’Me rakastimme teitä jo ennen kuin te synnyitte’

Oikeus elää ja oikeus kuolla. Lääkärinhoitoa koskeva henkilökohtainen päätösvalta. Vanhempien rakkaus ja huolenpito lapsiaan kohtaan. Kuten tiedät, nämä kysymykset saavat nykyään suurta huomiota lehdistössä. Jotkin lehtiartikkelit kertovat Jehovan todistajista, jotka kieltäytyvät verensiirroista uskonnollisista syistä. Mutta asia koskee monia muitakin, sillä sairaanhoitoa koskevat päätökset vaikuttavat meidän kaikkien elämään ja terveyteen. Jotta voisimme tarkastella näitä kysymyksiä tasapainoisesti, harkitkaamme erään sellaisen perheen kokemusta, jonka jäsenet muuttivat suuresti elämäntapojaan voidakseen huolehtia lapsistaan paremmin. Sen jälkeen seuraa erittäin kiinnostava kertomus Italiassa asuvasta pariskunnasta, jota syytettiin murhasta, kun heidän lapsensa kuoli parantumattomaan sairauteen. Nämä ja kaksi näitä seuraavaa kirjoitusta auttavat sinua arvioimaan edellä mainittuja kysymyksiä ja varsinkin kysymystä siitä, kenen tulisi tehdä sinun terveyttäsi ja elämääsi koskevat, lääkärinhoitoon liittyvät päätökset.

KUN 9-vuotias Luigi ja 11-vuotias Antonella tulevat kotiin syömään lounasta, heidän äitinsä Fiorella halaa heitä tervehdykseksi ja kysyy: ”Millaista oli koulussa tänään?” Keskustelu jatkuu samalla kun lapset peseytyvät, vaihtavat vaatteensa ja istuvat sitten ruokapöytään. Fiorellan esitettyä lyhyen rukouksen he syövät hyvällä ruokahalulla. Heidän isänsä Carlo tulee kotiin vasta illalla, mutta äiti ja lapset mainitsevat hänet usein tuntien syvää kiintymystä, ja heillä on paljon kerrottavaa hänelle.

Tuntuuko sinusta siltä, että tämä lämmin perheidylli kuuluu johonkin menneeseen aikaan? Mahdollisesti, sillä onhan totta että perhe-elämä on nykyään hyvin erilaista. (Ks. kehystettyä tekstiä.) Perhe – se ympäristö, jossa lapset viettävät suurimman osan ajastaan – on selvästikin rappeutumassa.

Avio- ja asumuserojen yleistyessä ”matkalaukkulasten” joukko kasvaa. Lapsia lähetetään heidän vanhempiensa kesken edestakaisin kuin postipaketteja. Ne lapset, jotka asuvat molempien vanhempiensa kanssa, joutuvat surukseen katselemaan perheriitoja elleivät joudu itse pahoinpitelyn uhreiksi. Rappeutunut perheympäristö johtaa usein huumeiden väärinkäyttöön ja nuorisorikollisuuteen.

Yhdistyneet Kansakunnat julisti vuoden 1979 kansainväliseksi lapsen vuodeksi. Mutta ”tilanteen helpottamiseksi tarvitaan enemmän kuin lapsen vuosi”, kirjoitti Fabrizio Dentice L’Espresso-lehdessä 28. tammikuuta 1979. ”Nykyinen elämäntapa on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, ja juuri sen pitäisi muuttua”, sanottiin lehdessä.

Kuten tiedät, elämäntavan ja lasten kotiympäristön muuttaminen ei ole helppoa. Mutta juuri niin Carlo ja Fiorella tekivät muutama vuosi sitten tutkittuaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. He päättivät alkaa soveltaa Raamatun periaatteita perheessään. Nyt heidän kotielämässään vallitsee rakkaus, mikä on siunaus heidän lapsilleen.

Miten elämäntapaa voidaan muuttaa?

Tunnet epäilemättä perheitä, joiden olisi hyödyllistä muuttaa elämäntapaansa ja kotiympäristöään. Miten he voivat saada tuollaisen muutoksen aikaan? Siihen liittyy elämänasenteen muuttaminen. Useimmat ihmiset elävät itsekeskeisellä tavalla tyydyttäen omia mielihalujaan ja kunnianhimoisia pyrkimyksiään. Monet käyttävät suurimman osan energiastaan uransa luomiseen tai nautintojen tavoittelemiseen. Jos he kyllästyvät aviopuolisoonsa, he vain vaihtavat hänet uuteen.

Jotta me olisimme erilaisia, meidän tulee panna elämässämme ensisijainen paino kestäville perusarvoille. Tämä merkitsee sijan antamista Jumalalle ja Pyhän Raamatun periaatteille. Siten voimme tyydyttää hengellisen tarpeemme, kuten Carlo ja Fiorella tekivät. Voimme myös tulla valppaaksi auttamaan toisia, kuten Raamattu opettaa: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Matteus 22:39; Apostolien teot 20:35.

Miten kaikki tämä vaikuttaa lapsiimme omaamaamme suhteeseen? Sen sijaan että lapset olisivat tiellämme olevia esineitä, he ovatkin nyt persoonia. Olemmepa suunnitelleet heidän hankkimistaan tai emme, me arvostamme heitä persoonina, joista me vanhemmat olemme vastuussa. He voivat osoittautua meille siunaukseksi, jos me annamme heille rakkauden ja hengellisten arvojen perinnön. Tällaiset arvot tasapainottavat minkä tahansa perheen elämän.

Tällainen näkemys voi vaikuttaa jopa siihen, miten vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa jo ennen kuin he ovat syntyneet. Carlon ja Fiorellan kokemuksen tarkasteleminen auttaa meitä ymmärtämään tämän paremmin.

Ennen heidän syntymäänsä ja sen jälkeen

”Lapset ovat Herran lahja [perintö, UM].” Näillä sanoilla Psalmi 127:3 osoittaa, että lapset ovat kallisarvoisia, suuresti arvostettavia. Henkilö joka odottaa perivänsä jotakin, tekee tavallisesti suunnitelmia perinnöstä huolehtimiseksi.

Näin tekivät myös Carlo ja Fiorella. Ennen kuin he tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa, he eivät tulleet koskaan ajatelleeksi, että sen periaatteiden noudattaminen voisi vaikuttaa myönteisesti jopa syntymättömään lapseen. Raamattu korostaa muun muassa sitä, että tulee puhdistautua kaikesta lihan saastutuksesta. (2. Korinttolaisille 7:1) Jehovan todistajat eivät tästä syystä vahingoita ruumistaan käyttämällä tupakkaa tai ottamalla huumeita kokeakseen jännittäviä elämyksiä. On olemassa todisteita sen puolesta, että tällainen varotoimi suojelee myös syntymätöntä lasta. Kun Fiorella siis tuli jälleen raskaaksi, hänen raamatullinen tietonsa antoi hänelle lisäsyyn karttaa kaikkea sellaista, mikä voisi vahingoittaa hänen kohdussaan kasvavaa lasta. Noudattamalla sopivaa, tasapainoista ruokavaliota ja karttamalla lääkeaineita hän otti huomioon myös syntymättömän lapsensa, jota hän piti kallisarvoisena ”perintönä”.

Kuten tiedät, tämä on vasta alkua! Synnyttyään lapsi tarvitsee ravitsevaa ruokaa, sopivia vaatteita ja lääkehoitoa. Ajattelehan, mitä tämä saattaa perheelle merkitä. Esimerkiksi vaikka jotkut vanhemmat saattavat usein tyytyä pikaiseen ilta-ateriaan, jotta he pääsevät nopeasti lähtemään tansseihin tai elokuviin, heidän täytyykin nyt ottaa huomioon lastensa tarpeet. Monipuoliset, terveelliset ateriat ovat erityisen tärkeitä kasvaville lapsille. Vaikka siis toisinaan voi olla tarpeen tyytyä yksinkertaisempiin aterioihin, rakkaudelliset vanhemmat järjestävät tavallisesti ohjelmansa niin, että heidän lapsensa voivat syödä säännöllisesti kunnollista ja monipuolista ruokaa. Jehovan todistajat pyrkivät tekemään näin.

Kuten ymmärrät, lapset tarvitsevat muutakin kuin vain aineellista huolenpitoa. He tarvitsevat vanhempiensa rakkautta, aikaa ja ystävyyttä. Meidän tulee tyydyttää heidän tunneperäiset tarpeensa ’vaalimalla’ heitä. – 1. Tessalonikalaisille 2:7.

Carlo ja Fiorella oppivat, että Jeesus sanoi: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä.” (Matteus 4:4) Rakkaudelliset kristityt vanhemmat, jotka ymmärtävät tämän totuuden, antavat lapsilleen hengellistä valmennusta. Fiorella ja Carlo olivat nähneet miten tällaista valmennusta annetaan alkaessaan käydä Jehovan todistajien kristillisissä kokouksissa. Ne eivät olleet mitään pelkkien vanhojen ihmisten unettavia kokouksia, vaan niissä oli läsnä myös monia lapsia, jotka luonnollisella onnellisuudellaan heijastavat sitä rakkautta ja huolenpitoa, jota todistajavanhemmat olivat heille antaneet.

Ehkä et tiennyt todistajien kiinnittävän näin paljon huomiota perhe-elämään. He todella pitävät sitä tärkeänä. Monissa heidän julkaisuissaan käsitellään kristillisten vanhempien velvollisuuksia. Heidän kokouksissaan korostetaan usein sitä, että tosi kristityt heijastavat Jehova Jumalan, ”hellän armon Isän ja kaiken lohdutuksen Jumalan”, ominaisuuksia. Näin kaikkia läsnä olevia kannustetaan pitämään huolta lapsistaan. – 2. Korinttolaisille 1:3.

Jotkut ulkopuoliset ovat huomanneet, miten erinomaisia ominaisuuksia todistajavanhemmat ilmaisevat. Eräässä italialaisessa sanomalehdessä sanottiin: ”Olemme huomanneet, että heillä on tarkka moraalitaju ja että he pitävät siitä tiukasti kiinni, mikä puolestaan suojelee tosi arvoja, esimerkiksi perhe-elämän arvoja. Puolisoitten sekä lasten ja vanhempien välisissä suhteissa Jehovan todistajat eivät suvaitse vastuutonta turvautumista asumus- tai avioeroon.” – La Nazione, 31.7.1979.

Rakkaudellinen huolenpito ja lääkärinhoito

Jotkut kuitenkin sanovat: ”Jos Jehovan todistajat kerran haluavat olla hyviä vanhempia, niin miksi he eivät salli sitä, että heidän lapsilleen annettaisiin verensiirto? Eikö se ole murha?” Oletko kuullut tällaisia huomautuksia tai oletko pohtinut näitä kysymyksiä itse?

Nämä huomautukset liittyvät kiistakysymykseen, joka koskee muitakin kuin vain Jehovan todistajia ja joka on ollut esillä lehtiotsikoissa. Tämä kiistakysymys on: Kuten edellä on esitetty, rakkaudellisten vanhempien odotetaan huolehtivan lastensa hyvinvoinnista, mihin ilmeisesti sisältyy lääkärinhoidon järjestäminen. Mutta mitä sananvaltaa vanhemmilla on lastensa saaman lääkärinhoidon suhteen?

Tämä kysymys koskee kaikkia vanhempia, ei vain Jehovan todistajia. Mutta todistajia ajatellen pidä mielessäsi sellaiset antaumukselliset vanhemmat kuin Carlo ja Fiorella, jotka rakastavat lapsiaan niin paljon, että ovat valmiit kuolemaan heidän puolestaan. (Johannes 15:13) Sanomalehdet ovat kertoneet, että nämä vanhemmat ovat kieltäneet antamasta lapsilleen lääkärin määräämiä verensiirtoja. Miksi? Selvästikään se ei johdu tunteettomuudesta, sillä he rakastavat lapsiaan.

Monissa tapauksissa oikeusistuimia on pyydetty käsittelemään tällaisia tapauksia, joissa on kysymys vanhempien oikeuksista. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten sinä huolehdit lapsistasi, joita olet varmasti rakastanut ennen kuin he olivat syntyneetkään. Kun luet seuraavan kirjoituksen pitäen nämä ajatukset mielessäsi, havaitset sen varmaankin hyvin kiinnostavaksi.

[Tekstiruutu s. 3]

Nykyinen viattomia lapsia koskeva tragedia

● Italia: 5000:ta lasta pahoinpidellään joka vuosi

● Yhdysvallat: 23000000 lasta jätetään yksin kotiin puhelimen viereen odottamaan vanhempiensa paluuta

● Englanti: 100000 lasta, jotka heidän vanhempansa ovat hylänneet

● Länsi-Saksa: 1000 lasta kuolee pahoinpitelyn takia joka vuosi