Kaukoputket ja mikroskoopit – miten niillä tehdyt havainnot ovat vaikuttaneet sinuun?

MITÄ kaukoputket ja mikroskoopit tuovatkaan mieleemme? Ne ovat paljastaneet jännittäviä salassa olleita ihmeitä: galakseja joiden läpimitta on henkeäsalpaavan suuri, pieneliöitä jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi neljännesmiljoona tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Samalla nämä välineet ovat mullistaneet ihmisen ajattelutavan. Muinoin ihminen katseli taivaalle uskonnollista pelkoa ja kunnioitusta tuntien. Tähtiä ja planeettoja pidettiin jumalina, jotka pystyvät vaikuttamaan ihmisten elämään. Ihminen kuitenkin luotti siihen, että hän ja maapallo olisivat kaikkeuden keskipiste.

Tähtitieteen professorin Edward R. Harrisonin mukaan tällainen maakeskinen maailmankäsitys tarjosi ”[pakana]uskonnoille lujan perustuksen”, ja se ilmeisesti ”antoi ihmisten elämälle maan päällä mielekkyyttä ja tarkoitusta”. Kaukoputki ja sillä tehdyt mullistavat havainnot murskasivat tämän mukavan maailman. Mikroskooppi on vetänyt syrjään salaperäisyyden verhon esimerkiksi hedelmöitymiseltä ja syntymiseltä (joita kerran pidettiin käsittämättöminä ihmeinä, mutta jotka silti yhä ovat ihmeitä) ja taudeilta (joita aiemmin pidettiin jumalten aiheuttamana vitsauksena).

Monet ovatkin näin ollen sitä mieltä, että kysymyksiin, joihin aiemmin vastasi uskonto, vastaavat nyt parhaiten valkotakkiset tutkijat. Onko ihmisestä sitten tosiaan tullut niin taitava havaintojen, mittausten ja tutkimusten tekijä, ettei hän enää tarvitse Jumalaa tarkoituksen antajaksi näkemälleen? Ovatko kaukoputki ja mikroskooppi kaataneet tärkeimpään Jumalasta kertovaan kirjaan, Raamattuun, uskomiselta yhden tukipylvään?

[Tekstiruutu/kuvat s. 3]

Galilein on täytynyt olla ihmeissään. Tuona vuoden 1609 iltana hän oli suunnannut kömpelön kaukoputkensa kohti suurta valoisaa kaarta, jota muinaiset kreikkalaiset olivat kutsuneet ”maitokehäksi”. Galilei saattoi nähdä kaukoputkellaan (kuva vasemmalla) sellaista, mitä ihmissilmä ei ollut vielä nähnyt: sen läpi katsottuna Linnunrata hajosi ”lukemattomien tähtien massaksi”.

Hieman yli 70 vuotta myöhemmin hollantilainen kauppias nimeltä Antoni van Leeuwenhoek myös tirkisteli omatekoisen lasia ja metallia olevan laitteen läpi (kuva alla). Hänellä ei kuitenkaan ollut muodollista tiedemieskoulutusta, joten linssien hiominen ja kiillottaminen olivat hänelle enemmän tai vähemmän harrastus. Näistä linsseistä hän kuitenkin rakensi kömpelöitä laitteita, joiden taidokkaammilla versioilla ihmiskunta pääsisi aikanaan tutustumaan toisenlaiseen maailmaan: mikromaailmaan, jossa vesipisara tai pieni lusikallinen maata kihisisi elämää.