He rakastavat sellaista!
Tuomittu rikollinen valittu uudelleen
Seksiskandaaleja
Syytteeseen pantu kansanedustaja valittu uudelleen
EIVÄT he sitä myönnä, ja jos sitä kysyttäisiin heiltä, he voisivat kiistää sen pontevasti. Heidän käytöksensä kuitenkin paljastaa heidät.
Ottakaamme esimerkiksi Yhdysvaltain äskeiset kongressivaalit. Häpeällisen ”Watergate”-skandaalin ollessa äänestäjillä yhä tuoreessa muistissa heidän olisi luullut vaativan valituksi tulevilta kongressimiehiltä eli kansanedustajilta moraalista nuhteettomuutta. Mutta ”Watergatesta” ei ollut ehtinyt kulua kunnolla neljää vuotta, kun Washingtonissa alkoi taas tulla päivänvaloon lihavia skandaaleja. Äänestäjät olisivat nyt voineet ryhtyä taistelemaan moitteettoman hallituksen puolesta. Mutta ryhtyivätkö he?
”Postipetoksesta ja valtionvarojen kavalluksesta 29 syytekohdan nojalla” tuomittu Charles Diggs valittiin uudelleen kongressiin 80 prosentilla äänistä!
Pennsylvanialainen kansanedustaja Daniel Flood, jota syytettiin yli 60000 dollarin suuruisten lahjusten ottamisesta, valittiin uudelleen 54 prosentilla äänistä.
Newyorkilainen kansanedustaja Frederick Richmond tunnusti tarjonneensa eräälle 16-vuotiaalle pojalle rahaa voidakseen olla sukupuolisuhteissa tämän kanssa. Hänetkin valittiin uudelleen, vaikka hänellä oli kolme vastaehdokasta.
Tällaisten miesten valinta näyttää vahvistavan sen vanhan sananparren, että ’ihmiset saavat yleensä sellaisen hallituksen kuin he ansaitsevat’. Vaikka kansa tuomitsee poliittisen turmeluksen ja valittaa epärehellisyyden ja löyhän moraalin yleisyyttä, se ylläpitää paheellisuutta valitsemalla sellaisia johtajia kuin se valitsee.
He rakastavat sellaista!
Tällainen moraalinen pahanolontunne ei rajoitu Yhdysvaltoihin eikä meidän vuosisadallemme. Ei tarvitse kuin lukea historiankirjojen tšingiskaaneista, adolfhitlereistä ja napoleoneista tajutakseen, että ihmiset ovat usein alistuneet halukkaasti riistoon. Tyrannit hallitsevat ja voivat hallita ainoastaan kansan tuella. Kuningas Salomo sanoikin: ”Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.” (Sananlaskut 14:28) Saadakseen vallan hallitsijan täytyy aina saada tukea – sekä aktiivista että passiivista tukea.
Raamatun kertomus kuningas Saulin virkaanasettamisesta valaisee sitä, miten halukkaasti ihmiset alistuvat. Jumalan nimittämien tuomarien hallitessa Israel oli nauttinut melkoisen laajasta vapaudesta. (Tuomarien kirja 21:25) Kuitenkin kansa alkoi myöhemmin vaatia äänekkäästi kuningasta. Tuomari Samuel varoitti siitä, mitä kuninkaan saaminen merkitsisi koko kansalle: orjuutta, riistoa ja verotusta. Silti kansa huusi: ”Kuningas meillä pitää olla” ja syöksi näin itsensä traagiselle ja tuhoisalle tielle. – 1. Samuelin kirja 8:19.
Tietenkään eivät kaikki nykyään tue aktiivisesti kieroja poliitikkoja. Joitakuita tällaisten miesten käytös suututtaa ja jopa loukkaa syvästi. Silti he yhä tukevat juuri niitä järjestelmiä, jotka nostavat tällaisia miehiä valtaan. On myös niitä, jotka passiivisesti tukevat poliittisia järjestelmiä puhumalla niistä valheellisen kauniisti.
Raamattu kuitenkin pyytää meitä hartaasti: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Psalmit 97:10) Miten sinä itse siis suhtaudut pahuuteen? Voidaksemme selvittää itsellemme miten todella suhtaudumme siihen tarkastelkaamme erästä toista aluetta, jossa vääryyden sietoraja on nostettu korkealle.
’Tunkevat syvälle hänen lompakkoonsa’
Turmelus ei ole poliitikkojen yksityisomaisuutta. Uutisvälineet ovat täynnä uskonnollisesta turmeluksesta kertovia uutisia. Yksi esimerkki on homoseksuaalisuus. Raamatun kanta on täysin selvä: ”Älkää eksykö. – – eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet – – peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Mutta mitä sanovat eräät papit nykyään?
Metodistipiispa Melvin E. Wheatley nuorempi puoltaa ”erään avoimesti homoseksuaalisen papin” virkanimitystä.
Hämmentyneen Vatikaanin oli pakko vaientaa eräs avomielinen (avoimesti homoseksuaalinen) katolinen pappi, koska hänen oli ”väitetty suvaitsevan pappien homoseksualismia”.
Kristuksen Yhdistynyt kirkko (UCC) ilmoitti aikovansa vihkiä erään lesbolaisen naisen papiksi. Eräs sanomalehti sanoi: ”Toistakymmentä UCC:n pappia tulee ympäröimään hänet, kun hän polvistuu – – ja pannen kätensä hänen päänsä päälle he julistavat hänet Jeesuksen Kristuksen papiksi.”
Eikö tällainen ole Raamatun normien törkeää rikkomista? Tietenkin on. Silti ihmiset tuskin ryntäävät kirkoistaan tai vaativat uudistuksia. Mutta mitä sinä ajattelet tällaisesta moraalin rappiosta?
Uutiset kertovat myös hämmentävistä talousskandaaleista:
”Skandaali paavin pankissa” oli otsikkona eräässä Time-lehden (26.7.1982) artikkelissa, ”Miljardin dollarin pankkipetos Italiassa on tullut ilmi yhden maailman arvostetuimman instituution – Vatikaanin – sisällä”? sanottiin artikkelissa. ”Tähän mennessä kaksi asiassa osallisena ollutta ihmistä on kuollut – – Skandaalin keskeisin henkilö on arkkipiispa Paul C. Marcinkus, Uskonnollinen työ -instituutin [niin kutsutun Vatikaanin pankin] amerikkalaissyntyinen johtaja.”
Entä protestanttiset kirkkokunnat? Niiden kerrotaan olevan taloudellisissa vaikeuksissa. Saarnaaja Oral Roberts turvautuu pelotteluun saadakseen kirkkonsa tyhjentyneen kassan täyteen. Hän lähetytti yli miljoonalle ihmiselle ”henkilökohtaisen kirjeen”, joka alkaa näin: ”Aivan pikapuoliin tapahtuu jotakin hirvittävää, ja minun on pakko puhua siitä teille henkilökohtaisesti.” Valitettuaan kirkkonsa äärimmäistä taloudellista ahdinkoa hän sanoo: ”Jumala aikoo käyttää myös teitä eräässä ihmeessä. Tästä ihmeestä voi tulla totta, jos te uhraatte ja vielä useammat erityisistä ystävistäni uhraavat 100 dollaria siemeneksi.”
Tätä on kuitenkin vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, mistä Denver Post kertoi. Kerrotaan, että Oral Roberts, joka ”on jo vuosia väittänyt, ettei hänellä ole henkilökohtaista omaisuutta ja että hänellä on hyvin pienet tulot”, ”omistaa kodin, jonka arvo on 500000 – 1000000 dollaria [2,5–5 milj. mk] – – omistaa erään suljetun kultakaivoksen osakkeita – – ja on saatujen tietojen mukaan ansainnut viiden viime vuoden aikana 70000 – 178000 dollaria [350000 – 900000 mk] vuodessa”.
Myös TV-saarnaaja Rex Humbard käyttää kannattajien tunteita hyväkseen nelisivuisessa rahanpyyntikirjeessään. Hän sanoo: ”Uskon, että Jumala on halukas vuodattamaan sinulle sata- tai jopa tuhatkertaisen siunauksen.” Näin tietenkin sillä edellytyksellä, että he lähettävät hänelle rahaa.
Toronto Star -lehden uskonnollisista asioista kirjoittava toimittaja tekee mainion yhteenvedon: ”Jokainen, jolle TV-saarnaajien vetoomukset ovat tuttuja – – oppii pian tietämään, että alkaessaan puhua ihmisen ’sisimmästä’ saarnamies koettaa työntää kätensä entistä syvemmälle katsojan lompakkoon tai kukkaroon.”
On totta, että jotkut suuttuvat tällaisesta. Kuitenkin tällainen kritiikki tuntuu vaimealta valitukselta sen suorastaan huutavan kannatuksen rinnalla, jota tällaiset uskonnolliset johtajat jatkuvasti saavat. Heidän rahakirstunsa täyttyvät jatkuvasti, heidän kirkkonsa täyttyvät yhä ääriään myöten kuulijoista ja kannattajat sivuuttavat heidän kyseenalaisen käytöksensä olankohautuksella.
Heidän kannattajansa rakastavat sellaista.
Onko tällainen sitten liian ankaraa tuomitsemista? Voimmeko tosiaan sanoa, että aktiiviset ja passiiviset kannattajat rakastavat paheitten vaivaamaa uskontoa ja politiikkaa?
Auliita uhreja
Raamattu kertoo meille Jumalan ennustaneen, että Sodoman ja Gomorran paha yhteiskunta tuhottaisiin. Aabrahamin väliintulon jälkeen Jumala oli halukas säästämään kaupungin, jos sieltä olisi löytynyt edes kymmenen vanhurskasta. (1. Mooseksen kirja 18:32) Mutta olosuhteet olivat rappeutuneet siinä määrin, ettei Lootin perheen ulkopuolelta löytynyt ainuttakaan ihmistä, joka olisi rakastanut totuutta.
Nuo ihmiset rakastavat siis jotakin aivan muuta.
Myöhemmin profeetta Jeremia eli aikana, joka muistutti meidän aikaamme. Moraali oli vajonnut niin alas, että sanottiin: ”Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa – – jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä annan anteeksi Jerusalemille.” – Jeremia 5:1.
”Sellaisia ovat vain alhaiset”, päätteli Jeremia. Hän luuli, että ainoastaan ”alhaiset” – sivistymättömät ja oppimattomat ihmiset – piehtaroivat moraalisessa saastassa. Kansan siveettömyys kuitenkin vain kuvasti hallitusmiesten ja uskonnollisten johtajien kieroutunutta ajattelua! (Jeremia 5:4, 6; ks. myös 6:13, 14; 23:14.) Sukupuolinen moraalittomuus, vapaus moraalisista hillikkeistä oli tullut elämäntavaksi israelilaisten keskuudessa! ”Porton huoneeseen he kokoontuivat”, julisti Jeremia. He olivat kuin ”äleitä oriita”, eivät ajatelleet tekojensa seurauksia. – Jeremia 5:7, 8.
Ei siksi ollut yllätys, että turmeltunut Israelin kansa sieti – jopa kannatti – turmeltuneita johtajia. ”Älkää kuulko profeettain sanoja”, varoitti Jeremia! (Jeremia 23:16; ks. myös 5:26–28, 31.) Miten kansa suhtautui tähän varoitukseen? Alkoiko se vaatia turmeluksen aiheuttajien edesvastuuseen saattamista? Uudistuksia? Valitettavasti Jeremian täytyi myöntää: ”Ja sitä minun kansani rakastaa.” – Jeremia 5:31.
Ihmisiä on tietenkin voinut hieman suututtaa se, että sortavat hallitsijat aiheuttivat heille joitakin henkilökohtaisia vaikeuksia. Mutta kansa yleensä ei halunnut todellisia muutoksia. Se oli aulis uhri. Hallitsijoitten viheliäisyys antoi sille mahdollisuuden nauttia hieman omasta moraalisesta kelvottomuudestaan.
Se rakasti sellaista.
’Rakastatko sinä sitä’?
Samoin nykyään useimmat eivät halua todellista muutosta. Ne harvat, jotka vilpittömästi vaativat uudistuksia, vain ’panevat uutta viiniä vanhoihin leileihin’ eli tekevät pinnallisia muutoksia, jotta nykyinen järjestelmä säilyisi hieman kauemmin. – Matteus 9:17.
Me kuitenkin toivomme, että sinä olet erilainen. Että ’huokaat ja valitat kaikkia kauhistuksia, mitä tehdään’ tässä pahassa asiainjärjestelmässä. (Hesekiel 9:4) Että vanhurskauden rakkautesi ei olisi pintasilausta. Että haluat todellista muutosta – et poliittisten uudistusten tuomaa muutosta vaan sellaista muutosta, jonka vain Jumala voi saada aikaan. Jos tämä on halusi, Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua hankkimaan tietoa siitä, miten Jumala aikoo vapauttaa maapallon pahuudesta ja perustaa puhtaan ja moitteettoman hallituksen! – Daniel 2:44; Jesaja 11:1–9.
Useimmat kuitenkin antavat palttua tällaisille suurenmoisille odotteille. Tekopyhästi valittaen he tuomitsevat poliisivoimien turmeluksen mutta haluavat rikkoa liikennesääntöjä rangaistuksetta. Poliitikkojen paheellisuus saa heidät järkyttyneenä kurtistamaan kulmakarvojaan, mutta he ahmivat nälkäisenä televisio-ohjelmia ja elokuvia, jotka suorastaan tihkuvat moraalittomuutta. He puhuvat hyvästä hallituksesta mutta äänestävät lurjuksia. He tuomitsevat kiristyksen mutta auttavat ahneita pappeja täyttämään rahakirstunsa. He puhuvat totuudesta mutta pitävät parempana sitä, että ’heidän korviaan kutkutetaan’. (2. Timoteukselle 4:3) Entä ketkä kaipaavat moraalin kohentumista? He hyvin mielellään sietävät ja tavallaan tukevat sortoa, epärehellisyyttä ja ahneutta niin kauan kuin he saavat jatkaa sellaista elämäntapaa, jota he haluavat.
He rakastavat sellaista.
[Kuva s. 21]
”– – alkaessaan puhua ihmisen ’sisimmästä’ saarnamies koettaa työntää kätensä entistä syvemmälle katsojan lompakkoon tai kukkaroon.” – Toronto Star