Lukijoitten kirjeitä

Musiikki

Olen 16-vuotias, ja minusta sarjanne ”Nuoret kysyvät:” on todella suurenmoinen ja vetoava. Musiikkia tarkastellut artikkeli osui naulan kantaan. [Suomeksi 8.11.1982] Musiikki ohjasi minut haavemaailmaan ja sai minut unohtamaan kaiken ennen kuin tajusinkaan, että musiikki voi olla myös turmelevaa. Sellainen ei tietenkään ollut realistista. ”Huono” musiikki ei kykene muuttamaan elämän tosiasioita.

M. M., Länsi-Saksa

Televisio ja perhe-elämä

Televisiota käsitellyt artikkelisarjanne [suomeksi 22.1.1983] ilmestyi päivälleen vuoden kuluttua siitä, kun olimme myyneet televisiomme. Se oli ollut vaikea päätös ja muistutti kokemuksena jonkin riippuvaisuutta aiheuttavan aineen käytöstä luopumista. Se on osoittautunut meille siunaukseksi ja on auttanut meitä monella tavalla. Esimerkiksi tutkimistapamme ovat parantuneet, me luemme ja puhumme toistemme kanssa, harrastamme pelejä ja olemme tiedostaneet uudella tavalla ihmisten seuraan hakeutumisen ja nauttineet ulkona olosta.

K. H., Kanada

Haluamme kiittää tällä kirjeellä televisiota tarkastelleesta artikkelisarjasta. Maaliskuussa kolme vuotta sitten televisiomme meni rikki. Keskustelimme tilanteesta perheenä – meillä on kymmenvuotias tytär – ja päätimme, että sitä ei viedä korjattavaksi. Ensimmäisenä kuukautena tuntui siltä kuin meillä olisi ollut vieroitusoireita, mutta aloimme heti huomata perhe-elämämme parantuvan. Aloimme tehdä enemmän suunnitelmia yhdessä perheenä ja aloimme myös käydä enemmän vieraisilla. Tyttäremme alkoi ottaa pianotunteja, ja hän hankki muitakin harrastuksia. Hän lainaa myös kirjoja kirjastosta, mikä on parantanut hänen lukutottumuksiaan. Voimme nähdä muutoksen todella lähentäneen meitä perheenjäseninä toisiimme, samalla kun se on suojellut meitä väkivallalta ja seksiin liittyviltä kieroutuneilta näkemyksiltä, joita televisio salakavalasti syöttää.

D, K., Kentucky, USA

Kun laihduttamisesta tulee painajainen

Näyttää siltä, että joka kerta kun minulla on jokin ongelma, se ratkaistaan tai sitä tarkastellaan jossakin artikkelissa, aivan kuten artikkelissa jonka nimenä oli ”Kun laihduttamisesta tulee painajainen”. [Suomeksi 8.3.1983] Olen anorektikko mutta erilainen kuin artikkelissa mainitut anorektikot. Sairastan bulimiaa [syömäpakkoa]. Sitä sairastava tyhjentää ruoansulatuselimistönsä oksentamalla tai ulostuslääkkeillä. Sitä sairastavat eivät uskalla kertoa siitä kenellekään, sillä se on nöyryyttävää ja häpeällistä. Siltä ainakin minusta tuntui. Parhaan ystäväni ja perheeni ansiosta alan tuntea oloni paremmaksi ja näyttää paremmalta. Jokaisen, jolla on tämä sairaus, pitäisi heti etsiä apua.

E. S., Kanada

Haluan kiittää teitä artikkelista ”Kun laihduttamisesta tulee painajainen”. Olen itse sairastanut anorexiaa. Se oli painajainen, kuten artikkelissa sanottiin, sekä itselleni että perheelleni ja ystävilleni. Onneksi minun ei tarvinnut mennä sairaalahoitoon, ja olen iloinen voidessani sanoa, että vointini on nyt 90-prosenttisesti parempi. Artikkeli oli erinomainen, ajankohtainen ja hyvin valistava. Kiitoksia vielä kerran.

L. P., Connecticut, USA