Tuleeko väkivallattomuus koskaan olemaan todellisuutta koko maailmassa?

”ELÄMÄ on pelkkää hengissä pysyttelemistä”, sanoi muuan nainen kohti Bombayta kiitävässä täpötäydessä junassa. Hän katseli maisemaa, jota kilometrin toisensa jälkeen rumensivat taukoamattoman monsuunisateen alla likomäräksi kastuvat hökkelikylät. ”Ihmisillä ei ole nykyään mitään arvoja”, hän jatkoi. ”Kukaan ei välitä muista kuin itsestään. Perinteisetkin arvot ovat menettäneet merkityksensä.”

Hänen huomautuksestaan kuvastuu se elämä, jota miljoonat viettävät vailla minkäänlaista vakiintunutta eettisten arvojen järjestelmää. Ovatpa he rikkaita tai köyhiä, he ovat hylänneet peritytkin moraalisäännöt ja pitävät niitä joko hyödyttöminä tai liian sitovina nykyajan ihmisille. He ovat korvanneet ne itsekeskeisyyden opilla, jonka tarkoitus on turvata oma hengissä säilyminen ja oma tyydytys.

Tasapainottavien arvojen puuttuessa monet ihmiset ovat tulleet levottomiksi tai kiukkuisiksi. Väkivaltaisessa maailmassa itsepuolustustaitojen opetteleminen on tullut yleiseksi, ja koska monet uskovat, että ’hyökkäys on paras puolustus’, väkivalta synnyttää väkivaltaa, sekä sanallista että ruumiillista.

”Vaaralliset ajat”

Ihmiskunnan Luoja ennusti tällaisen ajan, ajan jona ihmiset hylkäisivät Jumalan antamat arvot ja menettäisivät siksi tasapainonsa. Sen seuraukset kerrotaan lähes 2000 vuotta sitten esitetyssä viisaassa lausunnossa: ”Muista, että viimeisinä päivinä koettavat vaikeat [vaaralliset, VKR] ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita, rehenteleviä ja itserakkaita. He esiintyvät loukkaavasti, eivät tottele vanhempiaan ja ovat kiittämättömiä. He eivät kunnioita pyhää, he ovat epäystävällisiä – –. He kyllä noudattavat uskonnollisia menoja, mutta kieltävät uskonnon voiman.” – 2. Timoteukselle 3:1–5, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Emmekö voikin nähdä tämän lausunnon toteutuvan jokapäiväisessä elämässämme? Eikö maailma olekin monille ihmisille hyvin tyly paikka, jossa ihmiset ovat ”epäystävällisiä”? Ihmisiä pahoinpidellään sekä ruumiillisesti että henkisesti. Ihmisarvoa poljetaan varsin laajalti. Tavanomaisetkin ihmisystävällisyyden osoitukset ovat usein niin harvinaisia tänä itsekeskeisen filosofian valtakautena, että kun joku tekee jotain ystävällistä ja inhimillistä, häntä pidetään usein aivan ainutlaatuisena!

Voidaanko tätä kaikkea millään tavoin muuttaa? Onko olemassa mitään voimaa, joka voisi kitkeä väkivallan ihmisten sydämestä? Onko mitään voimakasta syytä muuttua?

Sydämen muokkaaminen

On sanottu, että kasvatuksen tavoitteena pitäisi olla luonteen muokkaaminen, ja voisimme lisätä siihen myös arvojen muovaamisen. Jottei väkivallattomuus olisi pelkkä kulunut sanonta, ihmiset pitäisi kautta maailman kasvattaa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämän kasvatuksen pitäisi tavoittaa sekä asioita erittelevä mieli että ennen kaikkea sydän, joka on vaikuttimien tyyssija.

Hyväksyisitkö kuitenkaan kenen tahansa asettamaa arvojärjestelmää? Tuskinpa vain. Vaatisit sen laatijalta varmasti tervettä arvostelukykyä ja omakohtaista nuhteettomuutta. Hänen arvojensa tulisi kestää ajan asettama haaste, ja niiden pitäisi soveltua koko monenkirjavaan ihmiskuntaan. Niiden piiriin pitäisi kuulua kaikista kansallisuuksista ja kaikenlaisista oloista lähtöisin olevia ihmisiä, ja ennen kaikkea noiden arvojen tulisi tavoittaa heidän sydämensä.

Kuka voi antaa meille sellaista ohjausta näinä vaarallisina ja vaikeina aikoina? Kuka voi luoda meille arvomaailman, joka auttaa meitä kestämään ja elämään toivon eikä epätoivon täyteistä elämää? Kuka voi tavoittaa sydämemme ja istuttaa niihin rauhaa ja ystävällisyyttä väkivallan ja vihan sijaan?

Historia on osoittanut, ettei yksikään ihminen pysty siihen. Tarkastelkaamme sen vuoksi lyhyesti, mitä iäkäs ja arvossapidetty Mooses kirjoitti Luojastamme, Jehova Jumalasta: ”Sillä minä julistan Herran [Jehovan, UM] nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” Ajattelehan sitä: oikeudenmukainen ja täydellinen Jumala, joka on myös uskollinen. – 5. Mooseksen kirja 32:3, 4.

Muinoin elänyt kuningas Daavid kirjoitti: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.” (Psalmit 19:8, 9) Jehovan lait ja muistuttimet voivat tosiaankin tunkeutua sydämeemme ja muuttaa ajatteluamme ja siten myös toimintaamme. Väkivaltaisista ihmisistä voi tulla rauhaisia ja ystävällisiä,

Keitä ovat rauhantekijät?

Lähes 2000 vuotta sitten ihmiskunnan rakkaudellisin opettaja, Jeesus Kristus, sanoi erään vuoren rinteelle kokoontuneelle joukolle: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan. – – Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’.” (Matteus 5:5–9) Onko maan päällä nykyään olemassa tuollaista lempeämielisten ja rauhantekijöiden muodostamaa kansaa? Sotaa lietsovaa kristikuntaa ei varmastikaan voida pitää sellaisena kansana.

Joka puolella maailmaa on kuitenkin nykyään ihmisiä, jotka ovat muuttaneet aiemmin väkivaltaiset asenteensa ja omaksuneet uuden, Jumalan asettaman arvomaailman. Heitä on kasvatettu, heidän sydämensä on tavoitettu, ja he ovat vastanneet auliisti seuraavaan kutsuun: ”’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle – – että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.’ – – Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Tämän ennustuksen mukaan ”aikojen lopussa” muodostettaisiin väkivallaton kansa. Keitä sen jäsenet ovat? – Jesaja 2:2–4.

Heidät tunnetaan Jehovan todistajina, ja heitä on miljoonia kaikkialla maailmassa. Todennäköisesti heitä on sinunkin yhteisössäsi. He ovat rauhaisia ihmisiä, jotka kulkevat talosta taloon kertomassa toisille Jehovan vanhurskaista teistä. He eivät tartu aseisiin missään valtiossa. He eivät sekaannu politiikkaan eivätkä siihen liittyvään väkivaltaan. He muodostavat todella rauhaa rakastavan, Jumalaa pelkäävän ja väkivallattoman kansan. He pitävät Kristuksen johtamaa Jumalan Valtakunta-hallitusta ratkaisuna ihmiskunnan ongelmiin. He tietävät, että Jumalan valtakunta on pian poistava maan päältä kaiken väkivallan ja kaikki ne, jotka turvautuvat siihen. Heidän elämänsä on todistus siitä, ettei väkivallattomuus ole pelkkä ihanne vaan että se voi olla myös todellisuutta. – Daniel 2:44; Ilmestys 21:3, 4.

Jehovan todistajat tietävät Raamatun sanovan, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apostolien teot 10:34, 35) Sen vuoksi he kunnioittavat jokaisen miehen, naisen ja lapsen ihmisarvoa heidän yhteiskunnallisesta taustastaan tai ihonväristään riippumatta. Heidän veljeyttään eivät pirsto mitkään luokka- tai kastijärjestelmät.

Kaipaatko oikeudenmukaisuutta?

Entä sinä? Oletko sinä syrjinnän äänetön uhri? Saavatko näkemäsi ja kokemasi epäoikeudenmukaisuudet sydämesi huokaamaan? Kaipaatko oikeudenmukaisuutta ja puolueettomuutta? ’Huokaatko ja valitatko kaikkia kauhistuksia’, joita uskonnon nimissä tehdään? Mikäli näin on, voit olla varma siitä, että Jumala tietää tarpeesi. – Hesekiel 9:4.

Muuan runoilija kirjoitti Jumalan henkeytyksestä Raamattuun: ”Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat [valmistat, UM] heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi.” Haluaisitko, että Jehova valmistaisi sinun sydäntäni nyt sitä väkivallatonta uutta asiainjärjestelmää varten, joka pian koittaa? Jos haluat, niin kehotamme sinua ottamaan yhteyttä tämän lehden julkaisijoihin tai kehen tahansa Jehovan todistajaan. He auttavat sinua mielellään saamaan tietoa siitä, miten Jumalan valtakunta pian tekee väkivallattomuudesta maailmanlaajuista todellisuutta. – Psalmit 10:17.

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

Elämää kastittoman näkökulmasta

Rukhmani on 40-vuotias. Hän puhuu marathin kieltä. Hänet löytää istumasta tupaten täynnä olevalta tienvierustalta erään Bombayn kauppakujan kulmasta, missä hän myy vihanneksia.

Hän kertoo: ”Olen syntyjäni hindu. Me olimme harijaneja [Višnu-jumalan kansaa], joita hindujen parissa pidetään toisen luokan kansalaisina. Pikkutyttönä mietin usein, miksei minun annettu leikkiä toisten samanikäisten tyttöjen kanssa. Isäni kertoi minulle sen johtuvan siitä, että kuuluimme alempaan kastiin kuin he. Olin hyvin loukkaantunut, sillä koulussakin meidän harijani-lasten täytyi istua eri penkeillä. Toiset oppilaat eivät vilkaisseetkaan meitä eivätkä puhuneet kanssamme. Emme päässeet edes hindujen temppeleihin emmekä saaneet hakea vettä ylempään kastiin kuuluvien hindujen kaivosta. Olimme kastittomia, ja se teki minun ja perheeni elämän surkeaksi.”

Parantaakseen elinolojaan Rukhmani ja hänen perheensä ryhtyivät seuraamaan erästä hindulaista uudistajaa, tri Ambedkaria. Vuonna 1956 hän kehotti koko harijanien yhteisöä kääntymään buddhalaisuuteen. Mutta kääntymyksensä jälkeenkään Rukhmani ei ollut onnellinen. Syyksi hän sanoo: ”Vaikka hindut ja buddhalaiset pitivätkin toisiaan periaatteessa tasa-arvoisina, niin käytännössä asia oli toisin. Me emme voineet mennä naimisiin hindujen kanssa, koska meitä pidettiin yhä alempiarvoisina.”

Aikanaan Rukhmani luopui Buddhan palvonnasta ja alkoi palvoa edesmennyttä tri Ambedkaria. Hän oli hämmentynyt ja murheissaan. ”Nyt olin alkanut palvoa ihmistä. Ostin joka päivä seppeleen hänen kuvalleen ja rukoilin sen edessä.” Tekikö tämä sitten Rukhmanin onnelliseksi? ”Ei. Sydämessäni en ollut onnellinen. Etsin elämälleni oikeaa suuntaa, mutta en voinut löytää apua mistään.

”Eräänä päivänä muuan naapurimme tuli sitten tarjoamaan meille kirjasta Onko Jumalaa joka välittää meistä? Tuo nainen selitti kuuluvansa sellaiseen puhtaaseen järjestöön, jonka jäsenet palvoivat tosi Jumalaa, Jehovaa. Kiinnostuin hänen sanomastaan ja aloin tutkia kirjasta käyttäen sen ohella Raamattua. Elämän katsomukseni muuttui sen ansiosta täysin. Pian suoriudun eroon sekä Buddhan että tri Ambedkarin kuvista. Aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa. Voitte vain kuvitella miltä minusta tuntui pitäessäni ensimmäistä viiden minuutin raamatullista puhettani yleisön edessä! Siinä minä, kastiton intialainen, istuin pitämässä puhetta Jehovan todistajien seurakunnassa!”

Mikä veti Rukhmania Jehovan todistajien puoleen? ”Heidän keskuudessaan vallitseva rakkaus ja ykseys”, hän vastaa. ”Tässä uskonnossa ei ole mitään kastijakoa. Se oli minulle erittäin tärkeää, koska olin vuosikausia vaieten kärsinyt sellaisesta syrjinnästä. Todistajien parissa en ole enää kastiton, vaan sisar! Iloitsen joka päivä siitä, että tunnen tämän ystävällisen Jumalan, Jehovan.”

[Kuva s. 11]

Pian kaikki väkivalta, epäoikeudenmukaisuus ja köyhyys tulevat ainiaaksi kuulumaan menneisyyteen