Argungun suurin kala
Herätkää-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta
Argungu on jo tupaten täynnä vieraita. He eivät ole niinkään kiinnostuneita tästä pienestä nigerialaisesta kaupungista kuin seuraavana päivänä alkavista Argungun kalastusjuhlista.
Haluat ehkä tietää, mistä oikein on kysymys. Meidän on mentävä ajassa taaksepäin aina vuoteen 1934, jolloin Sokoton sulttaanin vierailun kunniaksi järjestettiin kalastuskilpailut. Kilpailut saivat niin hyvän vastaanoton, että niistä tuli jokavuotinen tapahtuma. Vuosien kuluessa ne saivat muutakin sisältöä, ja esimerkiksi vuonna 1970 niihin liitettiin maatalousnäyttely. Yleensä nämä juhlat pidetään helmikuussa, mutta viime vuonna ne jouduttiin siirtämään maaliskuuhun.
Siirron syynä oli se, että harmattan puhalteli viime vuonna hyvin rajusti. Harmattan on viileä, kuiva koillistuuli, joka kuljettaa pölyä Saharasta joulukuusta helmikuuhun. Matkallamme Argunguun tuulenpuuskat yhä tuivertavat kuivasta maanpinnasta ylös pölyä ja kuljettavat sitä eteenpäin paksuna, ruskeana pilvenä. Kuiva tuuli saa huulemme halkeilemaan ja sieraimet verille. Miehet, jotka hulmuavine vaatteineen istuvat korkealla kameliensa selässä, nostavat turbaaninsa niskakappaleet suunsa ja nenänsä peitoksi niin että vain heidän silmänsä pilkottavat pölypilvestä. Autot liikkuvat madellen, kunnes tuuli tyyntyy. Pian vieraat ovat kuitenkin perillä, ja he odottavat innokkaasti juhlien alkamista.
Ensimmäiseksi esitellään maatalouden ja karjanhoidon saavutuksia. Jääkäämme seuraamaan vuohennylkykilpailua. Aloitusmerkin jälkeen kukin kilpailija katkaisee teurastetulta eläimeltään toisen takajalan ja työntää vuodan ja lihan väliin pienen putken. Sen jälkeen hän puhaltaa putken kautta eläimeen ilmaa, jolloin nylkeminen käy helpommin. Voittaja saa vuodan irti vahingoittumattomana kolmessa minuutissa.
Joen rannalla
Perjantain ja lauantain kilpailut käydään kaupungin läheisyydessä virtaavalla Matan Fada -joella ja sen rannalla. Joen rantatörmillä on riittävästi tilaa katselijoille ja hyvät näköalat. Aluksi on erilaisia kabanci-nimisiä vesiesityksiä. Tytöt kilpailevat siitä, kuka heistä pystyy parhaiten pyydystämään kaloja käsillään, ja he melovat kilpaa palmupuusta koverretuilla kanooteilla. Miehet osallistuvat samanlaisiin ja myös toisenlaisiin kilpailuihin. He kilpailevat esimerkiksi siitä, kuka pystyy kauimmin pidättämään hengitystään veden alla. Yksi toisensa jälkeen kilpailijat ponnahtavat vedestä ylös ja ovat pettyneitä huomatessaan, että toiset jaksavat heitä kauemmin. Voittajan ajaksi saadaan 4,5 minuuttia, ja hän olisi ehkä jatkanut pitempäänkin, jolleivät huolestuneet avustajat olisi raastaneet häntä ylös.
Suurin kala
Lauantaina on vuorossa juhlien kohokohta: Argungun kalastuskilpailut. Rumpalit ja laulajat luovat rytmikkäällä musiikillaan sopivan tunnelman. Kalamiehiä on paljon, ja he asettuvat suurine kurpitsoineen ja kolmikulmaisine kalaverkkoineen kahden puolen jokea. Jokaisessa kurpitsassa on aukko, ja kurpitsaa käytetään kellukkeena, jolla kalastaja voi istua vedessä, tai kala-astiana.
Katselijat elävät kasvavassa odotuksessa. He kurottavat kaulaansa nähdäkseen paremmin. Monia jännittää se, tuleeko tämän vuoden paras saalis olemaan suurempi kuin vuonna 1979 saatu 98-kiloinen vonkale. Edellisvuotisesta juhlasta saakka kalastus on ollut kiellettyä tällä jokiosuudella. Vesi on mataloitunut kovasti tänä kuivana kautena ja varmasti nyt kuhisee kaloja.
Merkkilaukaus saa kalamiehet liikkeelle. He ryntäävät kurpitsoineen ja kalaverkkoineen alas rantaan. Muutamassa minuutissa matalassa savunharmaassa vedessä on tungokseen asti miehiä. Kuuluu huuto: ”Ensimmäinen saalis!”
Aina kun joku saa suuren kalan, toiset kilpailijat tulevat hänen avukseen. Miehet, jotka ajavat veneellään edestakaisin, ottavat kalan vastaan ja punnitsevat ja merkitsevät sen. Kaloja tuodaan yhä enemmän, mutta vain harvat ovat 30 kiloa painavampia. Monien kalat eivät ole sardiinia suurempia. Yhtäkkiä eräs kalamies saa yli 40-kiloisen kalan. Koska useimmat kilpailijoista ovat jo nousseet vedestä, hän pitää itseään voittajana ja tekee voitonmerkin. Muutamat kuitenkin jatkavat kalastusta siinä toivossa, että saisivat vielä suuremman kalan. Sinnikkyys kannattaa. Vajaan tunnin kuluttua kuuluu voitonhuuto. Voittajan saaliina on 130 senttiä pitkä bukuiki, kuten sitä hausan kielellä kutsutaan. Se painoi 50 kiloa, siis paljon vähemmän kuin vuoden 1979 ennätyskala, mutta riitti silti tuomaan viime vuonna voiton.
Argungun kolmipäiväiset juhlat ovat pian ohi. Pian alkavat toukokuun sateet ja kuiva maa peittyy hetkeksi vihreän ruohon ja monenvärisinä kukkivien köynnösten ja pensaitten alle. Vesi nousee joessa, ja pian se on taas täynnä kaloja. Kalamiehet eivät kajoa siihen vaan odottelevat seuraavaa vuotta, jolloin he voivat jälleen kilpailla siitä, kuka saa Argungun suurimman kalan.