Miten selviytyä korkeista elinkustannuksista?
Kautta maailman perheenemäntien ongelmana on hintojen nouseminen ja usein tulojen laskeminen. Miten he selviytyvät?
Tämä Dominikaanisesta tasavallasta tullut kirjoitus osoittaa, miten jotkut perheenemännät käsittelevät näitä ongelmia tuossa Karibianmeren maassa
”OLEMME tehneet muutoksia elintavoissamme siitä kun viimeksi kävit täällä”, myönsi ystäväni, jota en ollut nähnyt vähään aikaan. ”Koska hinnat ovat jatkuvasti nousseet ja rahaa on tullut yhä vähemmän, me emme yksinkertaisesti ole kyenneet pitämään yllä entistä elämäntapaamme.”
Tämä kokemus on luonnollisesti tuttu monille perheille ympäri maailman. Televisiossa sekä sanoma- ja aikakauslehdissä esitetään päivittäin tilastoja taloudellisesta tilanteesta – tilastoja jotka muuttuvat jatkuvasti, mutta kaunistuvat harvoin. Ne kertovat inflaatiosta, josta kärsitään kaikkialla, ja myös korkean työttömyysasteen ja taloudellisen taantuman aiheuttamista vaikeuksista.
Monet meistä perheenemännistä ja äideistä eivät ole ylen määrin kiinnostuneita tilastoista. Mutta me olemme kiinnostuneita kodistamme ja perheestämme huolehtimisesta. Me haluamme lastemme saavan hyvää ravintoa ja voivan käydä hyvää koulua. Me haluamme pystyä huolehtimaan siitä, että he saavat asianmukaista lääkärinhoitoa ja siistin kodin. Tämä mielessäni olin kiinnostunut kuulemaan, millaisia muutoksia ystäväni oli tehnyt selviytyäkseen tilanteesta.
Osta suunnitelmallisesti – älä tuhlaa
Hän selitti: ”Ensinnäkin syömistottumuksemme ovat erilaiset kuin ennen. Oli aika, jolloin me nautimme vain kaikkein parasta emmekä ajatelleet paljoakaan hintoja. Mutta nyt me alamme tottua lihattomiin aterioihin päivänä parina viikossa. Aterioihimme ei enää kuulu niin monia ruokalajeja ja niin suuria määriä ruokaa kuin ennen. Lyhyesti sanottuna olen oppinut olemaan säästäväisempi ja taloudellisempi. Teen ostokseni sieltä, mistä saan ne kaikkein huokeimmalla.”
Sitten hän jatkoi: ”Tämän lisäksi me olemme oppineet olemaan huolellisempia vaatteittemme suhteen. Ennen uuden vaatekappaleen ostamista me kysymme itseltämme: Onko se todella tarpeellinen? Meneekö se pian pois muodista? Jos me sitten ostamme sen, me yritämme pitää siitä hyvää huolta, niin että se kestää kauan. Luulen, että taloudelliset vaikeutemme ovat osittain auttaneet meitä arvostamaan enemmän sitä, mitä meillä on.”
”Tuo kokemus ei ole mitenkään epätavallinen”, vastasin. ”Muuan yliopistossa opiskeleva tyttö kertoi jonkin aikaa sitten, että siitä lähtien kun hänen isänsä kuoli muutama vuosi sitten, hänen äitinsä on täytynyt työskennellä keittäjättärenä kodin ulkopuolella perheen elättämiseksi. Hän sanoi: ’Kun näen miten kovasti äiti tekee työtä huolehtiakseen meistä, en kestä nähdä mitään tuhlattavan. Huolehdin siitä, että me laitamme juuri sopivasti ruokaa, niin että jokainen saa tarpeeksi, mutta että yhtään ei jää yli pois heitettäväksi. Kun äiti tulee kotiin palkkansa kanssa, hän tietää täsmälleen, mihin rahan täytyy riittää, eikä ylimääräisiin menoihin jää mitään.’”
”Aivan niin”, ystäväni myönsi, ”on todella tärkeää valvoa tarkasti menoja, ellei halua päätyä vaikeuksiin. Tunnen erään nuorenparin, jolla on hyvin pienet tulot. Kun he saavat rahansa, he istuutuvat yhdessä ja panevat ensiksi syrjään vuokraan, sähköön ja muuhun vastaavaan tarvittavat rahat. Seuraavaksi he määräävät kuukausittain ostettavien ruokatarvikkeiden ja puhdistusaineiden osuuden ja jättävät erikseen sen summan, jonka he voivat käyttää päivittäin ostettaviin tavaroihin. Vaikka heidän tulonsa ovat niukat, he säästävät joka kuukausi hiukan odottamattomien tapausten varalle ja lahjoittavat silloin tällöin jonkin verran myös Jehovan todistajien tekemän maailmanlaajuisen raamatullisen opetustyön edistämiseen. On aivan hämmästyttävää, miten hyvin he tulevat toimeen.”
”Hyvä suunnittelu ja yhteistyö ovat tärkeitä”, lisäsin. ”Mutta kuvittele, miten koko tuo järjestely menisi hukkaan, jos he käyttäisivät rahaa tupakoimiseen, juomiseen ja rahapeleihin – paheisiin joiden vuoksi monet perheet joutuvat elämään puutteessa.”
Vältä paheita
Valaistakseni, mitä minulla oli mielessä, sanoin edelleen: ”Anan laita oli juuri niin. Muutama vuosi sitten hän, hänen miehensä ja lapsensa asuivat kaikki yhdessä huoneessa. Ainoa huonekalu, jonka hän omisti, oli vuode. Hänen miehensä oli uuttera mekaanikko, mutta Ana tuhlasi rahapeleihin tai poltti savuna ilmaan kaiken, mitä mies antoi hänelle tai mitä hän pystyi muuten hankkimaan. Arpajaisiin meni vähintään 14 pesoa viikossa. Vielä enemmän hupeni bingoon, eikä hän edes muista, miten paljon häneltä kului lisäksi savukkeisiin. Hänellä ei koskaan ollut kolikkoakaan jolla hän olisi voinut ostaa jotakin lapsille. He pitivät yllään naapureilta saamiaan vaatteita ja söivät mitä naapurit sattuivat heille antamaan. Jännitys ja hermostuneisuus johtivat katkeriin riitoihin hänen ja niiden välillä, joiden kanssa hän pelasi uhkapelejä, eikä hän totisesti ollut miehensä eikä lastensa ystävä.
”Sitten Ana alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa, ja se sai aikaan todella suuren muutoksen hänen elämässään! Hän tajusi pian, etteivät hänen toiveensa paremmasta elämästä riippuisi arpajaisvoitosta vaan pikemminkin läheisen suhteen kehittämisestä hänen Luojaansa. Vähitellen, kun hänen tietonsa lisääntyi, hänestä tuli kuin eri ihminen. Nyt perhe asuu vaatimattomassa vuokra-asunnossa, ja rahalla joka kerran käytettiin uhkapeleihin ja tupakkaan, hankitaan nyt ruokaa ja vaatteita. Sen sijaan että Ana riitelisi jatkuvasti miehensä kanssa saadakseen lisää rahaa, hän itse auttaa perhettä selviytymään pitämällä pientä kauneushoitolaa talon takaosassa. Hänellä on aikaa olla miehensä ja lastensa kanssa, käydä kristillisissä kokouksissa ja kertoa toisille siitä hyvästä uutisesta, joka muutti hänen elämänsä.”
”Hänen miehensä samoin kuin lapsetkin arvostavat varmasti hänessä tapahtunutta muutosta”, ystäväni sanoi, ”mutta ihmettelen, miten kaikki ne maassamme olevat naiset tulevat toimeen, joiden on ponnisteltava yksin. Miten he voivat selviytyä nykyisistä korkeista elinkustannuksista? On niin monia naisia, joiden miehet ovat jättäneet heidät, jotka ovat eronneet tai jääneet leskeksi ja joilla on yhä lapsia kasvatettavanaan. Mitä he voivat tehdä?”
”Monet eivät todellisuudessa tulekaan toimeen”, vastasin. ”He vain ovat ja elävät naapurien ja sukulaisten avun turvin. Tästä tuleekin mieleeni se, kun viimeksi tapasin Domingan. Kysyin häneltä, mitä naiset tekevät hänen kotikaupungissaan korkeiden elinkustannusten vuoksi, ja hän vastasi: ’Valittavat.’ Onneksi meillä on kuitenkin monia esimerkkejä naisista, jotka tekevät aloitteen auttaakseen itse itseään.”
Käytä hyväksesi tietojasi ja taitojasi
”Tyypillinen esimerkki siitä on Juanan tapaus”, jatkoin. ”Hän asuu tässä lähistöllä kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa. Hän kertoi minulle, että vaikka hän asuu äitinsä kanssa, hän alkoi tulla epätoivoiseksi. Miten hän pystyisi selviytymään lastensa koulutuskustannuksista, heidän lukukausimaksuistaan ja miten hän pystyisi maksamaan heidän kirjansa ja vaatteensa sekä heidän tarvitsemansa ruoan? Hänen täytyisi löytää työpaikka. Mutta mistä? Ja millainen? Työpaikat ovat vielä tiukemmassa pikkukaupungeissa ja kylissä kuin suuremmissa kaupungeissa, eikä hänellä ole mitään erikoiskoulutusta. Hän osaa kuitenkin silittää ja pestä pyykkiä, joten hän etsi jonkun, joka tarvitsi näitä palveluja, ja siten hän on voinut parantaa taloudellista tilannettaan.”
”Tuon kokemuksen opetus on siis: käytä hyväksesi kaikkea koulutustasi ja kaikkia taitojasi, joista voi olla hyötyä toisille”, huomautti ystäväni.
”Aivan niin”, sanoin. ”Monet naiset ansaitsevat elantonsa ompelijoina. Toiset virkkaavat kaitaliinoja, tabletteja ja tuolin selkänojan suojaliinoja ja saavat enemmän tilauksia kuin he ehtivät toimittaa. Joissakin paikoissa näiden taitojen ja muiden käsitöiden opettaminen on osoittautunut varsin kannattavaksi. Näyttelykaappi, jossa on esillä ompelutarvikkeita tai kosmetiikkaa, muuttaa monen kodin kadunpuoleisen huoneen pikkuputiikiksi, ja oviaukossa olevasta vihannespöydästä tulee paikallinen tori.
”Jotkut naiset ovat ruvenneet tekemään ostoksia toisille. Tiedän esimerkiksi erään, jonka asiakaspiiri koostuu toimistotyöntekijöistä. Hän ostaa vaatteita, kukkaroita tai kenkiä ja toimittaa ne sitten toimistoihin. Hän ostaa vain niistä kaupoista, joissa hänelle myydään erikoishintaan, ja toimiston tytöt ovat iloisia siitä, ettei heidän tarvitse rasittaa itseään käymällä ostoksilla vapaa-aikanaan. Miellyttävä persoonallisuus ja yritteliäisyys hankkia sitä, mitä ihmiset haluavat, auttavat näitä hankkeita onnistumaan.”
Ajanviete
”Hinnat ovat nousseet myös ajanvietteen alueella. Onko teidän tarvinnut tehdä mitään tarkistuksia tässä suhteessa?” kysyin.
”On totisesti”, hän vakuutti. ”Muistat varmaan, miten usein meillä oli tapana käydä elokuvissa ja jos jonkinlaisissa näytöksissä ja näytelmissä, joita esitettiin kansallisteatterissa ja stadionilla. Me olemme todellakin vähentäneet kaikkea tuollaista toimintaa. Sitä paitsi alkoi olla yhä vaikeampaa löytää elokuvia, joissa voisimme käydä yhdessä koko perheenä.”
”Miten te sitten rentoudutte?” kysyin.
”Teemme mielellämme retken eläintarhaan tai kasvitieteelliseen puutarhaan”, hän vastasi. ”Silti usein me vain vietämme illan yhdessä, kerromme päivän tapahtumista, pelaamme pelejä jne. Me olemme oppineet nauttimaan yhdessäolosta ja olemaan kiinnostuneita toistemme tekemisistä. Muiden kristittyjen perheiden luona käyminen on myös rikastuttanut elämäämme.”
Tässä vaiheessa minun täytyi lähteä, mutta ajattelin erotessamme juuri käymäämme keskustelua. Mikä todellisuudessa auttaa parhaiten selviytymään korkeista elinkustannuksista? Päätin soveltaa seuraavaa ratkaisua: vaikka me perheenemännät ja äidit saatammekin toteuttaa käytännössä monia suunnitelmia ollaksemme taloudellisia ja lisätäksemme tulojamme, niin kaikkein tärkeintä on kuitenkin oma myönteinen asenteemme. – Lähetetty.