Ovatko hyönteiset ystäviä vai vihollisia?
Herätkää-lehden Perun-kirjeenvaihtajalta
YLEISÖ kiinnitti tarkkaavaisesti huomiota puhujaan unohtaen täysin huoneeseen tulvivan trooppisen kuumuuden ja kosteuden. Yhtäkkiä ikkunasta syöksyi sisään kutsumaton vieras, jolla oli valtavat kimaltelevat, sinivihreät siivet. Erään pohjoisamerikkalaisen, paikallisiin asukkeihin tottumattoman naisen kauhuksi se suuntasi kulkunsa suoraan häntä kohti!
Hänen ensi reaktionsa oli heittää tungettelijaa muistiinpanovihollaan. Kun tämä ei lannistanut sen häntä kohtaan tuntemaa kiinnostusta, hän kääntyi miehensä puoleen saadakseen tältä apua. Tilanne rauhoittui, kun tungettelijan havaittiin olevan suuri mutta vaaraton heinäsirkka.
Miten sinä olisit reagoinut? Ei ole epäilystäkään siitä, että hyönteiset voivat saada joissakin ihmisissä aikaan varsin voimakkaan reaktion. Mutta onko siihen aina aihetta? Tai sanokaamme toisin: ovatko hyönteiset ystäviä vai vihollisia? ’Hyönteiset ovat todellisia kiusankappaleita’, saatat sanoa. ’Ne purevat, ne pistävät, ne pilaavat huviretket. Niitä ei kaipaa kukaan!’
Näillä pienillä luontokappaleilla on kuitenkin ratkaisevan tärkeä osa elollisia koskevissa järjestelmissä täällä maan päällä. Tutustuminen paremmin hyönteismaailmaan voisi ehkä lievittää monen tuntemaa pelkoa.
Suurin eläinryhmä maan päällä
Ihmisen tunnistamia ja jaottelemia hyönteislajeja on jo lähes miljoona – enemmän kuin kaikkia muita eläinlajeja yhteensä. Se merkitsee sitä, että jos opettelisit joka päivä sadan lajin nimen, sinulta kuluisi yli 27 vuotta kaikkien tunnettujen lajien nimien opettelemiseen! Mutta joidenkin lähteiden mukaan on vielä miljoonia tunnistamattomia hyönteislajeja.
Täsmällisesti puhuen eivät kaikki pikkuiset ryömivät otukset ole hyönteisiä. Mistä sitten voi tietää, mikä on hyönteinen? Se on hyvin yksinkertaista: Hyönteisen ruumis on jakautunut kolmeen osaan (päähän, keskiruumiiseen ja takaruumiiseen). Lisäksi sillä on yksi pari tuntosarvia. Laskehan nyt sen raajat. Jos niitä on kuusi, se on hyönteinen; jos niitä on enemmän tai vähemmän, se ei ole. Esimerkiksi hämähäkit, joilla on neljä paria kävelyraajoja, eivät ole hyönteisiä vaan kuuluvat hämähäkkieläinten luokkaan.
Miten hyönteiset sitten työskentelevät maan päällä olevan elämän hyväksi? Ihminen ymmärtää jo hyönteisten, kuten mehiläisten ja perhosten, osuuden kasvien pölytyksessä. Entä sitten muurahaiset? Vain hehtaarin alueella nämä pikkuruiset hyönteiset siirtävät vuodessa tonneittain maata, möyhentävät sitä ja tekevät sen kuohkeammaksi! Torakat ja kovakuoriaiset syövät lahoavia ja mätäneviä aineksia; niiden omat kuonaeritteet puolestaan ravitsevat maata. Ihminen voi käyttää ravinnokseen lukuisia hyönteisiä, esimerkiksi heinäsirkkoja, kotisirkkoja, termiittejä, muurahaisia ja suuria kovakuoriaisia. Hyönteisistä ihminen saa hunajaa, mehiläisvahaa, silkkiä, sellakkaa, väriaineita ja aineksia, joilla on lääkinnällistä arvoa.
Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, hyönteiset tuovat jopa iloa ihmiselle. Olet ehkä nauttinut heinäsirkan sirityksestä, toimeliaitten mehiläisten surinasta lämpimänä kesäisenä iltapäivänä tai nähnyt etelässä tulikärpästen yöllisen tanssin. Ja Amazonin viidakkoalueilla lasten voidaan nähdä leikkivän lankaan sidotuilla suurilla kovakuoriaisilla!
Jotkin hyönteiset tosin ovat kauheita tuholaisia tai taudinkantajia, mutta useimmat eivät todellisuudessa ole vihollisia. Ne päinvastoin tuhoavat rikkaruohoja tai ovat vain ravintoa kaloille, linnuille, matelijoille, nisäkkäille ja toisille hyönteisille. Tarkastellaanpa lähemmin muutamia niistä.
Vaeltajamuurahaiset
Oletko koskaan tarkkaillut tarmokkaitten muurahaisten vastustamatonta marssia? Satojentuhansien vaeltajamuurahaisten marssi on hyönteismaailman kunnioitusta herättävimpiä näkyjä. Nämä sotilaalliset rivistöt peittävät alleen kaiken tielleen osuvan; liekaan sidotusta hevosesta tai uneliaasta pythonkäärmeestä voi muutaman tunnin kuluttua olla jäljellä pelkät luut! Muista muurahaislajeista poiketen trooppinen vaeltajamuurahainen ei rakenna pesää, vaan se marssii eli vaeltaa lähes alinomaa parvissa, jotka ovat joskus jopa 15 metriä leveitä.
Suuripäisistä sotilaista, joilla on pelottavat sirppimäiset leuat, koostuva tunnustelijapartio kulkee edellä ja erittää polulle lajilleen ominaisen tuoksun. Muurahaisten pääjoukko seuraa niiden tuoksuttamaa reittiä. Tämä retkikunta, joka etenee yli 200 metriä päivässä ja liikkuu vain päivänvalossa, on liikkeellä parisen viikkoa etsien ahnaasti ja kiihkeästi ruokaa varsinkin mukana kuljetettavien muurahaistoukkien ravitsemiseksi. Sitten eteneminen taukoaa ja kuningatar munii 100000 – 300000 munaa. Noin 20 päivän kuluttua näistä munista tulee nälkäisiä toukkia ja vaellus alkaa jälleen. Ja ajattelehan, että kaikki tähän pelottavaan armeijaan kuuluvat hurjat sotilaat ja työläiset ovat sokeita!
Vaeltajamuurahaisten armeija on kuin ’uusi luuta joka lakaisee hyvin’: se puhdistaa tieltään kaikki madot, toukat ja mitkä tahansa muut eläimet, jotka se saa yllätetyksi. Jotkut alkuasukkaat ovatkin mielissään siitä, että vaeltajamuurahaiset kulkevat heidän koruttoman kotinsa läpi ja tekevät siellä perusteellisen siivouksen!
Isoja ja ihania
Kaikki hyönteiset eivät suinkaan ole rumia, vaan jotkut ovat todella kauniita. Sellaisia ovat esimerkiksi perhoset. Etkö olekin samaa mieltä? Kokonsa ja loistonsa vuoksi satojen metrien päähän näkyvät värikkäät ja kirjavat trooppiset perhoset, joista jotkin ovat yhtä suuria kuin linnut, ovat todella henkeäsalpaava näky. Erityisen ihailun kohteita ovat morfoperhoset, joiden välkkyvä sinihohtoinen väri on lumonnut ihmiset niin, että näitä perhosia on kehystetty tauluiksi. Siinä onkin sellaiset värit, että taiteilijan sivellin ei moiseen pysty!
Kuinka suuria ovat torakat siinä maailmankolkassa, jossa sinä asut? Millainen niiden koko on verrattuna eteläamerikkalaisen Blaberus giganteus -nimisen torakan kokoon? Tämä noin 5 cm:n mittainen torakka on maailman suurimpia! Entä millaisia yöperhosia asuinympäristössäsi elää? Miltä tuntuisi, jos ohitsesi lentäisi yöperhonen, jonka siipien kärkiväli on noin 30 cm? Etelä-Amerikan jättiläisyökkönen on sen kokoinen. Maailman suurin muurahainen, yli 2,5 cm pitkä Dinoponera gigantea, asustaa Brasilian viidakoissa. Oletko koskaan nähnyt niin suurta muurahaista?
Hietakirppu – siivetön putkilo
Maailmassa on noin 1400 erilaista kirppua. Oletko koskaan joutunut kokemaan, miltä tuntuu tutustua niihin? Kukaan ei kylläkään pidä kirpun puremasta, mutta koska useimmat kirput eivät elä isännässään vaan ottavat vain ravintoa hänestä, kirpun läsnäolo voi olla hyvä muistutus siitä, että koti tulisi siivota hieman perusteellisemmin tai lemmikkieläimestä tulisi pitää vähän tarkempaa huolta.
Perun rannikkoseuduilla samoin kuin Väli- ja Etelä-Amerikan muilla trooppisilla alueilla elää kirppuperheen kiusallisin jäsen: hietakirppu. Perussa hietakirppu tunnetaan nimellä pique. Hedelmöitetyt naaraat tarttuvat karjan, kuten nautakarjan ja sikojen – tai ihmisten – jalkoihin, ja tunkeutuvat varpaiden välissä tai varpaankynsien alla olevaan pehmeään ihoon tai minne tahansa muualle, missä ne vain voivat saada ”jalansijan”.
Hietakirppu hautautuu ihon alle, niin että vain sen takaruumiin pää ts. sen hengityselin, peräaukko ja munanasetin (elin, josta se laskee munansa) jäävät uhrin ulkopuolelle. Sitten sen takaruumis paisuu muutamassa päivässä pienen herneen kokoiseksi, ja pian se laskee maahan useita tuhansia munia. Kun hietakirppu lopulta kuolee, se jää rakkulaan, jonka se on muodostanut isäntäänsä; tämä voi aiheuttaa tulehduksen ja hoitamattomana vakavan infektion, jäykkäkouristuksen tai mikä vielä pahempaa, varpaan amputoimisen! Tällaista sattuu kuitenkin harvoin, sillä kirpun läsnäolo tuntuu pian, ja kivun raastama uhri kestää mieluummin tuskan, joka koituu siitä, että koko rakkula kiusallisine syyllisineen kaivetaan ulos.
Kuinka monta hyönteislajia sinä tunnet niistä lähes miljoonasta lajista, jotka ihminen on jo tunnistanut ja nimennyt? Osaatko selittää tuntemiesi lajien ominaispiirteet? Ajatus näiden tietojen perusteellisesta tutkimisesta hämmentää mieltä, mutta se on todella kiehtova haaste!
Kun siis seuraavan kerran käännät ympäri kiven, kaivat lapiolla maata tai kuulet tuulen henkäyksen mukana surinaa, älä hätkähdä ja ajattele, että kyseessä on mahdollisesti vihollinen, vaan – silmäile lähemmin mahdollista ystävää. Niin tehdessäsi löydät hyönteismaailmasta varmasti kauneutta, tarkoituksenmukaisuutta, ehkä vähän hauskuuttakin ja sen verran viisautta, että se tekee sen tutkimisen ja tarkastelemisen vaivan arvoiseksi.
[Kuva s. 22]
Vaeltajamuurahaisten rivistöt peittävät alleen kaiken tielleen osuvan
[Kuva s. 23]
Jotkin perhoset ovat yhtä suuria kuin linnut
[Kuva s. 23]
Eteläamerikkalainen torakka (luonnollisessa koossaan)