Moraalin kieroutuminen nykyajan viihteessä

”Hyvätkin kirjailijat, jotka kerran käyttivät parempaa kieltä,

viljelevät nyt vain ruokottomuuksia . . .

Kaikki kelpaa.

Maailma on tullut hulluksi nykyään,

ja hyvä on pahaa nykyään,

ja musta on valkoista nykyään,

ja päivä on yö nykyään . . .

Kaikki kelpaa.” – Amerikkalaisen lyyrikon Cole Porterin sanat, 1934.

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi

ja hyvän pahaksi,

jotka tekevät pimeyden valkeudeksi

ja valkeuden pimeydeksi.” – Israelilaisen profeetan Jesajan sanat, 732 eaa. – Jesaja 5:20.

YLI 2600 vuotta erottaa edellä mainitut lainaukset toisistaan. Kumpikin kirjoitettiin eri tarkoitukseen, ensimmäinen viihdyttämään yleisöä New Yorkin Broadwaylla, toinen osoittamaan muinaisen Juudan asukkaitten laittomuus. Molemmat sopivat kuitenkin hyvin meidän vuosikymmenellemme. Oikeaa ja väärää koskevat käsitykset muuttuvat nykyään alituisesti, ja näyttää siltä, että ”kaikki kelpaa”.

Kenties kaikkein selvimmin tämä ilmenee siinä, miten pahasti viihde on kieroutunut. Viihde kuuluu kulttuuriin, ja kulttuuri on se luonteenomainen tapa, jolla yhteiskunta on oppinut toimimaan, ajattelemaan ja tuntemaan. Se on kansan koko elämäntapa. Siksi yhteiskunnan moraalinäkemykset ilmenevät sen kulttuurista.

Todennäköisesti ei mikään muu viihde tällä vuosisadalla ole lisääntynyt niin suuresti ja tullut niin suosituksi ja vaikutusvaltaiseksi kuin elokuvat ja televisio-ohjelmat. Jotkut sanovat, että elokuvat ovat elämän peili. Mutta koska elokuvatähdet ovat samalla nykyajan kansallissankareita, elokuvat voivat levittää, vakiinnuttaa ja tehdä hyväksytyiksi uusia moraalitapoja. Elokuva-alalla ymmärretään, että ihmisten mieltä pystytään näin ohjailemaan tavattoman suuressa määrin. Elokuva-alan ”tuotantosäännöstö” mainitsee: ”Viihde voi olla luonteeltaan HYÖDYLLISTÄ tai VAHINGOLLISTA ihmiskunnalle.” Mitä nykyaikainen viihde osoittaa maailman moraalista ja siitä, mihin ihmiskunta on menossa?

Vuonna 1939 valmistuneessa, Oscar-palkinnon voittaneessa elokuvassa Tuulen viemää oli eräs sana, jonka siivottomuus järkytti monia. Nykyään sitä ei edes huomattaisi. Viihde on muuttunut muutamassa lyhyessä vuosikymmenessä koko perheen viattomasta ajanvietteestä ”lapsilta kielletyksi”. Jotkut selittävät tämän jyrkän muutoksen syyksi sen, että ihmiset haluavat vain paeta todellisuutta. Onko se sitten aivan viatonta? Todellisuudessa kolme piirrettä on vienyt nykyajan viihteeltä melkein kaikki moraaliset arvot, joita sillä on saattanut olla: laittomat huumeet, ylenmääräinen väkivalta ja avoin seksi.

Huumeita ja verta

Huumeet ovat alkaneet olla yhä näkyvämmin esillä nykyajan viihteessä. Teattereissa, elokuvissa ja televisiossa annetaan ymmärtää, että laittomien huumeitten nopea leviäminen yhteiskuntaan on normaali, jokapäiväiseen elämään kuuluva ilmiö. Laittomien huumeitten käyttäjiä ja kaupustelijoita ei enää automaattisesti pidetä hylkiöinä, rappeutuneina ja roistoina. Pikemminkin heistä on usein tullut sankareita, voittajia ja tähtiä, joita nuoret ja vanhat haluavat jäljitellä. Ja esitysten tuottajat puolestaan syyttävät tästä muutoksesta yleisöä ja julistavat: ’Me annamme heille sitä mitä he haluavat!’

Viihdeala rypee myös veressä. Koskaan aikaisemmin elokuvan historiassa väkivalta ei ole ollut yhtä avointa tai yhtä turruttavaa. Elokuvan katselijat näkevät ihmisten suorastaan kylpevän veressä. Ihmisiä silvotaan moottorisahalla, uhrien päähän porataan reikiä, joista veri tulee suihkuna ulos, ja kuuluu ruumiinosien kannibalistisen mutustelun ääniä. Usein tällainen inhottava, verinen näytelmä yhdistetään jonkinlaiseen eroottiseen tilanteeseen. Tällaiset ja vieläkin vastenmielisemmät kohtaukset kuuluvat erottamattomasti siihen, mitä monet ihmiset himoitsevat viihteekseen.

Nykyään ihmisten ei tarvitse hiipiä salavihkaa elokuvateattereihin nähdäkseen tällaisen kauhuelokuvan. Jos heillä on kotona videolaite, he voivat vuokrata tai ostaa elokuvan itselleen. Erään videoelokuvan mainostettiin sisältävän ”92 minuuttia raiskauksia ja joukkomurhia”! Sellaiset ala-arvoiset väkivaltaelokuvat menevät yhä paremmin kaupaksi. Esimerkiksi kun eräässä englantilaisessa videoalan ammattijulkaisussa oli esitetty elokuva-arvostelu uudesta videokauhufilmistä, jossa uhreja silvotaan kuoliaaksi, siinä ennustettiin sen jälkeen: ”Jokaisen kauppiaan on hankittava tämä, sillä se ei jää hyllyille pitkäksi aikaa.”

Mitä muutakaan voivat tällaisten veristen esitysten säännölliset katselijat päätellä, kuin että usein toistuva väkivalta kuuluu normaaliin elämään. Onko ihme, että yhä useammat ihmiset hyväksyvät maailman todellisen väkivallan yhä helpommin? Lyhyesti sanottuna tällainen viihde on väkivaltaista pornografiaa.

Videorockväkivalta

Nykyään varsinkin Yhdysvalloissa esitetään videorockia. Yhä useammissa kaupungeissa on kaapelitelevision avulla mahdollista paitsi kuunnella aggressiivista rockmusiikkia myös nähdä siihen liittyvää väkivaltaa. Videorockia voidaan ostaa kasetteina tai katsella rock-klubin suurelta valkokankaalta.

Eräs katselija, joka oli järkyttynyt näkemästään videorockmusiikkiohjelmasta, kuvailee Wall Street Journal -lehdessä sen olleen ”inhottavin ja vastenmielisin sadistinen esitys, minkä olen koskaan nähnyt”. Lehden kertomus jatkaa: ”Rockesitysten väliin oli siroteltu lyhyitä katkelmia, esimerkiksi yksi, jossa eräs nainen kirkui hysteerisesti, kun hänet pakotettiin syömään kuollut rotta.” Vain harvat katselijoista valittavat.

Koska musiikki voi kiihottaa tunteita, tällainen uusi rockmusiikki voi vääristää ihmisten näkemyksen elämästä. Miksi? Koska ihminen ottaa sen vastaan kahden aistin, kuulon ja näön, välityksellä. Kun joku kuuntelee musiikkia, hän luo itse mielikuvan musiikista. Mutta kun musiikkiin yhdistetään kuva, ihminen ei pystykään käyttämään mielikuvitustaan, vaan joku toinen, videorockin luoja, juurruttaa häneen moraaliarvojaan. Newsweek-lehti toteaa: ”Yksi musiikin merkittävistä avuista on sen voima herättää syviä, sanattomia tunteita, vaikutuksia, jotka ovat erilaisia eri kuulijoilta. Video ratkaisee, millaisia mielikuvia saat; koet ne joka kerta kun laulu esitetään kuvaruudussa.”

Pornografia

Ihmisten tunteisiin yritetään vedota myös seksin avulla. Pornografia ei ole uutta. Mutta sen julkinen esittäminen on. Seinät, jotka kätkivät pornografian suuren yleisön silmiltä, alkoivat murentua 1960-luvulla, jolloin Tanska ensimmäisenä maana laillisti kaikenlaisen pornografian. Sen jälkeen tulehtuneesta paiseesta vuotavan mädän kaltainen pornografia on levittänyt saastaansa joka puolelle maailmaa.

Joissakin maissa pornografiaa, vaikka se kukoistaakin, harrastetaan yhä salaa. Toisissa maissa sitä myydään peittelemättä kaikille, jopa nuorille. Yksityiskohtaisten, moraalittomien seksikohtausten määrä romaaneissa, lehdissä, televisiossa ja elokuvissa lisääntyy räjähdysmäisesti. Usein ihmisiä kerääntyy tällaisiin elokuviin kuin kärpäsiä lantatunkioille.

Esimerkiksi Espanjassa on lehtikojuissa runsaasti eroottisia julkaisuja. Ja joissakin tuon maan sanomalehdissä on seuraavankaltaisia pornografisia mainoksia: ”Seksiä, paheellisuutta ja sukupuolisia poikkeavuuksia filmissä, joka on kuin itse Paholaisen tekemä.” Englannissa ilmestyvä Daily Telegraph kertoo: ”Todellisuudessa seksikaupat ovat nykyään melkeinpä ainoa kasvava elinkeinoala Isossa-Britanniassa.” Ja Japanissa ”pornografiset liikeyritykset menestyvät yhä paremmin”, toteaa Mainichi Daily News. ”Ne tarjoavat yhä karmeampia palveluksia.” Viime vuonna pelkästään Yhdysvalloissa bruttotulot pornografiasta olivat arviolta 40 miljardia markkaa!

Mistä pornografian kukoistus johtuu? Ikivanhasta kysynnän ja tarjonnan laista. Manchester Guardian Weekly -lehti kertoikin erään aiemmin pornografisissa filmeissä esiintyneen ranskalaisen filmitähden toteamuksen: ”Onpa pornografia kuinka keskinkertaista tahansa, sillä on tulevaisuutta, koska sitä halutaan.” Ja nyt ne asiakkaat, jotka eivät haluaisi mennä katsomaan pornografista filmiä toisten nähden, katselevat innokkaasti videokasetteja oman kotinsa rauhassa. Kysyntä näyttää siis selittävän tarjonnan.

Sukupuolisen rappion tarkoituksiin houkutellaan vasta toisella kymmenellä olevia ja jopa aivan pikkulapsiakin. ”Lapsipornon kasvavalle alakulttuurille aineistoa toimittavat salakauppiaat filmaavat ja valokuvaavat jopa vain kahdeksan kuukauden ikäisiin pikkulapsiin kohdistuneita seksiakteja”, kertoo New Yorkissa ilmestyvä Daily News. Sama lehti lisää, että Yhdysvalloissa ”katoaa vuosittain arviolta 50000 lasta teille tietymättömille”. Monet pakotetaan seksuaalisen hyväksikäytön ja pornografian uhreiksi. Pornofilmejä lähetetään Skandinavian maihin kopioitaviksi ja levitettäviksi kaikkialle maailmaan, jotta voitaisiin tyydyttää kieroutuneitten ihmisten yhä kasvavan joukon inhottavaa makua.

Kuvaileepa viihde siis yksityiskohtaisesti aikuisten tai lasten välisiä sukupuolisuhteita tai väkivaltaa, se saa ”pahan”, turmeltuneen, näyttämään ”hyvältä”, hyväksyttävältä.

Voiko tämä asiainjärjestelmä pysyä pystyssä, kun tällaiset turmelevat voimat syövyttävät sen perustuksia? ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?” (Sananlaskut 6:27) Mihin nykyajan moraali oikeastaan johtaa maailman?