Olin allerginen myrkyllisille kemikaaleille

”Olin aina herkkä tuholaismyrkyille, kosmetiikalle ja maalien liuotinhöyryille; ne aiheuttivat minulle ihottumaa ja päänsärkyä. Ajattelin, ettei niiden takia kannata hermoilla. Enpä osannut aavistaa, mihin kaikki voisi johtaa.” Näin Millie aloitti tarinansa.

Hän jatkoi:

KÄRPÄSET tuntuivat niin isolta riesalta, että päätin ripustaa kattoon kärpäspapereita. Pian kaikki kärpäset olivat poissa. Ajattelin: ’Miten suurenmoista nykytekniikka onkaan.’ Se kuitenkin osoittautui käännekohdaksi terveydentilassani.

Sain monenlaisia oireita: sydämentykytystä, äärimmäistä lihasheikkoutta, oksentelua ja itkukohtauksia. Mistä oikein oli kysymys? Avioliittoni oli onnellinen, ja olin nauttinut elämästä. Sen jälkeen me muutimme. Uusi asuntomme kuhisi torakoita, joten käsittelimme sen torakkamyrkyllä.

Yhtäkkiä en saanut enää vedetyksi henkeä. Mieheni Jerry kiidätti minut sairaalaan. Palattuani kotiin minut valtasi syvä masennus, olin hämmentynyt ja pystyin tuskin puhumaan. Pian jouduin jälleen sairaalaan missä lääkäri sanoi Jerrylle: ”Vaimollanne on mielenterveyshäiriöitä: hän sairastaa jakomielitautia.” Mutta muutettuamme vanhaan jalasmökkiin oireet hävisivät.

Sinne tunki muurahaisia. Kaikki paikat käsiteltiin eräällä hyönteismyrkyllä. Masennus, pahoinvointi ja itkukohtaukset kaikki palasivat. Oksensin puolen tunnin välein, ja sitä kesti 18 tuntia. Minulla oli ripulia. Jokaista luutani särki. Menimme epätoivoissamme mielisairaalaan.

Sairaalan verikokeet osoittivat minulla olevan liian vähän valkosoluja, mikä oli kenties merkki jostain immuunijärjestelmän vauriosta. En kuitenkaan osannut yhdistää sitä ongelmiini. Tutkittuaan minut psykiatri sanoi: ”Ette te ole mikään jakomielitautinen. Te voitte psyykkisesti paremmin kuin useimmat muut.” Toivuin sairaalassa. Sen jälkeen palasin kotiin. Mutta päästyäni sinne näköni sumeni heti. Kaikki muutkin oireet palasivat.

”Aina kun vien hänet sairaalaan, hänen vointinsa paranee, mutta kotona hänen vointinsa taas pahenee”, kertoi Jerry murheissaan lääkärille. ”Hän ei ole ollut entisensä sen jälkeen, kun kotimme käsiteltiin muurahaismyrkyllä.”

”Miksette sitä heti sanonut!” innostui lääkäri. ”Viekää hänet pois kodistanne joksikin aikaa, niin syy kyllä selviää.”

Nukuin kolme päivää asuntoperävaunussa ja oireeni hävisivät. En vieläkään uskonut, että ongelmani johtuisivat talostamme, ja palasin sinne. Heti kurkkuani alkoi kuristaa ja kieleni turposi. Nyt oli pakko uskoa! Olin allerginen talossamme oleville myrkyllisille kemikaaleille. Myöhemmin tulin allergiseksi hajusteille, puhdistusaineille, hiustenvärjäysaineille, kosmetiikalle, bensiinihöyryille, autojen pakokaasuille – ja jopa tekokuituvaatteille.

Millie kärsi niin sanotusta ympäristöallergiasta eli eräänlaisesta yleisyliherkkyydestä. Hän tosin oli ääritapaus. Saastuminen aiheuttaa useimmille ihmisille aivastelua, kutinaa tai silmien kirvelyä. Mutta ovatko yhä useammat vastaavanlaiset tapaukset eri puolilla maailmaa varoitusmerkki pahenevasta ympäristön saastumisesta? Onko ihminen todella ’turmelemassa maata’, kuten Raamattu on ennustanut satoja vuosia sitten? – Ilmestys 11:18.