Nuoret kysyvät:

Miten voin parantaa arvosanojani?

”MIELLYTTÄVÄ nuori nainen, älykäs ja myös kova tekemään työtä. Enempää ei voisi toivoa!!!” Näin luki erään tytön koulutodistuksessa opettajan huomautusten kohdalla. Vilkaisu hänen erinomaisiin arvosanoihinsa selitti hänen opettajansa innostuksen. Tässä oli teini-ikäinen, jonka ei tarvinnut pelätä todistuksen viemistä kotiin.

Mutta vaikka arvosanat eivät merkitsekään kaikkea, ne ovat hyödyllisiä siinä mielessä, että ne kertovat edistymisestäsi koulussa.a Sinusta tuntuu epäilemättä samalta kuin teini-ikäisestä Ivanista, joka sanoi: ”Haluan oppia jotakin. En halua mennä kouluun vain viettämään aikaa luokassa istumalla.” (Kursivointi meidän.) Mutta miten oikein voit saada kunnolliset arvosanat todistukseesi?

”En halunnut olla liian hyvä”

Miten sinä suhtaudut koulussa menestymiseen? Jotkut itse asiassa pelkäävät hyvien arvosanojen saamista. 13-vuotias Roslyn-niminen tyttö sanoi: ”Vastailin kysymyksiin vain sen verran, että selviydyin kohtalaisesti – en halunnut olla liian hyvä.” Miksi? ”Olin todella huolissani siitä, mitä pojat ajattelisivat. Jos vastaisin liian moniin kysymyksiin, he sanoisivat: ’Hän tietää kaiken!’” Eräs toinen nuori kertoo samoin: ”En halunnut kenenkään heistä ajattelevan, että yritin olla parempi kuin he.”

Hyvän oppilaan maine ei ehkä tosiaankaan tee sinusta kovin suosittua toisten keskuudessa. Tutkimukset osoittavat itse asiassa, että peruskoululaiset ja lukiolaiset arvostavat enemmän hyvää urheilijaa kuin lahjakasta oppilasta. Etevä oppilas voi jopa havaita joutuvansa toisten hyökkäyksen kohteeksi. Mike käy sellaista koulua, jossa oppilaat jaetaan kykyjensä mukaan tasoryhmiin. Hän sanoo: ”Alemmissa tasoryhmissä olevat oppilaat eivät saa lainkaan läksyjä; opettajat tietävät, etteivät he kuitenkaan tekisi niitä. Niinpä he nauravat meille ylemmissä tasoryhmissä oleville, koska me joudumme tekemään kaikki kotitehtävät.”

Tulisiko sinun siksi näytellä typerää? Se voi kyllä lisätä suosiotasi joillakin tahoilla, mutta miten on asian laita ajan mittaan? Mitä vanhempasi ajattelevat, jos koulutyösi ei kuvasta kykyjäsi? Ja eivätkö keskinkertaiset arvosanat voi jopa rajoittaa monia tulevia mahdollisuuksiasi, esimerkiksi työpaikan saantia? Nuoret jotka koettavat estää sinua tekemästä parastasi – tai jopa pilkkaavat sinua sen tekemisestä – osoittavat olevansa mustasukkaisia ja epävarmoja. Raamatun mukaan tuollainen mustasukkaisuus on ”eläimellistä” ja ”inhottavaa”. (Jaakob 3:14–16) Miksi vajota sellaiselle tasolle antamalla periksi heidän mustasukkaisuudelleen? Kannattaako edes seurustella sellaisten nuorten kanssa, jotka yrittävät saada sinut huolehtimaan koulutehtävistä huonosti? Raamatussa neuvotaan: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananlaskut 13:20) Karta siksi niiden seuraa, jotka yrittävät jarruttaa opiskeluasi. Oppiminen on paljon tärkeämpää kuin ”tyhmäin” miellyttäminen.

Aseta itsellesi tavoitteita

Jopa sellaisetkin nuoret, jotka haluavat menestyä koulussa, ajattelevat usein kielteisesti itsestään. Koulussa menestymisen suhteen he kuvittelevat olevansa yhtä avuttomia kuin ’meren aalto, jota tuuli ajaa ja jota puhalletaan sinne tänne’. (Jaakob 1:6) Opettaja Linda Nielsenin mukaan sellaisilla oppilailla on taipumus ”syyttää huonoista saavutuksistaan seikkoja, joihin he itse eivät voi vaikuttaa: epäreiluja koekysymyksiä, ennakkoluuloista opettajaa, huonoa onnea, kohtaloa, säätä”. Kohottaen lannistuneina olkapäitään he sanovat: ’Mitä hyötyä siitä on? En minä ole mikään neropatti. Tuskin onnistun kuitenkaan.’

Hyvien numeroiden salaisuus ei kuitenkaan ole ”nerous” tai ”onni”. Teen-aikakauslehti tiedusteli hiljattain joiltakin hyviin saavutuksiin yltäneiltä peruskoululaisilta ja lukiolaisilta, mikä oli heidän salaisuutensa. ”Opiskelumotivaatio auttaa yrittämään jatkuvasti”, mainitsi eräs heistä. ”Henkilökohtainen aikataulu ja ajankäytön suunnitteleminen”, sanoi eräs toinen. Vielä eräs sanoi: ”Täytyy asettaa tavoitteita itselleen.” Niin, se miten hyviä numeroita saat ei riipu paljoakaan tekijöistä, joihin et voi vaikuttaa, vaan eniten se riippuu SINUSTA – siitä miten kovasti olet halukas näkemään vaivaa.

Miksi et sen vuoksi asettaisi arvosanojesi suhteen nimenomaisia tavoitteita, jotka vastaavat kykyjäsi? (Vanhemmillasi on epäilemättä paljon sanottavaa siitä, millaisiin arvosanoihin sinä heidän mielestään pystyt.) Opettaja ja kirjailija Barbara Mayer kirjoittaakin: ”Oppilaat jotka asettavat itselleen realistisia opiskelua koskevia tavoitteita ja sitten uskovat voivansa saavuttaa ne, yllättyvät todennäköisesti itsekin menestyksestään.” – The High School Survival Guide.

Jos siis saamasi numerot eivät ole kovin hyvät, älä vieritä syytä opettajiesi tai koulun niskoille. Oppilaat ”epäonnistuvat usein siksi, että he yrittävät saada tuloksia tekemättä mitään”, kuten eräs kirjailija sanoi. Tai kuten Raamattu ilmaisee sen: ”Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään.” (Sananlaskut 13:4) Huonojen arvosanojen todellinen syy on toisinaan laiskuus. Mikä lääkkeeksi siihen? Vanhanaikainen läksyjen lukeminen ja kova työ!

’Mutta minähän luen läksyni’

Tällaisen vastalauseen saattavat jotkut nuoret esittää. Heistä todella tuntuu siltä, että he raatavat jo kuin orjat mutta eivät saa minkäänlaisia tuloksia. Tutkijat huomasivat muutamia vuosia sitten, että eräiden väestöryhmien lapset menestyivät jatkuvasti huonosti koulussa. Monet pyyhkäisivät ongelmat mielestään ajatellen: ’Nämä nuoret eivät vain välitä koulunkäynnistä.’ Mutta asia ei suinkaan ollut näin. Mikseivät he sitten suoriutuneet hyvin koulusta? Celestino Fernandez Kaliforniassa sijaitsevasta Stanfordin yliopistosta päätti yhdessä muiden tutkijoiden kanssa ottaa selvää tästä.

He tutkivat noin 770:tä oppilasta ja kysyivät näiltä, kuinka paljon he omasta mielestään näkivät vaivaa koulutyönsä hyväksi. Kaikkien hämmästykseksi oppilaat, jotka olivat saaneet huonoja arvosanoja, uskoivat työskentelevänsä yhtä kovasti kuin kuka tahansa. Mutta kun heidän läksyjenlukutottumuksiaan tutkittiin, havaittiin, että he todellisuudessa käyttivät paljon vähemmän aikaa läksyjen lukemiseen kuin heidän hyvin menestyvät koulutoverinsa. Vaikuttaa siltä, että heidän opettajansa olivat ainakin osittain vastuussa tästä harhaluulosta. He ehkä ajattelivat, että nämä huonosti menestyvät lapset eivät alun alkaenkaan pystyneet paljon mihinkään. Tai ehkä heistä on tuntunut, että pelkkä näitä oppilaita kohtaan osoitettu lämpö ja ystävällisyys riitti kannustamaan heitä yrittämään parhaansa. Oli niin tai näin, näyttää siltä, että opettajat kehuivat oppilaita ylen määrin näiden pienimpienkin ponnistelujen johdosta. Välttävien arvosanojen saamiseen riitti tavallisesti se, että vain kävi tunneilla. Lasten annettiin ymmärtää, että he uurastivat jo niin kovasti kuin he voivat. Siksi he eivät juuri yrittäneet edistyä.

Jos sinun todistuksessasi on huonoja numeroita, voisiko olla niin, että sinäkin yliarvioit läksyjen lukemiseen käyttämäsi ajan? Monissa paikoissa on vaadittavaa suoritustasoa alennettu – ellei peräti kokonaan poistettu. Koska nuoret tietävät, että he voivat selviytyä helposti, he näkevät koulussa vain vähän vaivaa ja saavat vastaavasti hyvin vähän tuloksia. Mutta älä sinä tyydy välttäviin saavutuksiin! Kysy itseltäsi: ’Kuinka monta tuntia illassa käytän seuraavan päivän läksyjen lukemiseen? Suhtaudunko kouluun vakavasti vai ovatko ponnisteluni laimeita? Annanko etusijan vähemmän tärkeille toiminnoille, kuten television katselemiselle?’

Tällainen itsetutkistelu voi merkitä perusteellisia muutoksia läksyjenlukutottumuksissasi. Pelkästään läksyjen lukemiseen käyttämäsi ajan lisääminen voi vaikuttaa huomattavasti arvosanoihisi. Harkitsehan sitä, mitä Journal of Educational Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli saatu selville. Tutkimuksessa eriteltiin tuhansien kouluikäisten nuorten läksyjenlukutottumuksia, ja siinä tultiin siihen tulokseen, että ”kotitehtävien parissa vietettävän ajan lisääminen vaikuttaa myönteisesti oppilaan arvosanoihin koulussa”. Itse asiassa jopa arvellaan, että ”jos tavallinen heikkotasoinen oppilas käyttää läksyihin 1–3 tuntia viikossa, hän voi yltää samoihin arvosanoihin kuin sellainen tavallinen oppilas, joka ei lue läksyjä”.

Apostoli Paavalin täytyi kuvaannollisesti ’kurittaa lyönnein ruumistaan’ jotta hän olisi saavuttanut tavoitteensa. (1. Korinttolaisille 9:27) Sinunkin täytyy ehkä olla ankara ja päättäväinen itsesi suhteen, varsinkin jos televisio ja muu ajanviete kääntävät helposti huomiosi pois läksyistä. Tri Ed Olive suosittelee: ”Tee sopimus itsesi kanssa. Sovi itsesi kanssa esimerkiksi: ’Lupaan lukea läksyjä ainakin tunnin joka päivä.’” Tähän ”sopimukseen” voidaan liittää palkkioita (’Syön välipalan kun olen lukenut läksyni’) ja jopa rangaistuksia (’Jos en tee läksyjä en katso televisiota tänä viikonloppuna’). Voisit jopa kokeilla sellaista, että laitat televisioosi hyödylliseksi muistutukseksi lapun, jossa lukee: ”En avaa TV:tä ennen kuin läksyt on tehty!”

Muista, että asenne, vaikutin ja itsekuri ovat hyviä lähtökohtia hyvien numeroiden saamiseksi.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

Oppilaat, jotka olivat saaneet huonoja arvosanoja, uskoivat työskentelevänsä yhtä kovasti kuin kuka tahansa. Kuitenkin havaittiin, että he todellisuudessa käyttivät paljon vähemmän aikaa läksyjen lukemiseen kuin hyvin menestyvät oppilaat

[Kuva s. 23]

Sano itsellesi: ”En avaa TV:tä ennen kuin läksyt on tehty”, ja laita jopa sellainen lappu televisioosi, jos se on tarpeen