Ajatustenvaihto perheessä – miksi se on häiriintynyt?
BRITTILÄISEN Singaporen satamakaupungin perustajan sir Stamford Rafflesin päivinä oli aivan tavallista, että hän sai odottaa kokonaisen vuoden vastausta johonkin Lontooseen lähettämäänsä kirjeeseen. Mutta se olikin 1800-lukua. Nykyisin voidaan nerokkaiden viestintäsatelliittien välityksellä saada silmänräpäyksessä yhteys käytännöllisesti katsoen mihin maailman kolkkaan tahansa.
On ironista, että vaikka toisella mantereella asuvan henkilön kanssa voidaan kommunikoida näin helposti, oman perheen jäsenten välillä siinä epäonnistutaan kuitenkin usein. Huimasti kasvavat avioeroluvut todistavat tästä synkällä tavallaan. Ei siksi ole mikään ihme, että eräässä ”onnellisia” ja ”onnettomia” aviopareja koskeneessa tutkimuksessa päädyttiin seuraavaan lopputulokseen: ”Monissa ongelmallisissa avioliitoissa tarvittaisiin ensisijaisesti parempaa kommunikaatiota osapuolten välillä.” Kuinka monissa perheissä sitten todella kommunikoidaan eli puhutaan ”henkisesti tai hengellisesti syvällisellä tasolla”, kuten eräs sanakirja tämän sanan määrittelee? Usein on niin, että osapuolet purkavat harvoin jos koskaan toisilleen mieltään, saati sitten sydäntään. Miksi ajatustenvaihto oikein on häiriintynyt?
Miksi ajatustenvaihtoa ei ole
Perhe-elämän laatua uhkaavia tekijöitä on vaikka kuinka paljon. Ennen teollistumista ”työ” oli enemmän tai vähemmän perheessä tapahtuvaa toimintaa, mutta nyt on toisin. Suurimmassa osassa maailmaa miehen on tehtävä pitkä päivä työtä kodin ulkopuolella elannon ansaitsemiseksi. Kiristyvä taloudellinen tilanne on pakottanut monet naiset tekemään samoin. Siksi lapset uskotaan usein palkatun hoitajan huostaan tai jätetään selviytymään omin neuvoin. Koko kasvatus on siirtynyt koulun tehtäväksi, vaikka se aiemmin oli etupäässä vanhempien vastuulla. Tekniikka, jonka avulla on toisaalta kehitetty viestintäyhteyksiä, on toisinaan syynä perhe-elämän laadun heikentymiseen.
Ennen radion, television, stereoiden, videonauhurien ja -pelien aikakautta perheenjäsenet viettivät usein aikaansa puhumalla keskenään. Nykyinen elektronisten kapineiden tulva on kuitenkin miltei hukuttanut keskustelutaidon joissakin perheissä. Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin raportti Television and Behavior (Televisio ja käyttäytyminen) mainitsee: ”Perheen kokoontuminen takan ympärille tai päivällispöytään näyttää nyt väistyneen television eteen kokoontumisen tieltä.” Erityisen levottomuutta herättävä oli huomio, jonka mukaan Yhdysvalloissa ”perheet viettävät noin puolet siitä ajasta, jonka he ovat valveilla kotona, televisiota katsellen”. Surullinen tosiasia monien perheiden kohdalla on, että kun televisio avataan, perhe sulkeutuu ja keskustelu tyrehtyy kokonaan.
Mitkä ovat seuraukset? Perhe-elämä käy pinnalliseksi. Toveruus heikkenee, ja perheenjäsenet ajautuvat väistämättä erilleen. Jotta perhe voisi olla yhtenäinen, yhteisymmärryksen ja rakkauden siteiden yhdistämä, tarvitaan sekä mielten että sydänten viestintää. Perheenjäsenet, jotka hyötyvät tällaisesta viestinnästä, voivat vahvistaa toisiaan kestämään kiireisen ja ongelmallisen yhteiskunnan paineet. Kuinka perheessä sitten voidaan kehittää sellaista läheisyyttä? Neuvoja tulvii monista lähteistä. Paras ohjauksen lähde on kuitenkin maailman vanhin kirja, Raamattu. Tarkastelkaamme, miten joitakin sen periaatteita voidaan tehokkaasti soveltaa käytännössä.