Pitäisikö sinun uskoa jälleensyntymiseen?
EDMONTONISSA Kanadassa eräs LSD:n vaikutuksen alaisena ollut mies tuijotti peiliin. ”Aloin kokea harha-aistimuksia ja nähdä sellaista, minkä uskoin olevan peräisin aikaisemmista jälleensyntymisistäni. Näin itseni ilkeämielisenä sotapäällikkönä [joka on] – – vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta. Kerran katsellessani sellaista pahaa henkilöä peilistä kuulin äänen sanovan: ’Sinä joudut kärsimään niistä pahoista teoista, jotka olet tehnyt!’”
Muutkin seikat kuin huumeitten käyttö ovat saaneet ihmiset uskomaan jälleensyntymiseen. Kun ihmiset käyvät jossakin paikassa ensi kerran, joillekuille syntyy merkillinen tunne, ikään kuin he olisivat olleet siellä aiemminkin, ja he tulevat siihen johtopäätökseen, että heidän on täytynyt elää aiemmin. Toiset kertovat tunteneensa samaa tavatessaan ventovieraita ihmisiä. Hypnoosillakin on ollut osuutensa. ”Monet käytännön työssä toimivat psykiatrit ovat alkaneet uskoa jälleensyntymiseen, koska jotkut heidän potilaistaan ovat hypnoosissa muistaneet kokemuksia omaa syntymäänsä edeltäneeltä ajalta”, kirjoittaa R. Stemman kirjassa Spirits and Spirit World. Samalle opille rakentuvat sellaiset uskonnot kuin hindulaisuus ja buddhalaisuus, joihin kuuluu yhteensä runsaasti yli puoli miljardia jäsentä.
Vaikka jälleensyntymisellä on ollut kauan huomattava asema idässä, se on viime aikoina noussut yleiseksi puheenaiheeksi myös länsimaissa. Se on juonena monissa kirjoissa ja elokuvissa. Monet ovat nähneet äskettäin valmistuneen elokuvan Audrey Rose, joka perustuu samannimiseen menestysromaaniin. Se on kuvaus ahdistuneista vanhemmista, jotka saadaan uskomaan siihen, että heidän rakas tyttärensä on erään toisen miehen kuolleen lapsen uudelleenruumiillistuma.
”Kuoleman jälkeen ihmisen sielu syntyy uudelleen toiseen ruumiiseen”, sanovat jälleensyntymiseen uskovat. Mistä tällainen käsitys on alkuisin, ja miten se vaikuttaa ihmisiin? Pitäisikö sinunkin uskoa siihen?
Mistä se on alkuisin?
Käsitys, jonka mukaan ihmisen sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen ruumiiseen, on laajalle levinnyt, ja sillä on juurensa syvällä ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa asuva musta vendaheimo, Australian alkuasukkaat, Etelä-Amerikan araukaani-intiaanit ja monet muut uskovat siihen.
Antiikin ajan kreikkalaiset ja Länsi-Euroopan keltit uskoivat siihen runsaat kaksituhatta vuotta sitten. Samaan aikaan bramiinipapit opettivat sitä Intiassa. ”Monet oppineet uskovat, että hindulaiset bramiinit idässä ja kelttiläiset druidit lännessä olivat erään muinaisen indoeurooppalaisen papiston myöhempään aikaan säilyneitä sivuhaaroja”, selittää Encyclopædia Britannica.
Eräällä ’muinaisella papistolla’, jolla oli keskeinen asema Intiassa, Länsi-Euroopassa ja Kreikassa, oli keskuspaikkana Babylon. Onko jälleensyntymisoppi peräisin sieltä? Babylonian uskonto esimerkiksi vietti vuosittain jumalaksi julistetun Tammus- eli Dumuzi-nimisen kuolleen sankarin surujuhlaa. Ranskalainen professori Eliade kirjoittaa: ”Kuninkaat, jotka olivat hänen ruumiillistumiaan, juhlivat vuosittain maailman uudelleen luomista. – – Tammus katoaa ilmaantuakseen puolen vuoden kuluttua uudelleen. Tällainen vuorottelu – jumalan vuoroittainen läsnä- ja poissaolo – kykeni panemaan alulle ihmisten pelastukseen ja heidän kuolemanjälkeiseen kohtaloonsa liittyviä ’arvoituksia’. – – Lopulta jokainen ihminen saattoi toivoa voivansa nauttia tästä edusta.”
Miten se vaikuttaa ihmisiin?
Voisiko jälleensyntyminen aiheuttaa vanhemmille hämmennystä ja kärsimyksiä, kuten kerrotaan romaanissa Audrey Rose? Tri Vinoda Murthy tutki tietoon tulleita ”jälleensyntymistapauksia” Intiassa. Eräässä tapauksessa lapsi, joka itki joka yö, sanoi kuuluvansa muualle. Lopulta hänet vietiin erääseen kaukaiseen kylään, ja hän tunnisti siellä erään talon kodikseen ja siinä asuneen pariskunnan vanhemmikseen. Tutkijakirjailija Radhakrishna Raon mukaan ”tarina sai lopuksi murheellisen käänteen, sillä pojasta syntyi näiden kahden pariskunnan välille lihava riita”.
Jälleensyntymiseen on sidoksissa sekin käsitys, että ihmistä nykyisessä elämässä kolhivat onnettomuudet ovat rangaistus siitä, mitä hän on tehnyt edellisessä elämässään. Tätä kutsutaan ”karman laiksi”. Vaikka tällainen käsitys estääkin joitakuita aiheuttamasta toisille vahinkoa, voidaanko sitä pitää hyvän tekemiseen ohjaavana myönteisenä voimana? Vastaus ilmenee bramiinipappien asemasta; hehän johtavat kastilaitosta, jota miljoonat pitävät rasittavana ja sortavana. Ajattelehan myös buddhalaisia munkkeja, jotka eristäytyvät yhteiskunnasta viettämään erakon elämää. ”Jos ihminen on pantu tähän maailmaan hyvittämään omaa pahaa menneisyyttään, niin mikä oikeus meillä on puuttua Jumalan säädöksiin ja muuttaa niitä?” sanotaan kirjassa Man, Myth and Magic – An Illustrated Encyclopedia of the Supernatural.
Tutkimalla ”mennyttä elämäänsä” jotkut ovat saattaneet itsensä vaarallisten yli-inhimillisten voimien vaikutuspiiriin. ”Tunsin itseni henkien ahdistamaksi”, kirjoittaa tämän artikkelin alussa mainittu mies. ”Toisinaan rukoilin vain kuolemaa ja sitä, etten syntyisi enää koskaan uudelleen – – tein useita itsemurhayrityksiä.”
Mitä Raamattu opettaa?
Raamatun mukaan ihmisestä ei jää kuoleman jälkeen eloon mitään näkymätöntä osaa, joka syntyisi uudelleen jonakin toisena ihmisenä. Sielu on ihminen itse. Voit lukea Raamatusta, miten ensimmäistä ihmistä sanottiin hänen luomisensa jälkeen ”sieluksi”. Kun hän sitten kuoli, tämä ”sielu” lakkasi olemasta, sillä Jumala oli sanonut: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Muuallakin Raamatussa ilmaistaan toistuvasti, että ”ihmissielu” kuolee. – 1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19; Joosua 10:32, UM; Hesekiel 18:4; Jaakob 5:20; Ilmestys 16:3.
Jollei ruumiista jää kuoleman jälkeen mitään eloon, miten me sitten selitämme jälleensyntymiskäsitykseen yhdistettävät ilmiöt? Raamatun mukaan ne ovat demonien eli uskottomiksi tulleitten enkelien aikaansaannoksia. (1. Timoteukselle 4:1) Mitä kuolemanjälkeiseen elämään tulee, voit uskoa lujasti, että Luoja pystyy tuomaan takaisin ”ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään – – ylösnousemukseen kuolleista”. Jeesus vakuutti: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” – Luukas 20:35; Johannes 5:28, 29.
Nämä Jumalan sanasta saatavat tiedot ovat tuoneet lohdutusta ja huojennusta miljoonille ihmisille, myös edellä mainitulle aiemmin vaikeuksissa olleelle kanadalaiselle miehelle. Myös eräs intialainen, entinen hindu, sanoi näin: ”Jälleensyntymisopin mukaan ihminen palaa tähän järjestelmään ja näihin olosuhteisiin, joissa ihmiset sairastavat ja kuolevat. Mutta ylösnousemus tapahtuu sen jälkeen, kun Jehova Jumala poistaa tämän nykyisen turmeltuneen järjestelmän valtakuntansa hallituksen kautta. Sitten – – sairaus, suru ja jopa kuolema tulevat kuulumaan menneisyyteen!” – Ilmestys 21:3, 4.
[Kuva s. 25]
Joillekuille tulee joskus sellainen tunne kuin he olisivat eläneet aiemminkin
[Kuva s. 26]
Karman laki opettaa loputtomien jälleensyntymien kiertokulkua