Onko aika loppumassa tältä maailmalta?
HUOMATTAVILLA paikoilla olevat ihmiset ovat kautta maailman tosiaan tulossa siihen johtopäätökseen, että aika on loppumassa. Voimat, jotka alinomaa työntävät kansoja ydinsodan partaalle, ovat hälytyssireenin tavoin havahduttaneet nämä ihmiset. Maailmanlaajuisen talousromahduksen vaara ja ympäristön moninainen ja vaarallinen saastuminen lisäävät heidän levottomuuttaan. He tajuavat, ettei aika ole loppumassa vain joiltakin valtioilta vaan koko maailmalta. Syynä on se, ettei yhdelläkään niistä ole keinoja tilanteen korjaamiseksi.
Heidän suurin huolenaiheensa on ydinsodan uhka. Vuoden 1983 lopussa siirsi lehti Bulletin of the Atomic Scientists 47 tiedemiehen neuvosta (joiden joukossa oli 18 Nobelin palkinnon saanutta) ”tuomiopäivän kellonsa” osoittimia eteenpäin neljän minuutin kohdalta enää kolmen minuutin kohdalle ennen puoltayötä. Kello on vertauskuva siitä, miten lähellä täysimittaista ydinsotaa he uskovat maailman olevan. ”Se on eräänlainen pelon mittari”, he sanovat. ”Tuomiopäivän kellon” osoittimet eivät ole 30 vuoteen olleet näin lähellä puoltayötä.
Muita pelon lisääjiä:
● Kuuden maan ”ydinasekerho”, josta aiemmin ajateltiin, ettei siihen ole muilla mailla asiaa, on saattanut kasvaa jo yhdeksän maan ”kerhoksi”. Professori Daniel Yergin Harvardin yliopistosta arvioi, että tänä vuonna kykenee jo 40 maata valmistamaan ydinaseita.
● Se mahdollisuus, että avaruus on tulevaisuuden uusi taistelukenttä, josta maata kiertävät laseraseet kylvävät valosuihkuillaan tuhoa yli maanpiirin, on muuttunut todellisuudeksi.
● Strategian suunnittelijat tarjoavat karmeaa ”ensi iskun” oppiaan. Se perustuu sille oletukselle, että ydinsota voidaan voittaa.
Kaikki tällainen puistattaa ihmisiä, sillä se madaltaa ydinsodan kynnystä ja lisää vahingossa syttyvän ydinsodan vaaraa.
Voiko ydinsota syttyä vahingossa? Professori Harold Freeman Massachusettsin teknisestä instituutista on kirjoittanut kirjan nimeltä This is the way the world will end – this is the way you will end unless (Tällainen on maailman loppu ja tällainen tulee olemaan meidänkin loppumme, jollemme . . .). Siinä hän kertoo, että vuoden 1980 lokakuuta edeltäneenä puolentoista vuoden aikana pohjoisamerikkalaiset ilmavalvontalaitteet antoivat 151 hyökkäyshälytystä. ”Neljä hälytystä saattoi B-52-pommittajat ja mannertenväliset ohjukset hälytystilaan, kostoiskuvalmiuteen”, hän kirjoittaa. ”Kaikki hälytykset todettiin ajoissa vääriksi, mutta muutaman kerran oli täpärällä.” Kuinka täpärällä? 9. marraskuuta vuonna 1979 ”pommikoneet nousivat kuudessa minuutissa ilmaan valmistautuen ydinvastahyökkäykseen”.
Minne me voimme piiloutua? Onko olemassa mitään turvallista paikkaa? Ei ole, sillä pohjoiselle pallonpuoliskolle rajoittuvasta ydinsodasta syntyvä vaarallinen radioaktiivinen laskeuma voisi levitä myös eteläiselle pallonpuoliskolle tai saada koko maapallolle aikaan ”ydintalven”. Tilanteen vakavuus on saanut kuuden maan – Intian, Meksikon, Tansanian, Ruotsin, Kreikan ja Argentiinan – poliittiset johtajat esittämään ydinasevalloille vetoomuksen, joka tunnetaan ”neljän maanosan rauhanaloitteena”. Siinä sanotaan: ”Ihmissuvun elossasäilyminen on tällä hetkellä uhattuna.”
Monet koettavat peittää pelkonsa. He päättelevät, että koska he voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi vain vähän tai eivät mitään, he koettavat elää elämäänsä ikään kuin ei olisi mitään hätää. Tällaisella asenteellaan he kuitenkin sivuuttavat erään tärkeän tosiasian. Mikä se on?
[Tekstiruutu/Kuvat s. 4]
Nuorten tulevaisuudenkuvat
Jotkut nuoret uskovat, että ihmisperhe voi katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin. Paljon useammista maailmankatastrofi näyttää jo väistämättömältä. ”Olen nyt hyväksynyt sen tosiasian, että edessä on hyvin todennäköisesti loppu”, valitteli eräs nuori.
Epäilykset ja epätietoisuus tulevaisuuden suhteen ovat ajaneet jotkut nuoret itsemurhaan. Eräs viisas mies kirjoitti kauan sitten: ”Missä ei ole näkemystä, kansa käyttäytyy hillittömästi.” (Sananlaskut 29:18, UM) Kun monilla nuorilla ei ole ”näkemystä” antamassa tulevaisuudentoivoa, he omaksuvat elämäntavan, jota on muovannut periaate ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”. (1. Korinttolaisille 15:32) Jotkut turvautuvat huumeisiin, alkavat harrastaa irrallisia sukupuolisuhteita, päästävät nautinnonhalunsa valloilleen, pakenevat mielikuvitusmaailmaan, haluavat saada kaiken jo nyt ennen kuin on ehkä ”liian myöhäistä”. Heistä ”suunnitelmien teko tällaisessa maailmassa tuntuu merkityksettömältä ja tavanomaiset arvot ja ihanteet vaikuttavat naiiveilta”, sanovat psykiatrit Beardslee ja Mack.a
Tällainen toivottomuudentunne on synnyttänyt aivan uudentyyppistä nuorisoa. Olet ehkä nähnyt heitä. Heillä on eriskummallinen vaatetus, merkillisesti leikatut monivärisiksi värjätyt hiukset ja ihossaan kiinni hakaneuloja, ja miehet käyttävät korvarenkaita. Heillä on voimakas tunne siitä, että he ovat yhteiskunnan ulkopuolella, eivätkä he siksi halua olla missään tekemisissä sen kanssa. ”Jotkin meidän edesottamuksistamme voivat vaikuttaa törkeiltä”, sanoi eräs tällainen nuori, ”mutta meillä ei ole muuta keinoa osoittaa, ettemme ole osa mielettömästä maailmastanne.”
Toisissa nuorissa tiedot ydinsodan uhasta herättävät levottomuutta. Päinvastoin kuin jotkut aikuiset, nuoret eivät vilkkaan mielikuvituksensa takia pysty peittämään ydinsodan pelkoaan. Niinpä he ovatkin tätä mieltä:
● ”En halua hävitä savuna ilmaan.” – Vanessa, 11.
● ”Kun pysähdyn todella ajattelemaan sitä, minua alkaa pelottaa. Elämänlankani on toisesta päästään kiinni punaisessa napissa, jota painettaessa minä lennän ilmaan.” – Dexter, 13.
● ”En näe painajaisia ydinsodasta vaan siitä, ettei täällä ole sen jälkeen mitään.” – Stacey, 14.
Eivät silti kaikki nuoret ole peloissaan, vaikka ovatkin huolissaan. He suhtautuvat tulevaisuuteen optimistisesti.
● ”Odotan tulevaisuudeltani paljon.” – Pam, 17.
● ”On mahdotonta, että syttyisi maailmanlaajuinen ydinsota.” – Oliver, 17.
● ”En pelkää tulevaisuutta.” – Dashunta, 18.
● ”Minulla on toivo saada elää, ja olen iloinen tietäessäni sen.” – Elizabeth, 15.
Miksi nämä nuoret ovat niin luottavaisia? Millaista tietoa heillä on? He tuntevat Raamattua ja sen ennustuksia, joten he tietävät, miksi tältä maailmalta on loppumassa aika.
[Alaviitteet]
a Yhdysvaltain psykiatriliiton raporttiin Psychosocial Aspects of Nuclear Developments sisältyvästä artikkelista nimeltä ”Ydinvarustelun vaikutus lapsiin ja nuoriin”.