Taistelu sairauksia vastaan
”TULEVAISUUDEN kansakunnat voivat ainoastaan historian avulla tietää, että inhottavaa isorokkoa on joskus ollut”, kirjoitti Yhdysvaltain kolmas presidentti Thomas Jefferson vuonna 1806. Lausunto sisältyi kirjeeseen, jolla Jefferson onnitteli englantilaista lääkäriä Edward Jenneriä hänen keksittyään rokotuksen.
Joka tapauksessa vielä vuonna 1967 isorokkoon kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. Maailman terveysjärjestö näytti kuitenkin onnistuneen eräällä maailmanlaajuisella kampanjallaan tämän pelätyn taudin hävittämisessä vuonna 1979. Vihdoinkin, 173 vuoden kuluttua, Jeffersonin ennustus näytti toteutuneen.
Vuonna 1928 sir Alexander Fleming keksi ensimmäisen antibiootin: penisilliinin. Sitä käytetään verenmyrkytyksen, keuhkokuumeen, aivokalvontulehduksen ja monien muiden tautien hoidossa. ”Penisilliinin tarina on lääketieteen historian kiehtovimpia tarinoita”, sanoo teos Black’s Medical Dictionary verratessaan penisilliiniä nukutus- ja antiseptisten aineitten käyttöönottoon.
1800-luvulla ihmisiä kuoli paljon tuberkuloosiin. Chopin, Paganini, Rhodes ja monet muut kuuluisuudet kärsivät siitä. Vuonna 1906 kaksi ranskalaista, Calmette ja Guérin, kehittivät tehokkaan calmette-rokotteen. Ja vuonna 1944 keksittiin streptomysiini. Näiden ja muiden apukeinojen ansiosta ”valkoinen vitsaus”, joksi tuberkuloosia joskus kutsutaan, on saatu häviämään kehittyneistä maista lähes tyystin.
Kuitenkin tuberkuloosi on nykyään tavallinen tauti kehitysmaissa ja jopa joissakin kehittyneissä yhteiskunnissa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa ilmaantuu vuosittain keskimäärin 45000 uutta tapausta. Tuhansia kuolee. Vaikka tuhkarokkoa, poliota, kurkkumätää ja muita lastentauteja vastaan on tehokkaita rokotteita, nuo taudit vaativat vuosittain miljoonien lasten hengen kehitysmaissa.
Samanaikaisesti ovat toisenlaiset taudit lisääntyneet hälyttävästi länsimaisissa yhteiskunnissa. Etelä-Afrikassa ilmestyvän South Africa Medical Post -lehden mukaan noin 70 prosenttia maan väestöstä kuolee nykyään sydäntautiin, halvaukseen tai syöpään.
Vaikka monet tautien uhrit säilyvätkin hengissä, heistä tulee pysyvästi vammaisia. YK:n entinen pääsihteeri Kurt Waldheim varoitti vuonna 1981, että maailmassa on nykyään 400 miljoonaa vammaista ja vuonna 2000 heitä voi olla jo 500 miljoonaa. Merkitseekö tämä sitten sitä, että tiede kaikkine suurenmoisine keksintöineen ja edistysaskeleineen on todellisuudessa jäämässä tappiolle taistelussa sairauksia vastaan? Mitä meidän aikamme tosiasiat osoittavat?