Ennakkoluuloista kärsivät kaikki
”TULKAA käymään huomenna”, pyysi avoimesta työpaikasta ilmoittanut työnantaja. ”Olen varma, että teille järjestyy täältä työpaikka.” Yvonne ripusti puhelimen kuulokkeen paikoilleen varmana siitä, että saisi työtä. Konttorityöt tarjoaisivat miellyttävän tahdinmuutoksen taloustöiden jälkeen, joita hän oli tehnyt päästyään ammattikoulusta.
Yvonne meni seuraavana päivänä katsomaan tarjottua työpaikkaa, tapasi naisen jonka kanssa hän oli puhunut puhelimessa ja esittäytyi tälle. Kun nainen jälleen kuuli Yvonnen ”oudon” sukunimen ja nyt samalla näki tämän selvästi itämaiset kasvonpiirteet, hänen suunsa loksahti auki. Yvonne kertoo: ”Hän oli hermostunut eikä oikein tiennyt, mitä olisi sanonut, ja lopulta hän sanoi, ettei heillä ollut minulle työtä.” Yvonne tiesi kuitenkin, mistä kenkä puristi. Hän oli törmännyt rotuennakkoluuloihin, ja niinpä hän sai lähteä jälleen tutkimaan työpaikkailmoituksia.
Kenen tai keiden ongelma?
On ymmärrettävää, että ennakkoluuloista puhuminen tuntuu useimmista meistä hiukan kiusalliselta. Harvoihin aiheisiin suhtaudutaan yhtä riitaisesti – tai tunnepitoisesti. Silti sitä ei voida vähätellä tai sivuuttaa ikään kuin se olisi vain jonkun toisen ongelma. Ennakkoluulot myrkyttävät ihmissuhteita lähes kaikilla niiden tasoilla. Pitkään vallalla olleet myytit miesten paremmuudesta pakottavat naiset tyytymään pieniin palkkoihin ja vähäisiin työtilaisuuksiin. Uskonnolliset erimielisyydet lietsovat väkivaltaa Irlannissa. Ranskaa puhuvat kanadalaiset törmäävät vastakkain englantia puhuvien maanmiestensä kanssa. Vaikka kastilaitos on virallisesti kumottu Intiassa, kasteihin kuuluvat hindut eivät halua kävellä kastittomien kanssa samalla puolella katua. Euroopassa varallisuudelle ja perinteiselle vaikutusvallalle perustuva yhteiskunnallinen asteikko kasvattaa ylempien sosiaaliryhmien ja tavallisen kansan välille juopaa. Brasilia käy esimerkkinä maasta, jossa mustan ja valkoisen väestön sekoittuminen on ollut laajaa, mutta sielläkin tarkkailijoitten mukaan esiintyy pinnan alla rotuvihaa.
Kalu-nimisen pojan ja Dupe-nimisen tytön kokemus osoittaa, miten liiallinen ylpeys omasta kulttuurista luo jopa samaan rotuun kuuluvien välille esteitä. Vaikka Kalu ja Dupe molemmat ovat syntyperäisiä nigerialaisia, jorubaheimoisen Dupen äiti kielsi tätä avioitumasta kenenkään igboheimoisen kanssa. Samoin Kalun isä torjui Dupen sanomalla: ”Jos nait jorubatytön, älä pidä itseäsi enää minun poikanani.”
Ennakkoluulot eivät siis selity pelkästään rotukysymyksellä tai mustien ja valkoisten välisillä ristiriidoilla. On kaikesta päättäen kyse tavasta, jolla ihmiset yleensä suhtautuvat erilaisiin kieliin, kulttuureihin ja sosiaaliryhmiin. On aivan sama, puhkeavatko ennakkoluulot väkivallaksi vai kytevätkö ne vain pinnan alla, sillä seuraukset voivat kummassakin tapauksessa olla vakavia. Uhrien osana ovat köyhyys, ahdistelu ja ihmisarvon menetys. Useimmat ennakkoluuloisuuteen syyllistyvistä taas kärsivät syyllisyydentunteista ja huonosta omastatunnosta. Siellä missä on ennakkoluuloisuutta, vallitsee myös pelokas, epävarma ja jännittynyt ilmapiiri. Rotujännityksen takia on kokonaisia alueita jouduttu sulkemaan toiseen rotuun kuuluvilta. Turhat väärinkäsitykset ja epäluulot myrkyttävät mahdollisia ystävyyssuhteita.
Ennakkoluuloisuudesta kärsivät siis kaikki. Mistä ennakkoluulot sitten ovat lähtöisin? Miksi ihminen on parhaista yrityksistään huolimatta epäonnistunut niiden pois kitkemisessä? Jotta osaisimme paremmin vastata näihin kysymyksiin, tarkastelkaamme nyt erästä hyvin yleistä ennakkoluuloisuuden muotoa, nimittäin rotuennakkoluuloja.