Raamattu – verraton opas

Koska Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, se on verraton opas elämässämme. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Se kertoo meille Jumalan vaatimuksista ja hänen tarkoituksistaan. Mutta se osoittautuu verrattomaksi oppaaksi myös toisella tavalla, joka liittyy siihen, miten luotettavana ja tarkkana me voimme sitä pitää. Atlanta Journal and Constitution -lehti kertoi äskettäin israelilaisen arkeologin Yigal Shilohin työstä. Hän suorittaa kaivauksia ”Jerusalemin todellisen vanhan kaupungin” raunioilla, ”Daavidin ja Salomon sekä Jesajan ja Jeremian aikaisen Jerusalemin” raunioilla. Lehdessä sanotaan: ”Shilohin 150 vapaaehtoisesta ja 30 ammattimaisesta työntekijästä koostuva työryhmä käyttää” arkeologisissa kaivauksissaan ”apuna kaikkea mahdollista hakuista ja lapioista korkealuokkaisiin elektronisiin laitteisiin”. ”Ja tässä etsinnässä – – Raamattu on verraton työkalu.”

Millä tavalla? Selostus jatkaa: ”Esimerkiksi Jeremian kirjaan (36:10) on kirjoitettu: ’Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran temppelissä, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, kammiossa.’”

Mitä sellaista Shiloh ja hänen työryhmänsä on löytänyt, joka aivan ilmeisesti vahvistaa tämän yksityiskohdan? Papyruksen leimaamiseen tarkoitetun savisinetin, johon on kirjoitettu: ”Kirjuri Gemarja, Saafanin poika”. Sinetti on peräisin Jeremian ajalta.

Kertomuksessa sanotaan edelleen: ”Myös pienet esineet voivat valaista Raamattua. Shiloh on löytänyt esimerkiksi useita heprealaisten profeettojen aikakaudelta olevia suuririntaista naista esittäviä hedelmällisyyden jumalattaren kuvia, mikä merkitsee sitä, että profeettojen vastalauseista huolimatta tavallisten ihmisten oli siihen aikaan vaikea luopua epäjumalanpalveluksesta.” Raamatun kertomus vahvistaa tämän. Esimerkiksi Jeremian 7:17, 18 sanoo: ”Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla? Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.”

Useat asiantuntijat tunnistavat ”taivaan kuningattaren” Ištar-nimiseksi babylonialaiseksi hedelmällisyyden jumalattareksi. Toiset sanovat hänen olevan Astoret-niminen kanaanilainen hedelmällisyyden jumalatar. (Ks. lisätietoja kirjasta Aid to Bible Understanding, s. 1363, 1364, ja 810, 811.)

Tämä ei ole tietenkään ensimmäinen kerta, kun arkeologit ovat vahvistaneet löydöillään Raamatun luotettavuuden. He ovat monta kertaa käyttäneet Raamattua löytääkseen etsimänsä! Edesmennyt Yohanan Aharoni sanoikin kirjassaan The Land of the Bible: ”Raamattu on yhä israelilaisten aikaisen Palestiinan historiallisen maantieteen päätietolähde. Sen kertomukset ja kuvaukset antavat tietoja sekä tapahtumapaikkojen maantieteellisestä ympäristöstä että silloin sattuneista historiallisista tapauksista. Se mainitsee 475 paikallista maantieteellistä nimeä, joista monet on esitetty sellaisessa tekstiyhteydessä, joka antaa riittävästi yksityiskohtaisia tietoja paikan luonnonoloista, sijainnista ja historiasta.” Raamattu on epäilemättä verraton opas, jopa silloinkin, kun ollaan suorittamassa kaivauksia nykyisessä Israelissa.