Nuoret kysyvät:

Mikseivät vanhempani ymmärrä minua?

Arvoisa Vartiotorni-seura

Tuntuu siltä kuin olisin kahden viime vuoden kuluessa hankkinut itselleni tuhansia ongelmia. Joskus minusta tuntuu siltä, että olen tulossa hulluksi. Olen alkanut muuttua ruumiillisesti, ja yhtäkkiä vanhempani eivät enää päästäkään minua poikien seuraan. Aina kun teen jotakin väärin, isä ja äiti vertaavat minua ilkeään isoonsiskooni, ja se tekee kipeää. Menin puhumaan heille, mutta he eivät ymmärtäneet tunteitani. Ehkä minun täytyy mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa voin olla yksin vähintään vuoden. Toivottavasti teillä on tähän jokin ratkaisu. – 16-vuotias tyttö

EHKÄ sinäkin olet toivonut hartaasti, että vanhempasi ymmärtäisivät sinua paremmin. Onhan ymmärretyksi tulemisen halu aivan normaalia. Jos sinulla on ongelmia ja vanhempasi arvostelevat asioita, joista pidät tai jotka ovat mielestäsi tärkeitä, voit tuntea itsesi hyvin turhautuneeksi. 16-vuotiaan Robertin mielestä hänen isänsä ei ymmärtänyt hänen mielimusiikkiaan. ”Hän vain huutaa ja sanoo: ’Sulje se!’” Miten Robert selvitti tällaisen tilanteen? ”No minä suljen sen ja samalla suljen häneltä pääsyn luokseni.”

Monet nuoret reagoivat samalla tavalla. He voivat vetäytyä omiin maailmoihinsa tai paeta ikäistensä seuraan. 19-vuotias länsisaksalainen Birgit sanoi: ”Kun minulla on vaikeuksia vanhempieni kanssa, haluan todella itkeä jonkun sellaisen olkapäätä vasten, joka ymmärtää minua eri tavalla.” Mutta toiset menevät vielä pitemmälle karkaamalla kotoa. Tutkijat Offer, Ostrov ja Howard tekivät vuonna 1981 tutkimuksen, jossa oli mukana runsaat 20000 tavallista nuorta yhteensä neljässä maassa. Se osoitti, että vaikka enemmistö ”ei ollut havainnut, että heillä olisi ollut suuria vaikeuksia vanhempiensa kanssa”, niin 26 prosenttia myönsi: ”Yritän pysytellä mahdollisimman paljon poissa kotoa.” Tätä mieltä oli lähes puolet niistä, jotka olivat joutuneet tekemisiin poliisin kanssa. – The Adolescent – A Psychological Self-Portrait.

Olipa etääntyminen sitten ruumiillista tai tunneperäistä, tällainen ymmärtämyksen puute valitettavasti johtaa kuilun syntymiseen nuoren ja hänen vanhempiensa välillä. Mutta johtuuko tällaisen kuilun syntyminen tosiaankin vain siitä, että vanhemmat eivät ymmärrä teini-ikäisiä lapsiaan?

”Voima” ja ”harmaat hapset” vastakkain

On epäilemättä paljon sellaista mitä haluat nyt teini-iässä nähdä ja tehdä. Olet aikuisiän kynnyksellä ja luultavasti innokas nauttimaan joistakin aikuisten eduista. Sananlaskujen 20:29 sanoo: ”Voima on nuorukaisten [tai nuorten naisten] kunnia.”

Sukupolvien välisen kuilun syntyminen voi johtua juuri tästä tuoreesta ”voimasta”. Sananlasku jatkuu: ”Ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.” Vanhemmat ihmiset kuten vanhempasi katselevat elämää toisin. Vaikka he eivät ehkä ymmärräkään tunteitasi, he tajuavat, ettei kaikki elämässä aina pääty hyvin. Vuosien varrella (kenties karvaitten henkilökohtaisten kokemusten avulla) opittu realismi on tasoittanut sitä innostunutta idealismia, jota heillä kerran oli heidän ollessaan nuoria. Tällaisen ’harmaahapsisuuteen’ verrattavan kokemusten opettaman viisauden takia he eivät ole yhtä innostuneita kuin sinä joidenkin asioitten suhteen.

Jim-niminen nuori mies sanoi: ”Vanhempieni mielestä (jotka ovat suuren lamakauden lapsia) rahaa tulee säästää, jotta sillä sitten voisi ostaa sellaista, mikä on tärkeää.” Hänen kokeneet vanhempansa näkivät tarpeelliseksi huolehtia siitä, että heillä on rahaa myös tulevaisuudessa. Jim on kuitenkin itsepintainen: ”Mutta minäkin elän juuri nyt. Tämä on tärkeä osa elämästäni. Haluan matkustella paljon.” Hänen ”voimansa” ja hänen vanhempiensa ”harmaahapsisuus” olivat siis osaltaan luomassa tunneperäistä kuilua.

Tällainen tunneperäinen kuilu voi olla muissakin asioissa, joita ovat esimerkiksi pukeutuminen ja hiusten pituus, käytös toista sukupuolta kohtaan, huumeitten ja alkoholin käyttö, suhtautuminen siihen että kotona pitää olla illalla tietyn kellonlyömän jälkeen, seura ja jopa kotona noudatettavat tavat ja kotiaskareet. Sinua voivat kiusata ”nuoruudelle ominaiset halut”, mutta koetat silti noudattaa oikeita normeja. (2. Timoteukselle 2:22) Tällainen voi tuntua hämmentävältä. Samalla kun pyrit kohti suurempaa itsenäisyyttä olet yhä epävarma ja voit tuntea tarvitsevasi vanhempiesi ohjausta. Mainitun tutkimuksen mukaan 63 prosenttia haastatelluista yhtyi seuraavaan lausuntoon: ”Vanhempieni ollessa tiukkoja minusta tuntuu, että he ovat vihastumisestani huolimatta oikeassa.”

Tunneperäisen kuilun syntymiseen nuorten ja vanhempien välillä on siis monenlaisia syitä. Tämän kuilun yli voidaan kuitenkin rakentaa silta. Molemminpuolisen ymmärtämyksen tarpeen tunnustaminen on ensimmäinen askel.

Ymmärränkö vanhempiani?

”Nuorempana ajattelin tietenkin, että äiti oli ’täydellinen’ ja ettei hänellä ollut sellaisia heikkouksia ja tuntemuksia kuin minulla”, sanoi John muistellessaan sitä aikaa, jolloin hänen vanhempansa eivät olleet vielä eronneet. Nyt hänen äitinsä koettaa huolehtia yksin seitsemästä lapsesta.

”Äiti kysyi meiltä yhä enemmän neuvoja erilaisissa asioissa”, jatkoi John. ”Sitten eräänä päivänä hän näytti todella hämmentyneeltä. Ajattelin: ’Hän ei nyt varmaankaan tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä.’ Aloin silloin tajuta, ettei hän osannut ratkaista kaikkia asioita. Aloin siitä lähin tuntea häntä kohtaan enemmän myötätuntoa, koska tiesin että hän on ’normaali’ siinä missä kaikki muutkin.” April, Johnin teini-ikäinen sisar, jatkoi: ”Muistan nähneeni hänen itkevän, koska hän tunsi itsensä voimattomaksi yrittäessään pitää ohjaksia käsissään. Siinä vaiheessa tajusin, että meillä oli ollut väärä käsitys. Hän ei pysty tekemään kaikkea ja aina oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Tunsimme päässeemme lähemmäksi häntä, kun näimme, että hänelläkin oli tunteita ja että hänkin oli vain ihminen.”

Nämä nuoret kehittivät empatiaa, ja se edisti lämmintä perhehenkeä. Psalmista sanoi: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Psalmit 130:3) Ei kukaan! Et sinä eivätkä vanhempasi. Pietarin 1. kirjeen 3:8:ssa sanotaan: ”Olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä.”

Muista, että vanhempasi voivat olla hyvin epävarmoja sen suhteen, osaavatko he kasvattaa sinua oikein. He voivat lannistua kaikista niistä moraalisista vaaroista ja houkutuksista, joita kohtaat, ja saattavat olla turhankin tiukkoja. Kun tulet vanhemmaksi, heistä voi tuntua, että heitä ei tarvita, heistä ei välitetä ja heidät on ymmärretty väärin.

Vanhemmillasi voi olla joitakin ruumiillisia, taloudellisia tai tunneperäisiä vaikeuksia, joista et ehkä ole täysin tietoinen. Esimerkiksi isä ei ehkä pidä työstään, mutta perheensä takia hän tukahduttaa kielteiset tunteensa. Jos hänen lapsensa sanoo: ”En voi sietää koulua”, isä ei olekaan myötätuntoinen, vaan hän saattaa tokaista: ”Mikä sinua oikein vaivaa? Te lapset pääsette helpolla!” Mutta eikö sinun myötätuntoisuutesi helpottaisi tilannetta?

”En koskaan ajattele vanhempieni ongelmia, sillä minulla on omia ongelmia”, selitti eräs nuori. Kun joku kuuntelee hyvin keskittyneesti purkaessasi hänelle sisintäsi ja on myötätuntoinen, niin etkö olekin kiitollinen siitä? Sinusta tuntuu kuin olisit jonkin arvoinen. Isäsi tai äitisi tuntee samaa. Jeesus Kristus opetti: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matteus 7:12.

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta seuraavasta neuvosta on paljon apua: ”Ettekä pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” (Filippiläisille 2:4) Kuinka se käy päinsä?

Ole ’henkilökohtaisesti kiinnostunut’

”Koeta kysyä äidiltäsi, millaiset välit hänellä oli oman äitinsä kanssa, mitä mahdollisuuksia hänellä oli tai ei ollut sinun iässäsi tai mitä vaihtoehtoja hänellä omasta mielestään oli tai ei ollut varttuessaan”, kirjoittaa toimittaja Aurora Mackey Teen-aikakauslehdessä. ”On todennäköistä, että jos hän tuntee sinun olevan kiinnostunut ja tietoinen siitä, miksi hänestä tuntuu siltä tai tältä, niin hän koettaa päästä paremmin perille sinun tunteistasi” Sama pitää paikkansa isistä.

Et tietenkään voi valvoa sitä mitä vanhempasi sanovat tai tekevät, mutta voit valvoa omia reaktioitasi. Sinulle kehittyy tarkkanäköisyyttä, kun koetat katsella toisen ihmisen paineita ja ongelmia hänen näkökulmastaan ja tajuat meidän kaikkien tekevän virheitä. ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.” – Sananlaskut 19:11.

Jos isäsi tai äitisi on ollut vastaanottamaton, tee itsellesi vieressä olevat kysymykset. Tällainen erittely voi auttaa sinua ”antamaan rikoksen anteeksi” ja katselemaan ymmärtämyksen puutetta läpi sormien. Se olisi ”kunniaksi” sinulle ja edistäisi molemminpuolista ymmärtämystä – sinun ja vanhempiesi iloksi.a

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 22]

”Työskentely yhdessä kotona auttaa paljon sekä vanhempia että lapsia heidän kasvamisessaan. – – Perheenjäsenten hoitaessa kotitaloutta yhteistoiminnassa toistensa kanssa perheet oppivat ihmissuhteitten menestyksellistä hoitamista paljon jo oman kattonsa alla.” – Eleanor Berman, The Cooperating Family

[Tekstiruutu s. 23]

Jos isäsi tai äitisi on ollut vastaanottamaton, kysy itseltäsi:

● Oliko hän huonovointinen tai huolissaan jostakin?

● Olenko loukannut häntä ajattelemattomalla teolla tai ajattelemattomalla puheella? – Sananlaskut 12:18.

● Pelkääkö hän sitä, että joudut vaikeuksiin, ja onko hän kenties oikeassa?

● Onko hän vain ymmärtänyt tarkoituksesi väärin?

[Kuva s. 21]

Ymmärtävätkö vanhempasi sinua?