Natsien ja fasistien hyökkäykset todistajia vastaan

100 VUOTTA

TODISTAJIA vastaan Yhdysvalloissa suunnattu väkivalta oli itse asiassa lievää sen rinnalla, mitä muutaman vuoden kuluttua alkoi tapahtua natsi-Saksassa ja fasistisessa Espanjassa ja Italiassa. Vuonna 1933 Adolf Hitleristä tuli diktaattori, ja hänen natsihallintoaan kesti 12 vuotta. Natsismi ei juuri vitkastellut ryhtyessään käyttämään pakkokeinoja niitä ryhmiä vastaan, jotka eivät alistuneet sen valtaan.

Huhtikuussa 1933 Gestapo miehitti Vartiotorni-seuran Magdeburgissa sijainneen kirjapainon toivoen löytävänsä todisteita, jotka yhdistäisivät Seuran kommunisteihin. Yritys epäonnistui. Kesäkuussa SA-miehet sulkivat kirjapainon ja nostivat rakennuksen katolle hakaristilipun. 29. kesäkuuta tästä tiedotettiin koko Saksan kansalle radiossa. Saksan luterilainen kirkko oli yhteistoiminnassa natsien kanssa ja mielissään ”hartaitten raamatuntutkijoitten” (jolla nimellä heidät myös tunnettiin Saksassa) saamasta kiellosta.a Luterilainen pappi Otto sanoi: ”Ensimmäiset tulokset tästä yhteistoiminnasta voidaan jo kirjata sen kiellon muodossa, joka tänään on kohdistettu Hartaitten Raamatuntutkijain Kansainväliseen Seuraan ja sen alaosastoihin, jotka toimivat Saksissa.” Taistelu Jehovan todistajia vastaan oli nyt totisinta totta.

Keskitysleireille!

Halutessaan pitää kiinni siitä Jeesuksen käskystä, ettei tule olla osa maailmasta, Jehovan todistajat kieltäytyivät äänestämästä eräissä natsi-Saksan vaaleissa. Viranomaiset nöyryyttivät heitä julkisesti. Oschatzista (Saksista) kotoisin oleva Max Schubert pantiin kulkueeseen hevosvaunuihin. Samoissa vaunuissa istuneet SA-miehet kannattivat kylttiä, jossa luki: ”Olen roisto ja isänmaanpetturi, koska en äänestänyt.” Häntä kuljetettiin pitkin katuja väkijoukon toistaessa hokemaa ”Minne hän kuuluu?”, mihin toiset vastasivat: ”Keskitysleiriin!” Pian näille pahamaineisille leireille passitettiin tuhansia todistajia. Millaista niissä oli?

Eräs Englannin hallitukselle vuonna 1939 osoitettu virallinen selonteko Saksan olosuhteista osoittaa, että jo vuonna 1933 ”ruoskiminen ja kidutus kuuluivat päiväjärjestykseen, ja Saksassa tiedettiin yleisesti, että ne jotka olivat rohjenneet nousta kansallissosialismia [natsismia] vastaan, joutuivat sen hirvittävän koston uhreiksi”. Eräs Buchenwaldin keskitysleirillä ollut ja sieltä vapautunut kertoi: ”Työpäivät olivat 16-tuntisia, sunnuntait ja arkipäivät samanlaisia. Työaikana ei saanut juoda mitään, ei vaikka olisi ollut kuinka lämmintä. – – Työ on painavien kivien siirtelyä, mikä usein on ylivoimaisen raskasta tavalliselle hyväkuntoisellekin miehelle.”

Samaisen selonteon mukaan tällä leirillä oli siihen aikaan noin 8000 miestä, heidän joukossaan ”1500 juutalaista ja 800 harrasta raamatuntutkijaa (Jehovan todistajaa). – – Juutalaisvangit kirjoittivat ja saivat kirjeitä kahdesti kuussa. Raamatuntutkijoilta oli kielletty kaikki yhteydet ulkomaailmaan – –. Herra X puhui näistä ihmisistä mitä kunnioittavimmin. He olivat harvinaisen rohkeita uskonnollisessa vakaumuksessaan, ja he ilmaisivat olevansa valmiita kärsimään mitä tahansa. – – Leirillä kuoli joka päivä ihmisiä.”

Eräs toinen Buchenwaldista pois päässyt kertoi, millaisen vastaanoton vangit saivat tässä ”uudessa murheitten kaupungissa”. Leirin ulkopuolella pitämässään tervehdyspuheessa komendantti Rödl sanoi: ”Jotkut teistä ovat jo olleet vankilassa. Se mitä olette kokeneet siellä, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tulette kokemaan täällä. Kun te nyt astutte keskitysleiriin, te astutte helvettiin. – – Tällä leirillä käytetään vain kahdenlaisia rangaistuksia, ruoskaa ja kuolemantuomiota.”

Keskitysleireillä kuoli miljoonia ihmisiä kieroutuneen poliittisen aatteen uhreina. Näitä ihmisiä häpäistiin järjestelmällisesti, heiltä riistettiin heidän ihmisarvonsa ja sen jälkeen heidät tuhottiin. Voiko kukaan kuvitella mielessään sitä tuskaa ja niitä kärsimyksiä, joita kukin näistä miljoonista on kokenut?

”Tämä pesue hävitetään perin pohjin!”

Jotkut eivät olleet vain uhreja vaan myös marttyyreja, sillä he olisivat voineet saada takaisin vapautensa. Tällaisia olivat erään lähteen mukaan ne 10000 mies- ja naistodistajaa, joihin Hitler ja hänelle uskolliset SS-miehet järjestelmällisesti purkivat sadismiaan ja raakuuttaan. Näille todistajille annettiin mahdollisuus allekirjoittaa paperi, jossa he ilmoittavat luopuvansa uskonnostaan, ja päästä näin vapaaksi. Perin harvat tekivät näin. – Tri Christine E. King, The Nazi State and the New Religions: Five Case Studies in Non-Conformity.

Samainen lähde osoittaa, että näistä 10000:sta noin 2500 ei päässyt koskaan vapaaksi, sillä he kuolivat Dachaussa, Belsenissä, Buchenwaldissa, Sachsenhausenissa, Ravensbrückissä, Auschwitzissa, Mauthausenissa ja muilla leireillä uskollisina Jumalalleen Jehovalle ja esimerkilleen Kristukselle. Monet heistä kuolivat kaasukammioissa tai lääketieteellisten kokeitten uhreina, toiset kuolivat nälkään tai heidät piestiin kuoliaiksi. Toiset taas teloitettiin hirttämällä, mestaamalla tai ampumalla. Heidän joukossaan oli myös naisia. Entä mikä oli syynä tähän? Se, että he eivät halunneet rikkoa kristillistä puolueettomuuttaan palvelemalla Hitlerin sotavoimissa tai pitämällä Hitleriä pelastajanaan. He pysyivät erossa maailmasta ja olivat uskollisia loppuun asti. – Matteus 24:13.

Saksassa ja muissa maissa toimivat Jehovan todistajat lähettivät vuonna 1934 Hitlerille vastalausesähkeitä Jehovan todistajien raa’an kohtelun johdosta. Eräs silminnäkijä kertoo, että kun Hitler kuuli tästä, hän ”hyppäsi ylös ja kirkui kädet nyrkkiin puristettuina hysteerisesti: ’Tämä pesue hävitetään perin pohjin Saksasta!’” Voimme nyt, 50 vuotta myöhemmin, kysyä: saatiinko tämä ”pesue” hävitetyksi?

Ei saatu, sillä se on nyt voimakkaampi kuin koskaan ennen. Hitler ja hänen natsihallintonsa ovat olleet poissa jo lähes 40 vuotta. Sen vastakohtana Saksan liittotasavallassa on yli 109000 toimeliasta todistajaa ja Saksan demokraattisessa tasavallassa heitä on tuhansia, vaikka heidän toimintansa onkin kielletty siellä. ”Pesuetta” ei siis saatu hävitetyksi, vaan se on moninkertaistunut.

Fasismi koettaa pysäyttää todistajat

Muista, että Jeesus sanoi: ”Koska ette ole osa maailmasta, – – tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” Tämä ei ole soveltunut Jehovan todistajiin ainoastaan natsi-Saksassa vaan kaikkialla maailmassa, koska he ovat noudattaneet Kristuksen periaatteita ja esimerkkiä.

Toisen maailmansodan edellä heidät kiellettiin myös Italiassa. Katolisen kirkon ja Mussolinin fasistihallituksen allekirjoitettua konkordaatin vuonna 1929 Italiassa nosti päätään uskonnollinen suvaitsemattomuus, joka katkaisi sikäläisten todistajien yhteydet Vartiotorni-seuran päätoimistoon. Eräs 25 uskollisen italialaisen todistajan ryhmä sai 2–11 vuoden pituisia vankeustuomioita. Jotkut heistä eivät kärsineet koko tuomiotaan, sillä fasismi ehti sitä ennen kukistua ja todistajat vapautettiin.b

Sodan jälkeen, vuonna 1946, Italiassa oli 120 todistajaa 35 pienessä seurakunnassa. Entä millainen on tilanne nyt? Jehovan todistajat ovat nykyään Italian toiseksi suurin uskontokunta, sillä siellä on nykyään näitä toimeliaita kristittyjä yli 116000 noin 1600 seurakunnan yhteydessä. He ovat siis Italiassakin tänä päivänä voimakkaampia kuin koskaan ennen.

Samalla tavoin on käynyt monissa muissakin maissa. Esimerkiksi Espanjassa antoi sisäministeriö vuonna 1959 turvallisuuspoliisin päällikölle seuraavanlaisia Jehovan todistajia koskevia ohjeita: ”Jotta siis tällainen paha kehitys saataisiin perin pohjin pysäytetyksi, teidän korkeutenne tulee lähettää [kaikkiin poliisin päämajoihin] kiertokirje – –, jossa teidän tulee antaa määräys ei ainoastaan varuillaanolosta tällaisen toiminnan suhteen vaan myös sellaisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä, joilla heidät saataisiin tukahdutetuksi.” – Kursivointi meidän.

Tämä aloitti Espanjassa uuden vainojen aallon, jota jatkui vuoteen 1970. Sadat todistajat saivat sakkoja tai vankeutta siitä yksinkertaisesta syystä, että he olivat tutkineet Raamattua, saarnanneet toisille tai pysyneet puolueettomina poliittisissa kysymyksissä. Onnistuiko todistajien ja heidän toimintansa tukahduttaminen? Ei, sillä vuonna 1970 heille myönnettiin vastahakoisesti laillinen tunnustus. Kun Espanjassa oli ollut vuonna 1959 vain noin 1400 todistajaa, vuonna 1970 heitä oli 11000. Viime vuonna, 14 vuotta myöhemmin, Espanjassa oli lähes 57000 todistajaa yli 850 seurakunnassa. Vartiotorniseuralla on lähellä Madridia kaunis haaratoimisto, jossa painetaan Vartiotorni- ja Herätkää-lehdet koko Pyreneiden niemimaata varten. Tekikö natsilais-fasististen hyökkäysten aalto ennen toista maailmansotaa ja sen aikana lopun Jehovan todistajista? Ei suinkaan, sillä he ovat nyt voimakkaampia kuin koskaan ennen!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 13]

Monet todistajat kuolivat pahamaineisilla keskitysleireillä