Nuoret kysyvät:
Ovatko rakkausromaanit harmitonta luettavaa?
”ROMANTTISTEN kertomusten lukeminen on pakokeino”, sanoi eräs innokas lukija. ”Uppoutuminen rakkausromaaniin virkistää minua ja auttaa minua kohtaamaan paremmin omat ongelmani.” Hänen ajatuksensa ovat aika tyypillisiä niille, jotka säännöllisesti ahmivat rakkausromaaneja.
Jotkut väittävät, että nuo kertomukset ovat tehokas vastalääke stressiin. Nuoret pitävät niitä harmittomana silmäyksenä aikuisten huveihin. Ja joillekuille ne ovat keino lisätä jännitystä harmaaseen arkeen. Koska nuo romaanit ovat yleensä lyhyitä ja halpoja, niiden lukemisesta on tullut orjuuttava tapa miljoonille ihmisille. Rakkausromaanit kilpailevat yleisöstä suosituimpien televisio-ohjelmien kanssa, ja yksistään Yhdysvalloissa niiden lukijoita arvioidaan olevan 20 miljoonaa. Ja nuoret muodostavat huomattavan osan tästä luvusta. Pitäisikö sinun sitten lukea niitä? Vastauksen saamiseksi tutkikaamme, millaisia jotkut näistä romaaneista ovat.
”Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”
Romantiikka on kiehtonut lukijoita kautta aikojen. Se on tietenkin täysin luonnollista, koska Jumala asetti ihmiseen halun rakastua ja mennä naimisiin. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 2:23, 24) Siksi ei ole hämmästyttävää, että suurin osa kaunokirjallisuudesta sisältää jonkin verran romantiikkaa. Eikä se suinkaan ole välttämättä kielteinen piirre. Jotkut rakkausromaanit ovat jopa saavuttaneet huomattavan aseman kirjallisuudessa. Mutta koska näitä vanhempia romaaneja pidetään nykyisten mittapuiden mukaan kesyinä, kirjoittajat ovat viime aikoina havainneet kannattavaksi syytää markkinoille uudenlaisia rakkausromaaneja. Jotkut käyttävät yhä hyödykseen historiallisia tai keskiaikaisia puitteita lisätäkseen tarinaansa dramatiikkaa ja tunnetta. Toisten tyyli on nykyaikaista, ja he sijoittavat tapahtumat meidän päiviimme. Harvoja pieniä muutoksia lukuun ottamatta nämä nykyaikaiset rakkausromaanit kuitenkin noudattavat jokseenkin selvästi ennaltanähtävää kaavaa: sankarit ja sankarittaret taistelevat suunnattomia esteitä vastaan, jotka uhkaavat heidän orastavaa romanssiaan.
Tyypillistä on, että sankari on vahva ja jopa ylimielinen, mies, josta uhoaa itseluottamus. Sankaritar on kuitenkin todennäköisesti herkkä ja haavoittuva, usein sankaria 10 tai 15 vuotta nuorempi. Hän tarvitsee sankarin huomiota itsetuntonsa pönkittämiseksi ja voidakseen olla vakuuttunut kauneudestaan. Ja vaikka sankari usein kohteleekin häntä ylenkatseellisesti, tyttö on yhä vastustamattomasti ihastunut häneen. Pelkästään sankarin läsnäolo saa veren kohisemaan tytön suonissa ja vaikuttaa hänen tasapainoonsa, ajatteluunsa ja puheeseensa.
Usein mukana on myös kilpakosija. Vaikka hän onkin ystävällinen ja huomaavainen, hän ei onnistu herättämään sankarittaren huomiota eikä saa tätä kiinnostumaan itsestään. Niinpä sankaritar käyttää viekoittelevaa viehätysvoimaansa muokatakseen stoalaisesta sankaristaan lempeän sielun, joka sen jälkeen avoimesti julistaa uskollista rakkauttaan. Kaikki aikaisemmat epäilyt selvitetään ja unohdetaan, ja he menevät onnellisesti naimisiin!
Piilevät vaikutukset
On ymmärrettävää, että tällaiset tarinat vetoavat ihmisiin. Mutta viitaten kauhuromantiikkaa sisältäviin rakkausromaaneihin eräs kirjoittaja väittää: ”Näiden – – kertomusten peruslähtökohta on se, että hyvää miestä on vaikea tunnistaa – – ja mies, joka näyttää olevan epäilysten yläpuolella – – on lurjus.” Sankaritar tulkitsee sankarin paatuneen ja selittämättömän käytöksen seuraavasti: ”Jos mieheni kohtelee minua huonosti, se johtuu siitä, että hän on miehekäs, ei siitä, että hän on paha.” Tai: ”Miehet saattavat olla oikukkaita, kyynisiä, ylenkatseellisia ja tyrannisoivia, mutta he tuovat kuitenkin elämään romantiikkaa ja jännitystä.”
Voisiko tällaisten mielikuvituksellisten käsitysten hyväksyminen hämärtää näkemyksesi ominaisuuksista, joita tarvitaan menestyksellisen ja kestävän avioliiton luomiseksi? Bonnie, joka aloitti rakkausromaanien lukemisen 16-vuotiaana, muistelee: ”Hain nuorta miestä, joka olisi pitkä, tumma ja komea, sellaista, joka olisi jännittävä ja jolla olisi hallitseva persoonallisuus.” Hän tunnusti: ”Jos minulla oli tapaaminen jonkun pojan kanssa, eikä hän halunnut suudella eikä kosketella minua, pidin häntä ikävänä, vaikka hän olisikin ollut huomaavainen ja ystävällinen. Halusin sitä jännitystä, josta olin lukenut romaaneista.” On siis helppo nähdä, kuinka näiden kertomusten lukeminen voi saada jonkun ihastumaan johonkuhun, joka ei ole lainkaan sopiva aviopuolisoksi. ”Jännityksen” tavoittelu voisi estää henkilöä näkemästä, mitä tuo toinen todella on sydämessään.
Bonnie jatkoi rakkausromaanien lukemista mentyään naimisiin, ja hän sanoo: ”Minulla oli miellyttävä koti ja perhe, mutta jotenkin se ei tuntunut riittävän – –. Halusin seikkailuja, jännitystä ja elämyksiä, joita oli niin houkuttelevasti kuvailtu romaaneissa. Minusta tuntui, että avioliitossani oli jotain vialla.” Raamattu auttoi kuitenkin Bonnieta ymmärtämään, että miehen täytyy tarjota vaimolleen muutakin kuin viehätysvoimaa ja ”jännitystä”: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” – Efesolaisille 5:28, 29.
Mitä sitten on sanottava niistä haaveellisista lopputuloksista ja erimielisyyksien helposta ratkaisemisesta, jotka ovat niin tavallisia rakkausromaaneissa? Ne ovat todella kaukana todellisuudesta. Bonnie muistelee: ”Kun minulla oli erimielisyyksiä mieheni kanssa, niin sen sijaan että olisin selvittänyt ne puhumalla hänen kanssaan, matkin sankarittaren käyttämiä temppuja. Kun mieheni ei reagoinutkaan samalla tavoin kuin sankari, aloin murjottaa.” Eräs kirjoittaja huomauttaa samoin, että nämä romaanit ”kaunistelevat ja hämärtävät monimutkaisia ihmissuhteita – –. Ne antavat kuvan helposta kanssakäymisestä miesten ja naisten välillä, silloin kun se todellisuudessa on hämmentävää, ailahtelevaa ja pelottavaa.” Eikö Raamatun neuvo vaimoille siten olekin realistisempi ja käytännöllisempi, sillä se kuuluu: ”Te vaimot, olkaa alamaiset miehellenne.” – Kolossalaisille 3:18.
Seksuaalinen sisältö
Eräs aikakauslehti käsitteli myös yhtä syytä siihen, että rakkausromaanit ovat niin suosittuja: ”Lukijat – – haluavat tietää, millaisia suhteita muut naiset luovat seksuaalikumppaneihinsa.” Artikkeli jatkuu: ”Viime vuosina lukijat ovat vaatineet, ja kustantajat ovat kiireesti toimittaneet heille sankarittaria, jotka ovat riippumattomia ja itsetietoisia – sekä vuoteessa että muualla.” – Psychology Today.
On mielenkiintoista todeta, että seksuaalisesti paljastavat rakkausromaanit, joita on saatavilla joidenkin kaupunkien yleisissä kirjastoissa, ovat kysytyimpiä teini-ikäisten keskuudessa. Voisiko niistä olla vahinkoa? 18-vuotias Karen selittää: ”Kirjat todella herättivät minussa voimakkaita seksuaalisia tunteita ja uteliaisuutta. Sankarittaren tuntema hurmio ja nautinto intohimoisissa kohtauksissa sankarin kanssa sytyttivät minussa halun kokea samanlaisia tunteita. Kun minulla siis oli tapaaminen, yritin saada aikaan samoja aistimuksia. Se sai minut syyllistymään haureuteen.” Mutta oliko hänen kokemuksensa sellainen kuin niiden sankarittarien, joista hän oli lukenut ja joiden elämästä hän oli unelmoinut? Karen huomasi: ”Nämä tunteet on loihdittu kirjoittajien mielessä. Ne eivät ole todellisia.”
Seksuaalisten mielikuvien luominen on todella joidenkin kirjailijoiden tarkoitus. Eräs kustantaja neuvoo rakkausromaanien kirjoittajia: ”Seksuaalisten kohtausten tulisi keskittyä sankarin suudelmien ja hyväilyjen nostattamiin intohimoisiin ja eroottisiin aistimuksiin.” Kirjoittajia neuvotaan edelleen, että rakkauskertomusten ”tulisi herättää lukijansa kiihtymystä, jännitystä sekä syvää tunneperäistä ja seksuaalista vastakaikua”. Selvästikään tällaisen aineiston lukeminen ei auttaisi ketään noudattamaan Raamatun kehotusta: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun – – katsoen.” – Kolossalaisille 3:5.
Vaihtoehtoja
Edellä esitetyn valossa monet tekevät sen viisaan johtopäätöksen, että on parasta välttää romaaneja, jotka herättävät vahingollisia tunteita tai jotka synnyttävät epärealistisia odotuksia. Tosin lukeminen tuo monille helpotusta elämän paineiden keskellä. Mutta kannattaa varmasti olla valikoiva siinä, mitä lukee. Me olemme suuressa määrin ympäristömme tuotteita. Ja lukiessamme luomme ympäristön, joka voi vaikuttaa elämäämme joko myönteisesti tai kielteisesti. Miksi et avartuisi ja yrittäisi lukea toisenlaisia kirjoja, kuten historiallisia ja tieteellisiä kirjoja? Raamattu ja siihen liittyvät julkaisut ovat erityisen antoisia.
Muista myös, että on muitakin hyödyllisiä tapoja rentoutua ja löytää ajanvietettä. Miksi rakentaisit elämäsi kuviteltujen seikkailujen ympärille? Raamattu sanoo: ”Onnellisempaa on antaa.” (Apostolien teot 20:35) Opi siis antamaan auttamalla toisia ihmisiä. Eräs nuori (Jehovan todistaja), joka käytti kerran 60 tuntia kuukaudessa auttaakseen ihmisiä oppimaan Raamatun totuuksia, sanoi: ”Se oli elämäni onnellisinta aikaa.” Ja kun elämä on onnellista, toimeliasta ja tyydyttävää, kuka kaipaisi pakoa epätodelliseen rakkausromaanien maailmaan?
[Kuva s. 17]
Rakkausromaanit voivat tosin olla kiehtovaa lukemista, mutta antavatko ne tervehenkisen kuvan rakkaudesta ja avioliitosta?