Onko sairauksien häviäminen näköpiirissä?
”EN TUNNE sellaisia lääketieteellisiä ongelmia, joita me emme pystyisi ratkaisemaan lähitulevaisuudessa.”
Puhuja oli maailman johtavia tiedemiehiä, eräs New Yorkissa toimivan Sloan-Kettering-instituutin tutkija. Hän oli juuri tehnyt maailman ensimmäisen luuydinsiirron. Leikkaus oli avannut tien monien usein kuolemaan johtavien veritautien kuten leukemian, verenvuototaudin, sirppisoluanemian ja Hodgkinin taudin tutkimiseen.
Oliko ennenaikaista alkaa kuvitella mielessään maata, jossa yksikään sen asukkaista ei sanoisi: ”Minä olen sairas”? (Jesaja 33:24, UM) Tutkija tri Robert Good uskoi lääketieteen olevan vasta uuden vallankumouksen kynnyksellä. Oli vuosi 1975, eikä tri Good ollut ainoa, joka ennusti sairauksien häviävän.
Kaksi vuotta aiemmin Yhdysvaltain kansallisen sairauksienehkäisykeskuksen (CDC) epidemiologit olivat mielissään siitä, että lääketiede oli kyennyt torjumaan pelätyn vihurirokkoepidemian. CDC:tä edustaneen tri John Witten mukaan vaara oli väistynyt, koska 5–9-vuotiaat lapset oli rokotettu erittäin tehokkaalla uudella rokotteella. Rokote antoi 75–80 prosenttisen immuniteetin.
Yhdysvalloissa oli puhjennut pahoja vihurirokkoepidemioita säännöllisesti 5–9 vuoden välein. Viimeisen, vuonna 1964 sattuneen vihurirokkoepidemian perusteella voitiin arvioida, että sadattuhannet olivat nyt säästyneet tältä vitsaukselta. Vuosina 1964–1965 se aiheutti 50000 murhenäytelmää muodossa jos toisessa: syntymävaurioina, kuolleenasyntymisinä tai keskenmenoina. Mutta vuonna 1970 tuli tietoon ainoastaan 77 sellaista tapausta, joissa äidin raskausaikainen vihurirokko oli vaurioittanut hänen lastaan. Vuonna 1971 tällaisia tapauksia oli ainoastaan 68 ja vuonna 1972 enää 33.
”Epidemia jota ei tullutkaan”, luki eräässä tätä lääketieteen riemuvoittoa tervehtineessä lehtiotsikossa. Sitten yhtäkkiä amerikkalaiset valtasi toisenlaisen epidemian pelko. Vuonna 1976 nimittäin pelättiin niin sanottua ”sikainfluenssaa”. Sanomalehdet vertasivat uutta influenssavirusta espanjantautiin, johon kuoli 21,6 miljoonaa ihmistä vuosina 1918–1919. Yhdysvalloissa presidentti ja edustajainhuone hyväksyivät nopeasti noin 750 miljoonan markan määrärahan, jolla voitiin valmistaa ilmaista seerumia jokaiselle. Ei tullut epidemiaa.
Tuona samana vuonna oli kuoppamaiset arvet jättävä, sokeutta aiheuttava ja hengenvaarallinen isorokko häviämässä maailmasta. Maailman terveysjärjestö (WHO) kertoi, että Etiopian syrjäisissä autiomaakylissä oli syyskuussa todettu enää seitsemän isorokkotapausta. WHO:n mukaan oli ehtinyt kulua vasta yhdeksän vuotta siitä, kun isorokkoa oli sairastanut 10–15 miljoonaa ihmistä 43 maassa ja siihen oli kuollut 2 miljoonaa ihmistä. Vuonna 1980 tämä järjestö saattoi ilmoittaa luottavaisena: ”Isorokko on hävinnyt!”
Voidaanko muutkin vakavat taudit voittaa?
Vuonna 1977 Yhdysvallat otti tavoitteekseen useitten tarttuvien lastentautien hävittämisen. Hyökkäys alkoi valtakunnanlaajuisella lastenrokotusohjelmalla. Kuten CDC sitten ilmoitti, viiden seuraavan vuoden aikana oli ainakin 90 prosenttia amerikkalaislapsista saanut rokotteita. 7. toukokuuta vuonna 1982 CDC ilmoitti, millaisiin hyviin tuloksiin oli päästy. Tautitapaukset olivat vähentyneet kautta linjan, sillä tuhkarokkoa oli ollut 77 prosenttia, sikotautia 45 prosenttia, poliota 25 prosenttia, vihurirokkoa 47 prosenttia ja jäykkäkouristusta 37 prosenttia vähemmän; myös kurkkumätä- ja hinkuyskätapausten määrä oli pudonnut lähes ennätysmäisen alas.
Lääketiede oli monilla aloilla kohottamassa kärsivän ihmissuvun toiveita. Uudet antibiootit, rokotteet ja psyyken lääkkeet ja lääketieteen kehittämät uudet menetelmät – proteesikirurgia, mikrokirurgia, elimensiirrot – antoivat lupauksia elämän pidentymisestä ja elämän laadun kohentumisesta tavalla, josta ei vielä muutama vuosi sitten ollut osattu uneksiakaan.
Tri T. Albert Farmer nuorempi Marylandin yliopistosta kertoi vuonna 1981: ”Kaksikymmentä vuotta sitten oli alle 15-vuotiaista lapsista, jotka sairastivat leukemiaa, viiden vuoden kuluttua elossa enää vajaa prosentti, mutta nykyään heistä voidaan runsas puolet parantaa. 15 vuotta sitten kohdun chorionkarsinooman [suonikalvosyövän] aiheuttama kuolleisuus oli 100-prosenttista, mutta nykyään on toipuminen lähes 100-prosenttista.”
Hän jatkoi: ”Olimme 1960-luvun puoliväliin mennessä lähestulkoon hävittäneet polion; aloimme käyttää psyyken lääkkeitä, jotka auttoivat meitä pitämään suuren määrän ihmisiä poissa hoitolaitoksista.”
Alussa mainitun Sloan-Kettering-instituutin tiedemiehen ennustus näytti siis monilta osin toteutuvan. Mutta entä muut vakavat taudit? Eikö ollut syytä yhtyä tri Goodin palavaan vakuutukseen siitä, että ”sama tieteen vallankumous – – tulee pyyhkäisemään pois esimerkiksi sydänkohtaukset, sydäntaudit, syövän ja bakteerien, virusten ja syntymävaurioitten aiheuttamat taudit”?
Onko ihmisen voitto sairauksista vihdoinkin näköpiirissä?
[Huomioteksti s. 4]
”En tunne sellaisia lääketieteellisiä ongelmia, joita me emme pystyisi ratkaisemaan lähitulevaisuudessa.”