Lukijoitten kirjeitä

Rintaruokinta

Olen varmasti samaa mieltä siitä, että vauvan imettäminen [kirjoitus suomeksi 8.2.1984] on hyvä ratkaisu, mutta mielestäni imettäminen ei pitäisi tapahtua ”tarvittaessa” vaan aikataulun mukaisesti. Jos vauva totutetaan ensimmäisten kymmenen päivän aikana syömään määräajoin, se tottuu siihen, ja näin äiti voi suunnitella, mistä muista tehtävistä hän voi huolehtia väliaikoina.

O. D., Kalifornia, USA

Haluaisin sanoa, että kiireiselle, väsyneelle ja toimeliaalle äidille voi olla hyvin suureksi avuksi, jos hän syöttää lapselle lisäksi tuttipullosta äidinmaidon vastiketta. Siten myös isällä on silloin tällöin tilaisuus syöttää lasta.

C. K., Connecticut, USA

Olen samaa mieltä siitä, että imettäminen on paras tapa syöttää lasta. Artikkeli oli kuitenkin masentava niille, jotka eivät voi imettää ja joiden on siksi turvauduttava äidinmaidon vastikkeeseen. Vanhemmat tarvitsevat tietoa, joka saa heidät vakuuttuneeksi siitä, että myös pulloruokaa saaneilla lapsilla voi olla läheinen, rakkaudellinen suhde vanhempiinsa sekä hyvä terveys.

C. L., Wisconsin, USA

Olemme samaa mieltä siitä, että kunkin avioparin tulee päättää, mikä on hyödyllisintä vauvalle heidän olosuhteissaan. Näitä seikkoja tarkasteltiin kirjeessä, jonka Chicagossa työskentelevä lääket. tri Katherine Christoffel (Children’s Memorial Hospital) lähetti ”New York Times” -lehdelle. Hän sanoo: ”Vaikka rintaruokinta on varmasti toivottava vaihtoehto, äitien ei pidä tuntea syyllisyyttä, jos heidän yrityksensä sekä käydä työssä että imettää merkitsee joskus imetyksen päättymistä. Imetys on vain yksi jokaisen perheen elämäntapaan ja terveyteen liittyvä tekijä, ja vaikka imettäminen ei sujuisikaan ihanteellisesti, on silti paljon sellaista, mitä tehdä ja mistä nauttia. ” – Toimitus.

Villieläimet

Oli ilo lukea (portugalinkielinen) artikkelinne ”Odottaako villieläimiä perikato?” [Suomeksi 22.8.1983] Se täsmällinen, totuudenmukainen tapa, jolla kirjoitus osoitti harvinaisten eläinlajien olevan katoamassa, sekä tunnettujen tiedemiesten lausunnot ilmaisivat selvästi, että tästä tulee syyttää ihmistä itseään. Me yritämme yhdessä Brasilian biologien liiton kanssa edistää luonnonsuojelua kaikkialla, koska meitä ympäröivä luonto turmeltuu jatkuvasti. Kuten artikkeli osoitti, ihminen todella tuhoaa maata hillitsemättömän teollistumisen ja kaupallisen ahneuden vuoksi. Toivomme, että julkaisette vastaisuudessakin näin korkeatasoista, tärkeää ja ajankohtaista tietoa.

Academic Center of Biological Sciences, Brasilia

Ei enää kirppuja

Lehtenne vuoden 1978 syyskuun 8. päivän numerossa (sivulla 30) oli aihe ”Eroon kirpuista”. [Suomeksi 22.11.1978] Siinä kerrottiin Smithsonian-lehdessä selostetusta tapauksesta, jossa kaksi koiraa ja kissa pääsivät eroon kirpuista saatuaan päivittäin pienen annoksen oluthiivaa. Minulla on kolme kissaa, ja olen viime vuoden ajan lisännyt niiden ruokaan joka kerta hieman oluthiivaa. Kaikki kolme ovat nyt päässeet kirpuista. Se todella tehoaa! Kiitos vihjeestä.

A. D., Kanada