Onko elämämme määrätty ennalta?
NÄYTTÄMÖNÄ on olkikattoinen maja Lesothon rauhallisilla vuorilla eteläisessä Afrikassa. Auringon laskiessa tapahtuu jotakin, mikä järkyttää illan rauhaa. Majan isäntä ja hänen vaimonsa ovat juoneet liikaa olutta. He alkavat riidellä ja tapella. Mies lyö vaimoaan raskaalla esineellä päähän. Vaimo vaipuu tiedottomana lattialle, ja hänen arvellaan kuolleen. Myöhemmin tuona iltana sukulaisia kokoontuu pitämään totuttuja ruumiinvalvojaisia. Noin kello 4.00 aamulla he yllättyvät nähdessään naisen palaavan tajuihinsa.
”Matkustin kauniitten vihreitten laitumien halki esi-isiemme maahan”, nainen kertoo heille. ”Tapasin siellä vanhan miehen, joka sanoi minulle, ettei aikani ollut vielä tullut. Hän käski minun palata kotiin odottamaan, kunnes minua tultaisiin noutamaan.”
Tämä nainen kertoi vain näkemästään unesta. Siitä paistaa se yleinen kuolemaan liittyvä käsitys, että ”jokaisella on määräaikansa”. Lisäksi monet uskovat, että jokaisen lopullinen päämäärä on sinetöity, olkoonpa se taivas tai kadotus.
Mistä tällainen käsitys on saanut alkunsa? Onko sillä ollut ihmisiin hyvä vaikutus? Pitäisikö sinunkin uskoa siihen?
Ennaltamääräyksen alkuperä ja kehitys
Muinoin ihmiset uskoivat tähtien voivan ohjata heidän elämäänsä. Encyclopædia Britannican mukaan tämä tapa ”käsitteellistyi ensimmäiseksi muinaisessa Mesopotamiassa”. Myöhemmin ”babylonialaiset tietäjät alkoivat planeettojen liikkeistä luettavien enteitten avulla ennustaa yksilöitten elämänkulkua”. (Kursivointi meidän) Näin oli laskettu perustus eräälle myöhemmälle käsitykselle.
Babylonista tällainen ajattelutapa levisi muualle maailmaan, jossa se edelleen kehittyi. Se oli kyllästänyt juutalaisten uskonnollisen ajattelun ennen kristillisyyden tuloa. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josephus kertoo fariseusten ja saddukeusten olleen siitä eri mieltä. Hän kirjoitti: ”Fariseukset – – panevat kaiken Kohtalon tai Jumalan syyksi.” Islamilaisten Koraanissa sanotaan: ”Ei yksikään kuole paitsi Jumalan sallimuksesta ja määräaikaisesta määräyksestä.” – Suura 3:139.
Roomalaiskatolinen ”pyhimys” Augustinus pani 400-luvulla predestinaatio- eli ennaltamääräysopin alulle kristikunnassa. Sitä kutsutaan joskus Augustinuksen opiksi. Katolinen kirkko pitää siitä yhä kiinni, mutta ei Augustinuksen opettamassa laajuudessa. New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Kaikki on Jumalan ennalta tietämää ja ennalta määräämää.” – 11. osa, s. 713; ks. myös sivua 714 otsikon ”Predestination in Catholic Theology” (Ennaltamääräys katolisessa teologiassa) alta.
1500-luvulla elänyt protestanttinen uskonpuhdistaja Jean Calvin oli Augustinuksen tavoin suorasukaisempi. Hän sanoi: ”Predestinaatioksi kutsumme Jumalan iankaikkista ratkaisua, jossa hän itse päätti, mitä hän halusi tulevan kustakin ihmisestä. Kaikkia ei nimittäin luoda yhtäläisin ehdoin, vaan toisille säädetään edeltä käsin iankaikkinen elämä, toisille iankaikkinen kadotus.” Hänen mukaansa Jumala on sinetöinyt jokaisen ihmisen kohtalon, myös sinun kohtalosi, ”jo ennen ensimmäisen ihmisen luomista”.
Miten laajalle sen vaikutus on ulottunut
Calvinin vaikutus on ulottunut hyvin laajalle. Filosofi ja taloustieteilijä Max Weber selittää: ”Se usko, jonka ympärillä 16. ja 17. vuosisadan suuret poliittiset ja kulttuuritaistelut käytiin kapitalistisesti kehittyneimmissä maissa, kuten Alankomaissa, Englannissa ja Ranskassa – oli kalvinilaisuus. – – Kalvinismin tunnusomaisimpana opinkappaleena oli – – predestinaatio-oppi. – – Se on ollut lukemattomien ’ecclesia militansin’ [(maan päällä) taistelevan kirkon] sankarien lujana tukena. 18. ja 19. vuosisadalla tämä oppi – – toimi uusien suurten herätysliikkeiden taistelukutsuna.” – Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, kursivointi meidän.
Tämä kalvinismin ”tunnusomaisin” opinkappale on vaikuttanut ihmisiin monin tavoin. Encyclopædia Britannica selittää: ”Se väheksyi ihmisen vapautta ja synnytti siten joko liiallista itsevarmuutta niissä, jotka pitivät itseään valittuina, tai epätoivoa niissä, jotka eivät voineet päästä varmuuteen omasta valituksi tulemisestaan.” Joskus tällainen ”liiallinen itsevarmuus” levisi kokonaisiin kansoihin, jotka kuvittelivat olevansa ”valittua rotua”. Sen katsottiin oikeuttavan alkukantaisina pidettyjen rotujen sortamisen.
Ennaltamääräys edistää fatalistista eli kohtalonuskoista elämänkatsomusta, joka on hyvin yleinen eteläafrikkalaisten, sekä mustien että valkoisten, keskuudessa. Tämän ymmärtää, kun tietää, miten voimakkaasti kalvinismi on vaikuttanut siellä varsinkin hollantilaissyntyisen reformoidun kirkon välityksellä. Kun joku kuolee, Etelä-Afrikassa asuvat xhosat sanovat joskus: ”Ihmisellä on oikeus teurastaa omaisuuttaan.” Tällä annetaan ymmärtää, että Jumalakin surmaa ihmisiä aivan samoin kuin ihmisellä on oikeus teurastaa omia lampaitaan.
Ennaltamääräykseen uskominen voi saada ihmisen menettämään uskonsa Jumalaan. Onnettomuuden tai vakavan sairauden sattuessa tällainen ihminen voi syyttää Jumalaa ja kääntyä häntä vastaan. Tällainen käsitys voi johtaa myös tyhmänrohkeuteen. Jotkut uskovat voivansa ottaa millaisia riskejä tahansa, sillä heidän elämänsä päättyy vasta ’Jumalan määräaikana’. Tämä on johtanut esimerkiksi eräissä Pohjois-Afrikan maissa holtittomaan autolla ajamiseen, minkä takia moni on menettänyt henkensä.
Mitä Raamattu opettaa?
Se opettaa Jumalan luoneen ihmisen ”kuvakseen ja kaltaisekseen”. (1. Mooseksen kirja 1:26) Tällainen ’kaltaisuus’ viittaa ominaisuuksiin, ei ulkonäköön. Esimerkiksi Luoja on vapaa tekemään niin kuin hän haluaa, ja hän on luonut ihmisen samanlaiseksi, vapaan tahdon omaavaksi. Tämän huomioon ottaen Luoja ei määrää ennalta jokaisen ihmisen elämänkulkua. Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, että Jumala kykenee näkemään tulevaisuuteen? Ei! Valaisemme tätä: Ihminen voi radion avulla kuulla kotonaan uutisia suuresta maailmasta, mutta radio täytyy ensin avata ja siitä täytyy valita oikea asema oikeaan aikaan. Samoin on Luojan ennaltatietämiskyvyn laita: hän käyttää sitä harkiten ja valikoivasti ottaen huomioon ihmiselle antamansa vapaan tahdon.
Raamatun mukaan yhteensattumien ja onnettomuuksien syynä ovat usein ”aika ja aavistamattomat tapahtumat”. (Saarnaaja 9:11, 12, UM) Ajattelehan esimerkiksi vilkasliikenteisten teiden risteystä. Jokin ’aavistamaton tapahtuma’, kuten jarrujen pettäminen väärään ”aikaan”, voisi aiheuttaa vakavan onnettomuuden. Raamattu ei opeta, että Jumala olisi vastuussa tällaisista asioista tai että hän määräisi niitä ennalta. Tajuten oman vastuunsa kristityt pyrkivät ajamaan ’tervemielisesti’ ja pitämään huolen siitä, että heidän autonsa ovat liikenneturvallisessa kunnossa. – 2. Timoteukselle 1:7.
Mitä ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon tulee, Raamatun mukaan on olemassa kolme mahdollisuutta. Ensinnäkin Jumala on ”kutsunut” erään luokan niiden joukosta, jotka ovat ottaneet Jumalan tarjoaman pelastuksen vastaan. Nämä ”kutsutut” tulevat elämään taivaassa, ja heidän lukumääränsä on sinetöity – 144000. Jumalan asettaman Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johdolla he muodostavat taivaallisen hallituksen ihmiskunnan siunaamiseksi. (Roomalaisille 8:29, 30; Ilmestys 14:1–3; 20:1–4) Vaikka tämä luokka ja sen lukumäärä onkin ’määrätty ennalta’, sen muodostavia yksilöitä ei ole määrätty ennalta. On mahdollista, että joku yksilö ei ehkä elä taivaallisen kutsumuksensa mukaisesti, ja hänet täytyy korvata toisella. Siksi Raamattu varoittaa: ”Pidä lujasti kiinni siitä, mitä sinulla on, jottei kukaan ottaisi kruunuasi.” – Ilmestys 3:11; ks. myös Matteus 24:13; Filippiläisille 3:12, 13; 2. Pietari 1:10; Juudas 3–5.
Toinen mahdollisuus on se, että ihmiset voivat elää ikuisesti maapallolla, ja kolmas se, että he lopulta menettävät elämänsä tyystin. Kummassakaan tapauksessa ei lukumäärää eikä yksilöitä ole määrätty. Ihmisen itsensä on tehtävä valinta. On niin kuin Luoja sanoo: ”Minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.” Jos ihminen on ”kuoleman tiellä”, hänellä on vielä aikaa muuttua. Jumalan oma kutsu kuuluu: ”Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte.” Toisaalta jos ihminen on valinnut ”elämän tien”, hänen täytyy pysytellä sillä huolellisesti. Jehovan todistajat ovat ottaneet seuraavan Jumalan varoituksen sydämenasiakseen: ”Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.” – Jeremia 21:8; Hesekiel 33:11, 13.
Suurenmoinen tulevaisuus odottaa niitä, jotka valitsevat ”elämän tien” ja pysyvät sillä. Heillä on odote ikuisesta elämästä joko kuolleitten ylösnousemuksen kautta tai siten, että he säilyvät hengissä Jumalan uuteen järjestykseen. (Psalmit 37:10, 11, 29; Johannes 11:25) ”Jumalan antama lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen – – välityksellä.” (Roomalaisille 6:23) Mitä sisältyy tämän arvaamattoman kalliin ”lahjan” vastaanottamiseen? Tämän lehden levittäjät keskustelisivat mielellään kanssasi näistä asioista kodissasi. Se on ilmaista eikä velvoita sinua mihinkään.
[Kuva s. 15]
Luoja on antanut ihmiselle vapaan tahdon, eikä hän sinetöi tai määrää ennalta kenenkään yksilön elämänkulkua
KUOLEMAN TIE
ELÄMÄN TIE