Miksi piispat vastustavat niitä nyt
”IHMISKUNTA ei ole koskaan ennen ollut näin lähellä täydellistä itsetuhoa.” Näillä sanoilla Kirkkojen Maailmanneuvoston kuudes yleiskokous, joka pidettiin viime kesänä Vancouverissa Kanadan länsirannikolla, ilmaisi syvän huolensa ydinaseitten aiheuttaman vaaran johdosta. Vaatiessaan ydinaseiden riisuntaa se julisti: ”Ydinaseisiin nojaavat sodanestopyrkimykset ovat moraalisesti tuomittavia, sillä ne perustuvat siihen uskomiseen, että ydinaseita aiotaan käyttää.”
Muutamaa kuukautta aiemmin, toukokuussa 1983, Yhdysvaltain roomalaiskatoliset piispat saivat monien sorvailujen jälkeen valmiiksi pitkän paimenkirjeen, jonka nimeksi tuli ”Rauhan vaatimus: Jumalan lupaus ja meidän vastauksemme”. Siinä he vaativat nykyisten ydinasevarastojen pienentämistä sekä ”uusien ydinasejärjestelmien kokeilemisen, valmistuksen ja laukaisukuntoon asettamisen” keskeyttämistä. He väittivät: ”Ei saa syntyä minkäänlaista väärinkäsitystä sen suhteen, että me suhtaudumme hyvin epäileväisesti millaisen tahansa ydinaseitten käytön moraaliseen oikeutukseen.”
Nämä olivat pari esimerkkiä huomattavammista julkilausumista, joita kirkonmiehet ovat viime aikoina esittäneet ydinaseita vastaan. Jotkut ovat olleet mielissään piispojen liittymisestä ydinaseitten vastustajiin. Eräs presbyteeripappi sanoi Yhdysvaltain piispojen paimenkirjeestä: ”Siitä kuultaa moraalisen omantunnon ääni, joka ei puhu vain katolilaisille vaan meille kaikille amerikkalaisina ja kunnon ihmisinä – – Jumala siunatkoon katolisia piispoja.” – New York Times.
Toiset ovat kriittisempiä. Filosofi Sidney Hook sanoi: ”Piispat ovat omaksuneet tietämättömyyttä osoittavan, epärealistisen ja moraalisesti vastuuttoman kannan.” Vanhoillisten poliittisten asenteitten puolestapuhujan Phyllis Schlaflyn mainittiin pitäneen piispojen lausuntoa vaarallisena sen tähden, että se johdattaa katolilaiset ”pasifismin – – ja aseidenriisunnan ja neuvostoliittolaisten rakastamisen” tielle.
Ottaen kuitenkin huomioon sen, että papisto on iät ja ajat ollut mukana sodissa ja että se toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina erilaisissa lausunnoissaan hyväksyi ydinaseet, viimeaikaiset ydinaseitten vastaiset lausunnot merkitsevät kyllä yllättävää täyskäännöstä. Mistä moinen johtuu?
40 vuotta myöhässä
Mainittu piispojen paimenkirje tarjoaa seuraavanlaisen selityksen: ”Ydinasevaltojen käytettävissä oleva tuhovoima uhkaa ihmistä, kulttuuria, jonka olemme hitaasti rakentaneet, ja jopa itse luomakuntaa.” Tilanne on kuitenkin ollut tällainen aina siitä saakka, kun atomipommit räjähtivät Hiroshiman ja Nagasakin yllä lähes 40 vuotta sitten. Miksi eivät piispat korottaneet ääntään tällä tavalla jo silloin?
Kirkkojen Maailmanneuvosto sanoo: ”Uskomme, että millainen tahansa aikomus käyttää joukkotuhoaseita on äärimmäisen epäinhimillinen loukkaus Kristuksen mieltä ja henkeä vastaan, joiden pitäisi asua meissä.” Eikö näin olisi voitu sanoa jo toisen maailmansodan aikana, jolloin siviilejä tapettiin sadointuhansin? Silti vain harva kirkonjohtaja rohkeni esittää vastalauseensa silloin.
Ydinfyysikko Harold M. Agnew toi julki kaunistelemattoman mielipiteensä: ”Minusta he ovat tekopyhiä, kun he hyväksyvät tavanomaisen sodankäynnin mutta eivät ydinsotaa. Ensi kertaa historiassa ne, jotka tekevät päätökset sotaan ryhtymisestä, ovat ydinaseitten voiman takia yhtä suuressa vaarassa kuin nuoret, jotka perinteisesti lähetetään toteuttamaan vanhemman sukupolven tekemät päätökset. Jos syttyy ydinsota, kirkot ja kaikkien muiden päätöstentekijöitten viinikellarit, aineellinen vauraus ja muu omaisuus eivät enää ole turvassa kuten ennen. Me kaikki tulemme tuntemaan sen nahoissamme.”
Kolumnisti James Reston saattoi osua lähelle totuutta kirjoittaessaan: ”Kirkko tukee rauhanliikettä, ja rauhanliike vuorostaan antaa kirkolle voimaa ja päämäärän sen kamppaillessa sananvallasta maallistuneessa maailmassa.” (Kursivointi meidän.) Voisiko olla niin, että ryhtymällä vetämään ydinaseitten vastaista liikettä, jonka suosio koko ajan kasvaa, piispat koettavat myös saada takaisin menettämänsä vaikutus- ja arvovallan?
Meidän täytyy herättää vielä yksi kysymys:
Mitä merkitystä sillä on?
”Opetuskirjeenä piispojen paimenkirjeen tarkoitus on vaikuttaa moraalisesti sotaa ja rauhaa koskevaan kysymykseen.” Näin sanoi teologi Richard B. Miller aikakauslehdessä nimeltä Bulletin of the Atomic Scientists. Miten pitkälle uskonnollisten johtajien ’moraalinen vaikutus’ sitten todellisuudessa yltää?
Tulevatko Neuvostoliiton johtajat kuuntelemaan piispojen varoituksia? Vai onko luultavaa, että Yhdysvallat kääntää äkkiä kelkkansa? Kerrotaan, että jo siinä vaiheessa kun katoliset piispat vielä valmistelivat paimenkirjettään, Reaganin hallitus koetti saada heidät muuttamaan sen sellaiseksi, että se olisi paremmin myötäillyt hallituksen toimintalinjoja.
Entä mitä on sanottava niistä, jotka hankkivat leipänsä valmistamalla ydinaseita? Yhdysvaltain katoliset piispat jättivät avoimeksi sen, miten niiden tuottamiseen osallistuvien pitäisi menetellä, joten niillä jotka haluaisivat jatkaa työssään, olisi täysi vapaus siihen. Eivätkä he kannustaneet asepalveluksessa olevia kieltäytymään ydinaseitten käyttöön liittyvästä koulutuksesta. Useimmat niistä, jotka ovat tekemisissä ydinaseitten valmistuksen ja käytön kanssa, varsin todennäköisesti löytävät syitä menettelynsä jatkamiseen.
Minkä he ovat unohtaneet
Totuus on, että piispat ovat tarjonneet väärään kysymykseen väärän vastauksen. Ydinkilpavarustelu on vain oire. Todellinen, ihmiskuntaa vaivaava sairaus on paljon syvemmällä. Vaikka piispat jollain tapaa saisivat poliitikot poistamaan ydinaseitten muodostaman uhan, niin jollei perusongelmaa hoideta, tilalle tulisi muita vaaroja.
Eräs apostoli Johanneksen lausunto osoittaa ongelman paljon monimutkaisemmaksi kuin mitä useimmat ihmiset ajattelevat. Hän nimittäin sanoi: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johannes 5:19) On siis otettava huomioon myös näkymättömät persoonat. Yksi heistä on Saatana Panettelija, jota Raamatussa kutsutaan ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. – 2. Korinttolaisille 4:4.
On totta, että monet eivät nykyään usko Saatanaan. Mutta piispat varmasti uskovat. Heidän täytyy tietää, että Raamatun mukaan Saatana on käyttänyt ihmiskunnan kapinallisuutta omien tarkoitusperiensä edistämiseen kuten taitava šakinpelaaja ainakin, joka siirtelee nappuloita šakkilaudalla. Se, että ihmiset koettavat luoda maailmaan pysyvän rauhan poliittisin keinoin, on samaa kuin jos šakkipelissä nappulat koettaisivat solmia toistensa kanssa rauhan välittämättä vähät šakinpelaajan varjokuvasta, joka häilyy niiden yllä. Monet ihmiskunnan nykyisistä ongelmista ovat Saatanan aiheuttamia, ja mikä tahansa ehdotettu ratkaisu, jossa ei oteta häntä huomioon, tulee varmasti epäonnistumaan. – Ilmestys 12:12.
Mitä on sitten sanottava lausunnosta: ’Ydinasevaltojen käytettävissä oleva tuhovoima uhkaa itse luomakuntaa’? Vaikka ihmisillä saattaa olla kyky aiheuttaa maapallolla suurta tuhoa, uskovatko piispat, että tätä kykyä tullaan vielä käyttämään? Ovatko he unohtaneet, että Jumala ennusti apostoli Johanneksen välityksellä, miten hän ’saattaisi turmioon ne, jotka turmelevat maan’? – Ilmestys 11:18.
Jumala on siis ennustanut lähes 2000 vuotta sitten, että ihmisellä lopulta olisi keinot maan turmelemiseen, ja sanonut, että Hän ei sallisi sitä. Sen sijaan meille luvataan: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” – Psalmit 104:5.
Todellinen ongelma ja sen ratkaisu
Paimenkirjeensä toisessa luonnoksessa Yhdysvaltain piispat puhuivat ”riippumattomien valtioitten maailmasta, josta puuttuu keskushallitus”. Tässä he pääsivät lähelle varsinaista ongelmaa – ja sen ratkaisua. On kysymys hallitusvallasta.
Ajattelehan kaikkia vaikeuksia, joita ihmiskunnalla on, koska sitä hallitsevat itsekkäät, kansallismieliset hallitukset, jotka kaikki ’ovat paholaisen vallassa’. (1. Johannes 5:19) Jos ihmiskunta olisi yhtyneenä yhden hallituksen alaisuudessa, jota hallitsisi Jehova Jumala, joka on vanhurskas, ei ydinsodan uhkaa varmasti olisi ja moniin muihinkin ongelmiin löytyisi ratkaisu.
Voiko tällaista koskaan tapahtua? Kyllä voi, sen perusteella mitä Jeesus sanoi opettaessaan meitä rukoilemaan sanoilla, jotka useimmat koululapsetkin osaavat ulkoa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10) Uskonnolliset johtajat puhuvat joskus Jumalan valtakunnasta. Tavallisesti he eivät kuitenkaan selitä, että Jumalan valtakunta on todellinen hallitus, jolla on todellista valtaa, ja että se toimii jo nyt. Pian se tulee toimimaan päättäväisesti maapallon hallituksia kohtaan. ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti – –. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Daniel 2:44.
Jumalalla on voimaa lopettaa Saatanan puuhat, ja sen hän tekee valtakuntansa välityksellä. (Ilmestys 20:1–3) Sitä paitsi hänellä on voimaa lopettaa kansojen järjettömät teot. Hän kykenee ja tulee ’tuomitsemaan monien kansojen kesken, säätämään oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka’. (Miika 4:3) Poistaako hän ydinsodan uhan? Kyllä poistaa ja lisäksi myös itse sodankin uhan. ”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.” – Psalmit 46:10.
Hiroshiman ja Nagasakin ylle elokuussa 1945 kohonneet tuhoisat tulipallot ovat olleet meille toistaiseksi voimakkain muistutus siitä, että ihmiskunta todella tarvitsee Jumalan valtakuntaa. Emme osaa sanoa, tullaanko ydinaseita vielä käyttämään vihan vallassa. Sen me kuitenkin tiedämme, että Jumala ei salli ihmisen tuhota maapalloa. Hän ei salli ihmissuvun tuhoutua täysin eikä hän salli valtioitten pitää ihmiskuntaa ikuisesti pelon vallassa. – Jesaja 45:18.
Tarjoaako Jumalan valtakunta realistisen toivon? Piispat ovat selvästikin eri mieltä, koskapa he tarjoavat poliittisia ratkaisuja. Siitä huolimatta me pyydämme sinua tutustumaan paremmin tähän asiaan nähdäksesi, mitä voit käytännössä tehdä jo nyt toimiaksesi sopusoinnussa tämän ainoan todellisen ratkaisun kanssa.
Vain Jumalalla on voimaa pelastaa meidät tästä vaarallisesta tilanteesta. Sen hän on ilmoittanut myös tarkoituksekseen.
[Tekstiruutu/Kuva s. 6]
”Oikeutetun sodan” teoria
Kristikunta on perinteisesti tukenut sotia, ja sen teologit ovat kehittäneet niin sanotun ”oikeutetun sodan” teorian. Tätä teoriaa koskevien selitysten mukaan sotaa on pidettävä ”oikeutettuna”, jos se täyttää seuraavat ehdot:
● Sodan tulee olla laillisen esivallan (eli laillisen hallituksen) julistama
● Sodalla tulee olla oikeudenmukainen syy
● Sodalla tulee olla oikea tarkoitus (eli rauhan palauttaminen; sodankäyntitavoista tulee myös karsia kaikki tarpeeton julmuus ja tuhovoima)
● Sotaan turvaudutaan viimeisenä keinona
● Voitto on todennäköinen
● Aiheutuvat vahingot ovat oikeassa suhteessa odotettavissa oleviin hyviin tuloksiin. Siviilien suoranainen tappaminen on myös kiellettyä ”oikeutetussa” sodassa.
Monien uskonnollisten johtajien mielestä ydinaseet ajavat ”oikeutetun sodan” teorian umpikujaan, koska ydinsota aiheuttaisi hirvittävää tuhoa. Mutta vasta nytkö tämä teoria asetetaan kyseenalaiseksi?
Mitä tapahtui esimerkiksi toisen maailmansodan aikana? Tuolloin uskonnolliset johtajat antoivat kummallakin puolella siunauksensa omilleen. Ei voida kuitenkaan sanoa, että kumpikaan puoli olisi sotinut oikeudenmukaisesta syystä tai että niiden sotimisella olisi ollut oikea tarkoitus. Sellaisten asutuskeskusten kuin Lontoon, Dresdenin ja Tokion pommituksissa kuoli valtavasti viattomia siviilejä. Silti uskonnolliset johtajat jatkoivat sodan tukemista.
Totuus on, että kristikunnan johtajat ovat aina olleet valmiita kutsumaan sotaa ”oikeutetuksi”, jos sitä on käynyt heidän oma maansa, vaikka se onkin johtanut siihen, että heidän laumansa jäsenet ovat sotineet toisissa maissa asuvia uskonveljiään vastaan ja tappaneet heitä. Tässä he eivät ole osoittaneet Kristuksen henkeä vaan sellaista henkeä, jota yhdysvaltalainen isänmaallisuusmies Stephen Decatur ilmaisi kuuluisaksi tulleessa julistuksessaan: ’’Meidän maamme, olkoon oikeassa tai väärässä!”