Sähköankerias – suunnittelutaidon ihme

Kun hevosia ajettiin erään joen poikki Etelä-Amerikassa ne alkoivat yhtäkkiä teutaroida hurjasti, ne nousivat takajaloilleen ja molskahtivat lopulta veteen.

Sähköankeriaat olivat antaneet niille voimakkaita sähköiskuja. Sähköankerias voi kasvaa jopa 2,5 metriä pitkäksi ja ympärysmitaltaan lähes puolimetriseksi. Sähköankeriaan kehittämä virta on kokeellisesti todettu niin suureksi, että se saa useita 100 watin sähkölamppuja hehkumaan.

Miten sähköankerias tuottaa näin voimakkaan virran? Sillä on kolme sähköelintä, jotka käsittävät noin 40 prosenttia sen kokonaistilavuudesta. Sähköelinten jokainen solu on sellainen, että negatiivisesti varautuneet ionit ovat keskittyneet sen takapinnalle ja positiivisesti varautuneet ionit sen etupinnalle. Syntyvä jännite on hyvin pieni. Koska kuitenkin kussakin solupylväässä on 6000–10000 sähkösolua yhteen kytkeytyneinä, kokonaisjännite voi nousta yli 500 volttiin. Lisäksi ankeriaalla on kummallakin puolella ruumistaan rinnakkain yhteensä noin 70 pylvästä, joiden virran voimakkuus on yhteensä noin yhden ampeerin suuruinen.

Sähköankeriaalla on todettu kaksi rakenteellista ominaisuutta, jotka mahdollistavat samanaikaisen sähkönpurkauksen. Eri pituiset hermosyyt ovat myös eri vahvuisia. Mitä ohuempia hermosyyt ovat, sitä hitaammin aivojen sähkönpurkauskäsky välittyy sähkösoluihin. Siksi etäisimpiin osiin johtavat hermosyyt ovat paksuimpia. Lisäksi lyhyemmillä hermosyillä on eräänlainen viivästysmekanismi, joka estää sähkövarauksen ennenaikaisen purkautumisen.

Sähköankerias ei voi vahingoittua omasta virrastaan. Kahta kalvoa lukuun ottamatta, jotka mahdollistavat sähkövirran purkautumisen veteen, muu osa paksusta ihosta toimii erinomaisena eristeenä. Sähkösolut ovat kytkeytyneet toisiinsa siten, että virta ei pääse muualle ankeriaan ruumiiseen.

Tällainen mestarillinen suunnittelu viittaa suunnittelijan olemassaoloon. Raamattu tunnistaa hänet selvästi Jumalaksi, jonka nimi on Jehova. – 1. Mooseksen kirja, luvut 1 ja 2.