Maailman öljyreittien risteys

Herätkää-lehden Alankomaiden Antillien -kirjeenvaihtajalta

CURAÇAON Bullen Baaissa käy mahtavia laivoja, joista jotkin ovat maailman suurimpia. Ne eivät tuo tälle Alankomaiden Antilleihin kuuluvalle trooppiselle saarelle matkailijoita tai lomailijoita. Sen sijaan ne tuovat öljyä – arvokasta kauppatavaraa, jolle riittää kysyntää ympäri maailman.

Kannattavuussyistä raakaöljyä täytyy kuljettaa supertankkereissa, joihin mahtuu kerralla hyvin paljon. Niihin mahtuu 150000 – 500000 tonnia öljyä, ja niiden käyttämissä satamissa täytyy olla syvyyttä 15–30 metriä. Tällaisille laivoille ei ole monta satamaa koko maailmassa. Yhdysvalloissakaan, joka on maailman suurin öljynkuluttaja, ei ole yhtään sellaista satamaa, jossa edes pienimmät, 150000 tonnin vetoiset tankkerit mahtuisivat käymään. Tässä vaiheessa astuu Bullen Baai mukaan kuvaan.

Raakaöljyä tuodaan tänne supertankkereilla Lähi-idästä ja Länsi-Afrikasta. Täällä se lastataan uudelleen pienempiin tankkereihin ja kuljetetaan Yhdysvaltoihin ja muihin määränpäihin. Myös Venezuelasta ja Meksikosta kuljetetaan tänne pienemmillä tankkereilla öljyä, jonka supertankkerit sitten kuljettavat eri puolille maailmaa. Harvat kuitenkin tietävät, että Bullen Baai on maailman suurin öljyn uudelleenlastaussatama, paikka jossa maailman öljyreitit risteävät.

Luontaisia etuja

Curaçao on tarkoitukseen ihanteellinen, koska saaren rantaviivalla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan kareja eikä matalikoita. Saarta ympäröivät houkuttelevan kirkkaat sinivihreät vedet ovat niin syviä, että siitä on saatu aihe erääseen paikallisten asukkaitten suussa kiertävään tarinaan. Siinä Curaçaon saarta verrataan sieneen, jonka lakki on näkyvissä ja kanta Karibianmeressä. Tarinan mukaan kanta jonakin päivänä katkeaa ja saari kaatuu mereen. Sillä välin eri puolilla saarta sijaitsevat syväsatamat kuten Bullen Baai toimivat maailman öljyhuollon kannalta tärkeänä lenkkinä.

Curaçaon suotuisa ilmasto on toinen luontainen etu. Lämpötila on ympäri vuoden 26–29 astetta, kosteus on alhainen, sumuisia päiviä ei ole, ja vuoroveden vaihtelu on harvoin metriä suurempi. Ilmasto on siis sanalla sanottuna vakaa eli juuri sellainen kuin merikapteenit toivovat. Niinpä Bullen Baain öljysataman ei ole koskaan tarvinnut keskeyttää toimintaansa edes päiväksi kehnon sään takia. Tiedossa on vain yksi onnettomuus, eikä sekään aiheuttanut vakavia vaurioita: kerran yhteen varastosäiliöön iski salama.

Suuria säiliöitä ja putkistoja

Satama-alueen laitteista tärkeimpiä ovat 61 hopeanhohtoista varastosäiliötä. Yksi niistä on sellainen mammutti, että kun sitä rakennettiin, siinä pelattiin sen koon havainnollistamiseksi jalkapallo-ottelu. Se on suurin säiliö läntisellä pallonpuoliskolla. Yksistään siihen mahtuu 160 miljoonaa litraa öljyä. Kaikkiin säiliöihin mahtuu yhteensä 2,8 miljardia litraa öljyä. Se on yli kaksi kertaa se määrä mitä Yhdysvaltoihin viedään öljyä joka päivä.

Putkien ja pumppujen viidakko yhdistää kaikki säiliöt kuuteen laivalaituriin, joissa tankkerit lastaavat ja purkavat rahtinsa. ”Putkiston nerokkuus on siinä, että öljyerä voi kulkea minkä tahansa säiliön, putken, pumpun ja laiturin kautta”, sanoo sataman käyttöpäällikkö. Tällaisen joustavuuden ansiosta satama voi käsitellä jopa 20 erilaista raakaöljylaatua yhtaikaa.

Yksi niistä on venezuelalainen raskas raakaöljy. Se on niin paksua, että se jähmettyy normaalilämpötilassa. Kolmessa yhteensä 160 miljoonan litran vetoisessa säiliössä, jotka putkistoineen päivineen ovat lämpöeristeisiä, raskas raakaöljy pysyy juoksevana sen ajan, kun sitä pumputaan pienemmistä tankkereista tai lastataan uudelleen kauas Eurooppaan, Japaniin tai muihin määränpäihin lähteviin supertankkereihin.

Vaikka Bullen Baaissa käsitellään etupäässä öljyä, siellä käsitellään myös vettä – painolastivettä. Öljyä noutavilla tankkereilla on painolastina makeaa vettä. Painolastivettä ei lasketa mereen vaan se otetaan talteen sataman tehokkailla laitteilla. Vuotuinen talteenottomäärä voi olla jopa miljoona tonnia. Tällä on suuri merkitys saaren hyvinvoinnille, sillä makeaa vettä saadaan muutoin vain tislaamalla merivettä, mikä taas on hyvin kallista.

Mitä yhdessä päivässä ehtii tapahtua

Bullen Baain kautta kulkee päivittäin noin 160 miljoonaa litraa öljyä. Kun supertankkeri saapuu ja alkaa purkaa lastiaan, se on ehkä tyhjä vasta sitten kun kolme suurta säiliötä on tullut täyteen. Se voi purkuvaiheessa viipyä satamassa 40–48 tuntia ja työllistää laituriin kuuluvat pumput ja putkistot samaksi ajaksi. Satamaan voi saapua toisia tankkereita noutamaan tätä öljyä. Satamaan saapuu ja sieltä lähtee keskimäärin toistakymmentä tankkeria vuorokaudessa. Aikataulun laadinta sataman toiminnoille ”on melkoista palapeliä”, sanoo eräs suunnittelupäällikkö.

Kaikkea tätä ohjataan toimistorakennuksessa sijaitsevasta ohjaushuoneesta. Kymmenen kuvaruudun ja kauko-ohjauslaitteiston avulla ammattimiehet voivat tarkkailla ja ohjata kaikkia öljysataman toimintoja. Jokaisen lastin laatua valvotaan jatkuvasti sekä hyvin varustetussa laboratoriossa suoritettavien tutkimusten että monimutkaisten siirrettävien elektronisten laitteitten avulla. Kaiken tämän johdosta satama onkin saanut kadehdittavan arvonimen ’öljysatamien Rolls Royce’.

Bullen Baain satama ei koskaan hiljene. Kaikentyyppisiä ja -kokoisia tankkereita tulee ja lähtee milloin tahansa päivällä ja yöllä. Mutta tätä tuskin huomaavat ne tuhannet matkailijat, jotka tulevat ja menevät, saati ne miljoonat muualla asuvat, joiden toimeentulo riippuu tämän maailman suurimman öljynuudelleenlastaussataman kautta kulkevasta rahdista.

[Kartta/Kuva s. 19]

(Ks. painettu julkaisu)

CURAÇAO

KOLUMBIA

VENEZUELA