Miten voidaan antaa todella hyviä neuvoja
”LUOMISEN alusta pitäen ’Hän teki heidät mieheksi ja naiseksi. Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’, niin että he eivät enää ole kaksi, vaan yhtä lihaa.” Näillä sanoilla Jeesus Kristus kuvaili, miten Luoja järjesti ensimmäisen ihmisparin välille avioliiton muodostaen heistä siten ihmisyhteiskunnan ytimen. Ja sen oli määrä olla kestävä, sillä Jeesus jatkoi: ”Minkä – – Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” – Markus 10:6–9.
Voimme tämän huomioon ottaen nähdä, että Johnille ja Janelle oli tarjolla vaihtoehto. Tosin monet ammattineuvojat ovat vilpittömiä, hyvää tarkoittavia ja hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka ehkä pystyvät auttamaan vaikeuksiin joutunutta avioliittoa. Toivomme vilpittömästi, että John ja Jane tapasivat tällaisen neuvojan. Mutta kristittyinä he olisivat myös voineet harkita sitä, millaista apua Jehova Jumala, avioliiton Alkuunpanija, tarjoaa sanassaan Raamatussa.
Raamattu on avioliiton Alkuunpanijan henkeyttämä. Jos poimit siitä kaiken sen mitä se sanoo avioliitosta, sinulla on käsikirja, Jumalan antamien täydellisten periaatteitten kokoelma, joiden tarkoituksena on luoda täydellinen avioliitto. Voit tämän huomioon ottaen ihmetellä, miksi kristillisessä avioliitossa syntyisi koskaan ongelmia. Koska meillä on Raamattu ’jalkaimme lamppuna ja valkeutena tiellämme’, miksi Johnin ja Janen kaltaisen kristityn pariskunnan tarvitsisi koskaan etsiä avioliittoonsa ulkopuolista apua? – Psalmit 119:105.
Vastaus on se, että vaikka Jumalan periaatteet ovat täydellisiä, me joiden on sovellettava niitä olemme kaikki yhä epätäydellisiä. Sen Raamattu itsekin osoittaa meille realistisesti. (5. Mooseksen kirja 32:4; Roomalaisille 5:12) Se, missä määrin me epäonnistumme Jumalan täydellisten periaatteitten soveltamisessa, ratkaisee sen, missä määrin me tarvitsemme apua.
Sitä paitsi ongelmiamme pahentavat ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä” ja joita me nyt elämme. (2. Timoteukselle 3:1) ”Nykyään ristiriidat ovat niin mutkikkaita, että niitä on mahdoton ratkaista siten, että yrittää vain suhtautua itseensä objektiivisesti”, sanoo psykologi Allen S. Bernsten. Usein me tarvitsemme toistemme apua vaikeuksiemme selvittämisessä: ”Kantakaa edelleen toistenne taakkoja”; ”puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan” – Galatalaisille 6:2; 1. Tessalonikalaisille 5:14.
”Ihmeellinen neuvonantaja”
Raamattu on ennustanut Jesajan 9:5:ssä, miten Kristuksella on oleva tulemuksessaan erilaisia rooleja. Yksi niistä on ”Ihmeellinen neuvonantaja”. Seurakunta on yksi kanava, jonka välityksellä hän saattaa tarvittavat neuvot ulottuvillemme. Jotkut vanhemmista, kypsistä, vastuuntuntoisista miehistä ovat vanhimpia eli paimenia, jotka auttavat vaikeuksiin joutuneita seurakuntalaisia heidän joukossaan olevat pariskunnat mukaan luettuina. Nämä miehet ovat niitä, jotka Jumala lupasi sanoessaan: ”Minä palautan – – sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat.” – Jesaja 1:26; 1. Timoteukselle 3:1–7; 1. Pietari 5:1–4; Jeremia 3:15; Jesaja 32:1, 2.
Olisiko Johnin ja Janen ollut viisasta etsiä apua ensin tällaisilta neuvojilta ennen kuin ventovierailta? On tosin myönnettävä, että vanhimmat eivät ole koulutuksen saaneita ammattiauttajia, jotka pystyisivät ymmärtämään tai hoitamaan kaiken tyyppisiä mielenterveysongelmia. Sen sijaan heidän alaansa ovat hengelliset ongelmat. On kuitenkin niin, että esimerkiksi avioliittoneuvonnassa hengellisten, tunneperäisten ja henkisten vaikeuksien väliset rajat ovat toisinaan epäselviä. Ja totuus on se, että useimmat ammattineuvojat eivät ole päteviä käsittelemään hengellisiä ongelmia. Näin ollen pätevillä kristityillä vanhimmilla on varmasti jotain arvokasta annettavaa.
Neuvomisen taito
Neuvominen on kuitenkin opettamisen ohella sellainen taito, joka tulee opetella ja jota tulee kehittää. (Tiitus 1:9) Voi olla, että jotkut vanhimmat tarvitsevat joissakin asioissa apua, jotta heidän antamansa neuvonta olisi mahdollisimman tehokasta. Tässäkin Raamattu voi auttaa, sillä se ei kerro vain sitä mitä meidän tulee sanoa vaan myös sen miten meidän tulee esittää sanottavamme. On kiintoisaa, että monet Raamatun meille antamista ehdotuksista muistuttavat niitä keinoja, joita tehokkaat neuvojat käyttävät työssään. Tarkastelkaamme joitakin niistä.
Suhtautuminen neuvottaviin. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kristitty neuvoja Paavali kirjoitti eräälle seurakunnalle: ”Meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin.” (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8) Todella erinomainen henki! Neuvoja antavien tulee kohdella neuvottaviaan apua tarvitsevina, ei väärintekijöinä, joille tarvitsee antaa tuomio. Nyt on paljon tärkeämpää osoittaa ymmärtämystä ja valaa luottamusta sen suhteen, että ongelmat voidaan ratkaista ja elämä voi olla elämisen arvoista, kuin arvostella, tuomita tai nuhdella.
Eräs psykologi totesi samansuuntaisesti: ”He eivät kaipaa meiltä rangaistusta tai kuritusta; he haluavat vain että heitä autetaan.”
Kuuntelemisen aika. ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananlaskut 18:13) Tämä on hyvä neuvo. Kun tehokkaalle neuvojalle kerrotaan jostain vakavasta ongelmasta, hän ei heti anna jotain reseptinkaltaista vastausta ja kutsu sitä neuvonnaksi. Lääkärin tai asianajajan tavoin hän järjestää tapaamisen, jotta asiaa voidaan tutkia perusteellisesti.
Ammattineuvojaa on valmennettu kuuntelemaan. Hän yrittää ymmärtää kuuntelemalla, vaikka se vaatisikin paljon aikaa ja monia istuntoja. Pitäisikö kristityn neuvojan tyytyä vähempään? Muista, että Elihu-niminen nuori mies, joka antoi hyviä neuvoja Jobille ja hänen kolmelle ”ystävälleen”, oli ensin ”odottanut, mitä heillä olisi sanomista” ja ”kuunnellut heidän taitavia puheitaan”. – Job 32:11.
Neuvojan täytyy kuunnellessaan osoittaa kehittynyttä havaintokykyä ja kurkistaa hienotunteisesti pinnan alle saadakseen selville neuvottavansa vaikuttimet. Kristityllä neuvojalla on tähän tarkoitukseen erinomainen apuväline. Millainen apuväline? Raamattu. Sen sisällöstä sanotaan, että se on elävä ja voimaa uhkuva ja että se ”kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. – Heprealaisille 4:12.
Jokainen neuvojen pyytäjä on erilainen. Viisas neuvoja ymmärtää, ettei ole kahta täysin samanlaista ihmistä eikä tilannetta ja ettei ole olemassa patenttiratkaisuja, joita voitaisiin jaella kuin pillereitä. Niinpä hän tutkii, jotta se mitä hän sanoo voisi ’olla aina miellyttävää, suolalla höystettyä ja jotta hän tietäisi kuinka hänen pitää kullekin vastata’. – Kolossalaisille 4:6.
Eräs psykologi kertoo joidenkuiden potilaittensa olleen niin masentuneita, että he sanoivat: ”Tunnen itseni arvottomaksi. Olen arvoton saamaan toisilta heidän rakkauttaan ja huomaavaisuuttaan.” Miten kristitty neuvoja voisi auttaa tällaisia ihmisiä? Hän voisi puhua heille tähän tapaan: ’Jeesus käski meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme.’ Sen jälkeen hän voisi auttaa heitä pohtimaan seuraavien ajatusten avulla: ’Entä jos meillä ei ole itsetuntoa eikä itsekunnioitusta? Miten me voisimme siinä tapauksessa enää rakastaa lähimmäistämme? Jos Jeesus kuoli puolestamme, elämämme täytyy olla arvokas, olemmepa tahrineet sen sitten miten tahansa. Meidät on luotu Jumalan kuviksi, joten me pystymme ilmentämään hänen ominaisuuksiaan persoonallisuudessamme. Meidän tarvitsee siis pyrkiä pukeutumaan uuteen persoonallisuuteen. Siihen sisältyy se, että me kohtelemme itseämme rakkaudellisesti.’ – Matteus 22:37–39; Markus 10:45; Kolossalaisille 3:9, 10.
Aito kiinnostus
Ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa Jeesus oli aina vaatimaton, ei koskaan ylimielinen, itsekäs eikä itsekeskeinen. (Matteus 11:28, 29; Filippiläisille 2:5–8) Apostoli Paavali kannusti kristittyjä jäljittelemään tällaista asennetta, kehittämään hellää kiintymystä ja myötätuntoa ja ’olemaan tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä vaan tekemään kaikki vaatimattomin mielin’. (Filippiläisille 2:1–3) Menestyksekkäät neuvojat tunnustavat, että heidän on itse tarpeen olla nöyriä ja osoittaa aitoa kiinnostusta.
Tunnettu psykologi Carl Rogers kuvaa samoin neuvojaa ”ihmiseksi, joka on aito, empaattinen ja ilman naamaria”. Tällaista eräs toinen psykologi nimittää ”myönteiseksi kiinnostukseksi”: ”Se merkitsee sitä, että hän arvostaa asiakastaan persoonana ja että hänen tunteensa asiakastaan kohtaan ovat jossain määrin samanlaiset kuin isän tai äidin tunteet lastaan kohtaan, jota hän arvostaa ihmisenä.” Tässä yhteydessä on kuitenkin olemassa yksi vaara. Jos miespuolinen neuvoja on tekemisissä pariskunnan kanssa, kaikki on hyvin. Mutta jos hän on tekemisissä pelkästään vaimon kanssa, hänen täytyy olla varovainen, jottei vaimo tule liian riippuvaiseksi hänestä myötätunnon ja kiinnostuksen suhteen, sillä silloin hänen oma miehensä jäisi täysin syrjään.
Viestintä
Kuten edellä totesimme, hyviin tuloksiin pääsevä neuvoja tähdentää viestintää. Todelliseen viestintään sisältyy muutakin kuin tietojen antamista ja saamista. Ensiksikin sinun täytyy todella tarkoittaa sitä mitä sanot. Toiseksi kuulijan täytyy todella kuunnella mitä sinä sanot.
Älä sitten tee hätäisiä johtopäätöksiä tai tulkintoja sen perusteella mitä kuulet. Saadaksesi varmuuden asiasta tee kysymys tai useita kysymyksiä. Pyydä toistamaan ajatus. Varmistaudu siitä, että se mitä toinen sanoo on todella sitä mitä hän tarkoittaa ja päinvastoin. ”Sitäkö sinä tarkoitat?” ”Saanhan varmistautua siitä, että ymmärsin sinut oikein?”
Lausutut sanat voivat antaa vihjeitä siitä mitä on pinnan alla ja asioista, joiden juuret voivat olla hyvinkin syvällä tai kaukana menneessä ajassa. Taitavalla kysymysten käytöllä tehokas neuvoja pääsee selville näistä pinnan alla olevista seikoista.
Kysymykset, joilla hankitaan tietoa: ”Kauanko teillä on ollut avio-ongelmia?” ”Millaisissa asioissa teillä näyttää olevan erimielisyyksiä?” ”Kuinka kauan olette olleet naimisissa?” ”Aviomies (tai vaimo), mitkä ovat sinun vastuusi kotona?” Nämä ovat esimerkkejä.
Kysymykset, jotka paljastavat tunteita, näkökohtia ja asenteita: ”Mitä ajattelette avioliitostanne?” ”Rakastatteko todella toisianne?” ”Miten suhtaudut miehen (tai vaimon) rooliisi?”
Kysymykset, jotka auttavat neuvottavia pohtimaan tai tekemään johtopäätöksiä: ”Miksi teidän mielestänne on tärkeätä noudattaa avioliittoa koskevia Jumalan periaatteita?” ”Miksi epäitsekkäästä rakkaudesta on hyötyä avioliitossa?” ”Miksiköhän puolisostasi tuntuu, ettet rakasta häntä?” ”Jos Jumala antaa sinulle anteeksi, miten sinun pitäisi suhtautua puolisosi puutteisiin?”
On välttämätöntä, että neuvoja jäljittelee Jehovaa ja on puolueeton. (1. Pietari 1:17) Hänen ei pitäisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä eikä sallia omien ennakkokäsitystensä värittää arvostelukykyään. Jos vaimo on hiukan tunteellinen, neuvoja saattaa tehdä sen hätäisen johtopäätöksen, että vaimo on kapinallinen, ja hän voi heti asettua aviomiehen puolelle. Tai jokin aviomiehen persoonallisuudessa voi jo alussa siirtää neuvojan myötätunnon vaimon puolelle. Molempia salahautoja tulee välttää.
Eräs psykologi varoittaa kummankaan puolelle asettumisesta, sillä silloin ”sinä epäonnistut lähes varmasti – – silloin sinä et auta vaan – – itse asiassa tuomitset. – – Toisen osapuolen sinulle esittämä kertomus ei välttämättä kaikilta osin pidä paikkaansa.” Tämä on yhtäpitävä seuraavan Raamatun varoituksen kanssa: ”Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.” – Sananlaskut 18:17; 25:8–10.
Mielipiteitten punnitseminen järkevyyden valossa
On tavallista, että riidellessään mies ja vaimo helposti kadottavat järkevyyden ja koettavat saada toisensa vakuuttuneiksi siitä, että juuri hänen mielipiteensä on oikea.
Esimerkiksi vaimon mielestä huone on epäsiisti, jos mies on jättänyt sinne takkinsa. Miehen mielestä huone on yhä puhdas ja siisti, vaikka siellä onkin hänen takkinsa ja pöydällä jokunen paperi. Miten kristitty neuvoja koettaa eritellä tämänkaltaisia lujia henkilökohtaisia mielipiteitä? Hän voi käyttää erinomaisia raamatullisia muistuttimia, joita ovat esimerkiksi: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille” ja ’rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen eikä etsi omia etujaan’. – Filippiläisille 4:5; 1. Korinttolaisille 13:4, 5.
Lujatahtoiset näkemykset tai vaikuttimet voivat johtaa hankaliin tilanteisiin. Esimerkiksi vaimo voi tuntea itsensä laiminlyödyksi ja ei-toivotuksi, samalla kun miehestä voi tuntua, että vaimo vaatii liikaa hänen huomiotaan eikä anna hänelle riittävästi toimintavapautta. He eivät ehkä ole koskaan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä rakkaus oikeastaan on, miten sitä pitäisi ilmaista ja miten ottaa vastaan.
Tällaisessa tapauksessa neuvojan täytyy ehkä osoittaa mitä suurinta hienotunteisuutta ja tahdikkuutta, jotta hän saisi neuvon pyytäjät omaksumaan tasapainoisen näkemyksen. Se että hän saa heidät selittämään omin sanoin Raamatussa olevan kuvauksen rakkaudesta, voi auttaa. (1. Korinttolaisille 13:4–8) Joskus näkemyksen korjaamista helpottaa se, kun neuvottavalle vakuutetaan, että meillä kaikilla on sama heikkous. ”Erehdykset – kuka voi havaita ne?” ”Kaikki ihmiset ovat poikenneet suunnastaan.” – Psalmit 19:13, UM; Roomalaisille 3:12; Psalmit 130:3.
Ylimalkaiset neuvot arvottomia
Antaessaan neuvoja tai ohjeita Jeesus oli aina täsmällinen. (Matteus 22:15–46) Samoin avioliittoneuvonnassa pitäisi kiinnittää huomio nimenomaan esille tulleisiin ongelmiin. Keskusteluista, joissa puhutaan epämääräisesti rakkaudesta, ystävällisyydestä ja anteliaisuudesta, ei yleensä ole apua. Se, että avunpyytäjää läimäytetään kevyesti olalle ja hänelle sanotaan: ’Luota vain Jehovaan, niin kyllä kaikki järjestyy’, voi joissakin olosuhteissa riittää. Mutta toisissa tapauksissa tällaiset ylimalkaisuudet voivat olla osoitus siitä, ettei neuvoja pysty antamaan todellisia, käytännöllisiä neuvoja. – Ks. Jaakob 2:15, 16.
Kokematon tai epäkypsä neuvoja voi pyrkiä karttamaan hämmentäviä tai arkoja aiheita. Jeesus, Ihmeellinen neuvonantaja, käsitteli kuitenkin arastelematta mutta silti hienotunteisesti esimerkiksi sukupuoliasioita, raha-asioita ja henkilökohtaisia tapoja. – Matteus 5:23, 24, 27, 28; 6:25–34.
Sydämen tavoittaminen
Annettavien neuvojen pitäisi aina perustua Raamattuun. Mutta pelkkä raamatunkohtien lainaaminen ei takaa sitä, että neuvottavat ymmärtäisivät asian oikein. Menestyksekäs neuvoja noudattaa jälleen Jeesuksen esimerkkiä ja on valmis pohtimaan heidän kanssaan. Miten se tapahtuu? – Matteus 17:24–27.
Ajattelehan esimerkiksi pariskuntaa, joka ei ole päässyt yksimielisyyteen johtoasemaa koskevassa asiassa. Omasta mielestään mies käyttää kristillistä johtoasemaa kohtuullisesti. Vaimon mielestä mies hallitsee ja määräilee häntä ylettömästi. Paavali käsittelee johtoasemaa Efesolaiskirjeen 5:21–27:ssä, ja sen lukemisen pitäisi riittää ongelmaan liittyvien periaatteitten osoittamiseksi. Mutta ymmärtääkö ja hyväksyykö tämä pariskunta varmasti nämä periaatteet? Ei, elleivät he syvenny Paavalin sanoihin nähdäkseen, miten ne soveltuvat heihin henkilökohtaisesti.
Tämä voi vuorostaan vaatia perättäisten kysymysten tekemistä: ”Miten Jeesus käytti johtoasemaansa seurakuntaan nähden?” ”Miksi siinä sanotaan: ’Olkaa alamaiset toinen toisellenne’?” ”Miten mies on alamainen vaimolle?” ”Miten seurakunta on alamainen Jeesukselle?” ”Mitä se kertoo meille vaimon suhteesta mieheen?” ja niin edelleen.
Käyttäessään tällaista neuvontatapaa Jeesus ei vastannut itse kysymyksiinsä. Viisas neuvoja toimii nykyään samalla tavalla. Hän saa heidät vastaamaan niihin toinen toisensa jälkeen – ei väkisin vaan osoittaen kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.” (Sananlaskut 20:5) Tähän voi kulua useita minuutteja. Tai tunteja. Mutta se voi kääntää ihmisen ajattelun oikeaan suuntaan. Se on tehokas lääke taisteltaessa kielteistä asennetta vastaan.
Neuvominen esimerkin avulla
Eräs tehokas avioliittoneuvoja kertoo tapauksesta, jossa opetus annettiin esimerkin avulla: ”Erään miehen oli vaikea osoittaa hellyyttä vaimoaan kohtaan, joten muuan vanhin otti asiakseen osoittaa hellyyttä omalle vaimolleen tämän miehen läsnä ollessa. Pian hän oppi itse sopivan tavan osoittaa hellyyttä omalle vaimolleen.”
Joissakin maissa yleisenä miesihanteena on ruskettunut atleetti, joka on hyvä sellaisissa urheilulajeissa joissa vastustajaa lyödään ja joka pitää ryyppyjen ottamisesta ja muista ”miehekkäistä” huveista. Hän on mielellään miesten seurassa eikä tohdi osoittaa vaimoaan kohtaan hellyyttä julkisesti, koska sellainen on hänen mielestään naismaista. Tämäkin on sellainen tilanne, jossa neuvominen esimerkin avulla kannustaisi hyvään suuntaan.
Hoputtaminen ei auta
Jatkuva valittaminen voi jäytää niitä myönteisiä ominaisuuksia ja kokemuksia, jotka alun perin sitoivat kaksi ihmistä aviopariksi. Sopivat muistuttimet – jotka ehkä perustuvat Raamatussa olevaan Korkean veisun kirjaan, joka kertoo suulemilaistytön horjumattomasta rakkaudesta vaatimattomaan paimenpoikaansa – voivat ehkä elvyttää ne voimakkaat tunteet, joita onnettomalla pariskunnalla oli toisiaan kohtaan, kun heidän rakkautensa oli vielä uutta.
Neuvojan täytyy kuitenkin sovittaa muutosten toteuttamistahti neuvottavien tarpeisiin. Eräs ammattineuvoja sanoo, ettei ole aina viisasta yrittää korjata kaikkia ilmitulleita puutteita, mikä olisikin täydellisyyden tavoittelua. Sen sijaan hän panee pariskunnan itsensä selvittämään sen, mitkä ovat heidän tärkeimmät ongelmansa, ja useimmiten hän panee heidät asettamaan ne vielä paperille tärkeysjärjestykseen, pahin ensimmäiseksi. Sen jälkeen hän panee heidät listan avulla työskentelemään ensin helpompien ongelmien voittamiseksi. Tällä tavalla heidän on myöhemmin helpompi ratkoa vaikeammat ongelmansa.
Neuvonnassa tekniikka ei koskaan korvaa viisautta. Taitavimmastakin ammattineuvojasta on kovin vähän hyötyä, jos hän käyttää taitojaan Raamatun periaatteitten vastaisten ihmisten teorioitten opettamiseen. Toisaalta sellainen avioliittoneuvoja, joka on hyvin perehtynyt Raamatun sisältämiin Jumalan ajatuksiin, on Jumalan antama apu näitä vaikeita aikoja varten, joita me elämme. – Jesaja 32:1, 2.
[Huomioteksti s. 10]
Ei ole olemassa patenttiratkaisuja, joita voitaisiin jaella kuin pillereitä
[Huomioteksti s. 11]
Menestykselliset neuvojat tunnustavat, että heidän on itse tarpeen olla nöyriä