On sittenkin olemassa Suunnittelija!

MERKITSEEKÖ ihmis- ja eläinmaailmassa käytävä taistelu sitä, ettei ole olemassa Suunnittelijaa, Luojaa? Kun ongelmaa tarkastellaan lähemmin, voidaan havaita vastauksen olevan kielteinen. Väitettä, että suunnittelu edellyttää Suunnittelijaa, ei todellakaan ole kumottu.

Itse asiassa jos luonnossa esiintyvää kamppailua käytetään todisteena Suunnittelijan olemassaoloa vastaan, ei vielä ole menty itse asian ytimeen. Suunnittelijan olemassaolon kieltäminen edellyttää enemmän kuin vain sen moraalista tuomitsemista, miten suunnittelun tuotteita käytetään.

Suunnittelu edellyttää Suunnittelijaa

Valaiskaamme asiaa esimerkillä. Kun näet suihkukoneita, et ehkä pidä siitä ajatuksesta, että niillä voidaan kuljettaa atomipommeja yhtä hyvin kuin matkustajiakin. Uudenaikaiset suihkukoneet ovat kuitenkin äärimmäisen monimutkaisia huolimatta siitä, mihin niitä käytetään. Niissä on pitkälle kehitettyjä laitteita, kuten tietokoneita, navigointivälineitä ja voimakkaat moottorit.

Väittäisikö kukaan, etteivät älykkäät ihmiset ole suunnitelleet suihkukoneita, koska niitä voidaan käyttää tappamiseen ja tuhoamiseen? Esittäisikö kukaan tervejärkinen, että ne ovat syntyneet itsestään jostakin romumetallikasasta?

Suunnittelu on suunnittelua riippumatta siitä, mitä tarkoitusta se kulloinkin palvelee. Mitä monimutkaisempi suunnittelun tuote on ja mitä enemmän sen monilta osilta vaaditaan yhteistoimintaa, sitä selvemmin se kertoo älykkäästä suunnittelijasta. Mikään ihmisen kokemuspiirissä ei voi kumota tätä johtopäätöstä.

Ei ole mitään syytä, miksi emme voisi soveltaa tätä periaatetta eläimiin, jotka nykyisin saalistavat toisiaan. Niiden hampaat ja kynnet ovat selvästi suunniteltuja. Niin ovat myös ihmisen kädet ja aivot, joita voidaan samoin ryhtyä käyttämään mitä kauheimpiin tarkoituksiin.

Ajattelehan, miten nämä elimet syntyvät. Hedelmöityttyään yksi ainoa sukusolu alkaa jakautua ja tuottaa suuren määrän kopioita itsestään. Nämä puolestaan alkavat sitten erikoistua ja muodostavat vain erikoistuneita soluja ja kudoksia. Ne voivat olla pehmeitä, kuten jonkin eläimen turkki, tai kovia ja veitsenteräviä, kuten sen hampaat ja kynnet.

Kaikki tuo on vaatinut päivänselvästi mitä hienointa suunnittelutyötä. Jopa nekin, jotka eivät halua antaa kunniaa kenellekään Suunnittelijalle, kuvailevat tällaisia töitä suurenmoisiksi. Esimerkiksi Time-lehti kirjoitti solujen erikoistumisesta seuraavasti: ”Ratkaisevalla hetkellä hyvin varhain alkion elämässä identtiset solut alkavat kuin ihmeen kautta (mitenkään muuten asiaa ei voi ilmaista) erikoistua tehtäviinsä – joistakin tulee esimerkiksi sydänkudosta, toisista taas maksa- tai ihosoluja.” Eivätkö tällaiset ihmeet todista Ihmeidentekijän tai Suunnittelijan olemassaolosta?

Me myönnämme ilman muuta, että näkemällämme kameralla, radiolla, robotin keinotekoisella kädellä, vesipumpulla tai tietokoneella on suunnittelijansa. Aivan ilmeisesti joku älykäs ihminen on tehnyt nämä esineet. Onko siksi johdonmukaista väittää, ettei vastaavasti paljon monimutkaisemmalla silmällä, korvalla, kädellä, sydämellä ja aivoilla olisi ollut vielä paljon älykkäämpää suunnittelijaa?

Ongelman ydin

Bertrand Russellin esittämä kysymys Ku Klux Klanista ja fasisteista ei liity lainkaan kiistakysymykseen siitä, onko Suunnittelija olemassa, vaan ennemminkin siihen, miten suunnittelun tuloksia käytetään. Ihmisestä puhuttaessa on otettava huomioon vapaa tahto, joka sekin on jo itsessään suurenmoinen suunnittelun tuote. Miksi sitten ihmiset ovat niin usein käyttäneet vapaata tahtoaan pahan tekemiseen? Entä suunniteltiinko eläimet alun perin tappamaan ja raatelemaan? Ja miksi Suunnittelija on sallinut kaiken tämän tapahtua?

Ongelman ydin ei siis loppujen lopuksi olekaan siinä, onko Suunnittelija olemassa, vaan kysymys on pikemminkin moraalinen. Ihmiseen juurrutettu oikean ja väärän taju on niin voimakas, ettei hän aina ilman muuta tyydy mihin tahansa selitykseen, joka ei vastaa väkivaltaa, tappamista ja Jumalan pahuudensallintaa koskeviin kysymyksiin.

Seuraava artikkelimme käsittelee sitä ristiriitaa, joka vallitsee luonnon nykyisen tilan ja Jumalan hyvyyden välillä. Kuitenkin väite ”suunnittelu edellyttää Suunnittelijaa” jää kumoamatta. Kirja The Universe: Plan or Accident? (Maailmankaikkeus: suunnittelun vai sattuman tulos?) mainitseekin:

”Luonnossa ilmenevän suunnittelun tunnustaminen ei ole mikään hetkellinen tieteellinen johtopäätös, joka perustuisi vain parin vuosikymmenen tutkimustyöhön tieteen historiassa – ja joka voitaisiin milloin tahansa kumota, kun saadaan selville joitakin uusia tosiasioita. Se on pikemminkin johtopäätös, joka on kestänyt kaikki kokeet jo tuhansien vuosien ajan ja joka on niin varma, että jos se jonakin päivänä osoittautuisi suunnattomaksi erehdykseksi, olisi kaikki syyt epäillä, voidaanko ajattelun avulla tehdä yleensäkään minkäänlaisia oikeita johtopäätöksiä.”

Älä silti kuitenkaan epäile ajattelukykyäsi, jos se johtaa sinut päättelemään apostoli Paavalin tavoin: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” – Heprealaisille 3:4.

Mutta entä luonnossa esiintyvä tappaminen ja julmuus? Voisivatko ne kuulua rakastavan Jumalan suunnitelmiin?

[Huomioteksti s. 8]

Ihmiset ovat tajunneet jo tuhansien vuosien ajan luonnossa ilmenevän suunnittelun

[Kuva s. 6]

Vaikka suihkukoneita voidaan valmistaa sekä ihmisten että ydinpommien kuljetusta varten, molemmanlaiset koneet ovat silti älykkyyttä vaativan suunnittelun tuotteita

[Kuvat s. 7]

Me pidämme näitä älykkäitten ihmisten suunnittelemina

Nämä, jotka ovat paljon monimutkaisempia, ovat vaatineet suunnittelijaltaan paljon suurempaa älykkyyttä