Tieteellinen edistys

Monet ovat nykyään sitä mieltä, että tiede on tehnyt Raamatun vanhanaikaiseksi. Miten Raamattua tutkivien pitäisi suhtautua tieteen saavutuksiin? Ja miten tieteeseen mieltyneitten pitäisi suhtautua Raamattuun? Täytyykö näiden kahden tiedonlähteen olla välttämättä ristiriitaisia?

”TOSI tieteen nykyinen nopea kehitys saa minut joskus pahoittelemaan sitä, että olen syntynyt liian varhain. On mahdotonta kuvitellakaan, millaisiin korkeuksiin ihmisen valta aineeseen nähden voi viedä hänet tuhannessa vuodessa.”

Näin sanoi amerikkalainen valtiomies Benjamin Franklin kaksisataa vuotta sitten. Hän suhtautui optimistisesti tieteen tulevaan kehitykseen. Mutta epäilemättä hänkin olisi ollut hämmästynyt, jos hän olisi nähnyt, millaisia jättimäisiä edistysaskeleita tiede on ottanut hänen jälkeensä kuluneitten kahden vuosisadan aikana.

Nykytiede – tai sen sovellutukset – on osa elämäämme. Jokainen, jolle tehdään leikkaus, joka ottaa aspiriinin, matkustaa bussissa tai lentokoneessa, soittaa puhelimella, katselee televisiota tai laskee likavettä viemäriin, joka johtaa sen edelleen paikalliseen puhdistamoon, hyötyy tieteellisestä edistyksestä.

Tiede on jopa muuttanut sitä tapaa, jolla me suhtaudumme maailmaan. Aiemmin ruoka oli pelkästään ruokaa. Nykyään erilaisista ruoka-aineista tutkitaan niiden energiapitoisuutta, hivenaineita ja vitamiineja. Ennen viime maailmansotaa tieteiskirjallisuus ei edes tuntenut tietokoneita. Nykyään koululapset opettelevat ohjelmoimaan niitä. Ja useimmille meistä on tuttua se, että aine koostuu pienen pienistä atomeista, jotka taas koostuvat vielä pienemmistä, erittäin aktiivisista hiukkasista; tai että maapallo kiertää aurinkoa, joka kuuluu valtavan suureen Linnunrata-nimiseen tähtijärjestelmään, joka vuorostaan on vain yksi avaruuden miljardeista samankaltaisista tähtijärjestelmistä. Benjamin Franklinin päivistä lähtien tiedemiehet ovat vähitellen täydentäneet tätä kuvaa erilaisilla yksityiskohdilla.

Kehittyneissä maissa tieteen saavutukset ovat niin moninaisia, että monet näkevät sen ihmisen parhaana tulevaisuudentoivona. Nobelisti tohtori Max Perutz oli selvästi sitä mieltä, että tieteellä on parhaat vastaukset ihmisen ongelmiin. Hän sanoi: ”Pappi taivuttelee vaatimattomat ihmiset sietämään kovaa osaansa, poliitikko kehottaa heitä kapinoimaan sitä vastaan ja tiedemies miettii keinoa, jolla tästä kovasta osasta voitaisiin päästä täysin eroon.” Eräs tuore humanistinen julkilausuma hylkää Raamatun totuuden lähteenä ja väittää: ”Uskomme, että tieteellinen menetelmä on puutteineenkin yhä luotettavin keino maailmankuvan hankkimiseen.” Mutta vaikka tiede onkin merkittävä tiedonlähde, sillä on varjopuolensa.