Nuoret kysyvät:

Katsonko liian paljon televisiota?

”Luulin että kuolisin!” huudahti eräs nuori. Minkä julman koettelemuksen hän sitten oli kestänyt? Viikon ilman televisiota.

MONI nuori voi olla vakavasti riippuvainen televisiosta. Riippuvainenko? Ehkä. Kirjassaan The Plug-In Drug Marie Winn selittää: ”Riippuvainen henkilö ei vain tavoittele miellyttävää kokemusta – –. Hänen täytyy toistaa se yhä uudelleen.”

Marie Winn toteaa edelleen: ”Vakava riippuvuus eroaa harmittomasta mielihyvän tavoittelusta selvästi vahingollisten tekijöittensä vuoksi. Esimerkiksi heroinistin elämä on turmeltunutta: hänen kasvava halunsa saada yhä suurempia annoksia heroiinia estää häntä tekemästä työtä, ylläpitämästä ihmissuhteita ja kehittymästä ihmisenä. Samalla tavoin alkoholistin riippuvaisuus alkoholista rajoittaa hänen elämäänsä ja tekee siitä epäinhimillisen.”

Mutta entä ”televisiosta riippuvainen henkilö”? Voisiko hänenkin elämänsä olla ”turmeltunutta”? Ennen kuin vastaamme tähän, harkitkaamme kysymystä . . .

’Olenko minä riippuvainen televisiosta?’

Muista ensimmäinen riippuvuuden oire: tarve nauttia jostain toistuvasti. Mietipä hetki ja koeta arvioida kynää ja paperia käyttäen, kuinka monta tuntia viikossa sinulta kuluu television katseluun. Tai koeta pitää kirjaa ajasta, jonka vietät television edessä viikon aikana. Avaatko television heti kun saavut kotiin? Koska suljet sen? Kuinka monta sellaista ohjelmaa on viikon aikana, jotka ”on pakko katsoa”? Saatat järkyttyä tuloksista.

Tutkimukset osoittavat, että 18. ikävuoteensa mennessä tavallinen amerikkalainen nuori on katsonut noin 15000 tuntia televisiota! Tämä merkitsee sitä, että kouluikäiset lapset katsovat televisiota yli kolme tuntia joka päivä. Tällainen riippuvuus alkaa ilmeisesti varhain, sillä esikouluikäiset lapset katsovat usein televisiota yli neljä tuntia päivässä!

Mutta mistä nuoret löytävät aikaa katsella televisiota näin paljon? Kirjailija Vance Packard huomauttaa: ”Useimmat amerikkalaislapset, mukaan luettuna esikouluikäiset, katsovat televisiota parhaaseen katseluaikaan kahdeksasta yhdeksään, mistä luultavasti johtuu se että yhtiöt lähettävät silloin nuorten ja lasten makuun olevia ohjelmia. – – Noin miljoona lasta katsoo televisiota keskiyön ja kello yhden välillä yöllä, jolloin suurin osa Yhdysvaltain aikuisista on jo pitkään ollut unessa.”

Monien nuorten täytyisi näin ollen tunnustaa olevansa ’televisionarkomaaneja’. Millaista vahinkoa tuollainen riippuvuus väistämättä aiheuttaa? Tässä vain muutamia niistä ongelmista, joita liiallinen television katselu voi tuoda mukanaan:

● HUONOT ARVOSANAT: Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti tiedotti, että alhaisen älykkyysosamäärän, heikon mielikuvituksen ja luovuuden sekä paljon television katselun välillä on olemassa yhteys. Selonteossa sanottiin lisäksi: ”Lähes kaikissa tutkimuksissa on havaittu, että neljättä luokkaa ylempänä olevat vanhemmat lapset, jotka katsovat paljon televisiota, menestyvät huonommin koulussa, etenkin lukemisessa.” Tähän voi olla useita syitä.

Richard-niminen nuorukainen sanoo: ”Luulen että televisiosta on ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä sen sijaan että olisin käyttänyt aikani läksyjen lukemiseen, olen katsellut televisiota.” Jotkut kuitenkin uskovat, että televisio itsessään häiritsee oppimista. Paul Copperman vakuuttaa kirjassaan The Literacy Hoax: ”Television vaikutuksesta lapsissa syntyy odote, että oppimisen pitäisi olla helppoa, passiivista ja hauskaa.” Televisiosta riippuvainen voikin siksi havaita opiskelun koettelemukseksi.

● HUONOT LUKUTOTTUMUKSET: Koska viimeksi otit kirjan käteesi ja luit sen kannesta kanteen? Länsi-Saksan kirjakauppiaiden liiton edustaja valitti: ”Meistä on tullut kansa, joka töistä kotiin mentyään nukahtaa television ääreen. Me luemme yhä vähemmän.” Miksi? ”On helpompaa tuijottaa kuvaruutua ja oppia passiivisesti, kuin lukea, ja tähän opiskelijat ovat tottuneet.” Australiasta tulee yhtä huolestuttava raportti: ”Jokaista lukemiseen käytettyä tuntia kohden tavallinen australialainen lapsi on katsellut televisiota seitsemän tuntia”, vakuutti eräs kirjoittaja.

’Mutta eikö televisiota katselemalla voi oppia aivan yhtä paljon?’ saatat kysyä. Siitä ei ole epäilystäkään; television kykyä välittää tietoa nopeasti silmiisi ja korviisi on vaikea voittaa. Siitä huolimatta television katselu on passiivista. Lukeminen sitä vastoin vaatii monimutkaista henkistä toimintaa, kun silmäsi ja aivosi työskentelevät yhdessä muuttaakseen kirjoitetut merkit sanoiksi ja sanat ajatuksiksi. Lukeminen harjoittaa siten mieltä, kun taas liiallinen television katselu tylsistyttää mieltä.

Kristityille nuorille lukemisen vähäisyydestä on vielä vakavammat seuraukset. Raamattu käskee heitä lukemaan Jumalan sanaa ”hiljaisella äänellä päivät ja yöt”. (Joosua 1:8, UM) Mikä tahansa, mikä häiritsee tätä tottumusta, on vaaraksi heidän Jumalaan omaamalleen suhteelle.

● VÄHEMMÄN AIKAA PERHEELLE: Muuan kristitty nainen kirjoitti: ”Liiallisen television katselun takia – – olin hyvin yksinäinen ja tunsin oloni eristetyksi. Tuntui kuin kaikki perheeni jäsenet olisivat olleet vieraita.” Huomaatko sinäkin viettäväsi vähemmän aikaa perheesi kanssa television vuoksi?

● LAISKUUS: Joistakuista tuntuu, että juuri television passiivisuus ”voi saada [nuoren] ajattelemaan, että [hänen] tarpeensa tyydytetään ilman minkäänlaista vaivannäköä, sekä suhtautumaan passiivisesti koko elämään”.

Ei ole epäilystäkään siitä, että liika television katselu voi todella ’turmella elämäsi’. Mutta kuten on useimpien riippuvuussuhteiden laita, ihmiset ovat usein haluttomia myöntämään ongelmansa. Harkitsehan siksi Wyant-nimisen nuoren miehen kokemusta; hän myöntää avoimesti . . .

’Olin televisionarkomaani’

Herätkää: Mutta milloin sinulla oli aikaa ystävillesi?

Wyant: Televisio oli ystäväni.

Herätkää: Entä arvosanasi?

Käsittelemme myöhemmin sitä, kuinka Wyant ja muut tekivät sen. Ajattele kuitenkin sillä välin vakavasti, kuinka paljon katsot televisiota. Televisiolla voi olla paikkansa, kun sen katselu on hallinnassa. Mutta henkilö, joka haluaa elää Raamatun periaatteiden mukaan, tajuaa mikä vaara piilee sen liiallisessa katselemisessa. Säilytä siis television katselemiseen samanlainen asenne kuin oli apostoli Paavalilla, joka sanoi: ”En anna minkään tehdä minusta orjaansa.” (Kursivointi meidän) – 1. Korinttolaisille 6:12, Today’s English Version.

[Kuvat s. 23]

Aivan niin kuin alkoholisti menettää juomisensa hallinnan, jotkut menettävät television katselunsa hallinnan