Ajatustenvaihto perheessä – miten sitä voidaan parantaa?

’MIEHENI ei puhu koskaan.’ ’Vaimoni ei koskaan kuuntele, mitä sanon.’ Tämänkaltaiset valitukset ovat yleisiä avioparien keskuudessa. Nuorista tuntuu usein samalta kuin 12-vuotiaasta Maxista: ”Ei minua pelota puhua [vanhemmilleni], mutta pelkään heidän reaktioitaan.” Täten saattaa hiljaisuuden muuri erottaa perheenjäsenet toisistaan.

Jotkut saattaisivat sanoa, että monissa tapauksissa aviopuolisot eivät yksinkertaisesti sovi toisilleen, että heidän suhteensa on toivoton ja ettei heidän olisi koskaan pitänytkään avioitua! On tietysti totta, että monet parit suhtautuvat seurusteluun kevyesti eivätkä pysty luomaan keskinäiselle viestinnälle lujaa perustaa ennen avioliittoa. (Ks. kehystettyä tekstiä s. 10.) Avioliiton menestyminen ei kuitenkaan riipu yksinomaan ns. yhteensopivuudesta. Paljon oleellisempaa on, hyväksyvätkö puolisot Jumalan avioliitolle asettamat mittapuut ja noudattavatko he Raamatun periaatteita vai eivät. Ajattelehan vaikka vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä Raamattu sanoo miehen ja vaimon osista ja vastuista:

● ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle.” – Efesolaisille 5:22, 23.

● ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta – – miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan.” – Efesolaisille 5:25, 28.

● ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” – Efesolaisille 6:4.

Kun näitä periaatteita noudatetaan, on perheensisäiselle viestinnälle laskettu vakaa perustus. Kuinka niin? Koska aviomies, joka pitää ’vaimonsa rakastamista’ Jumalan säätämänä velvollisuutena, on taipuvaisempi puhumaan hänelle ja kuuntelemaan häntä. Vaimo, joka uskoo aviomiehensä tottelemisen olevan Jumalan vaatimus, tuntee samoin. Mutta kuinka voidaan selviytyä avioliitossa syntyvistä vaikeuksista ja paineista? Voivatko Raamatun neuvot todella auttaa sinua?

Kun ongelmia syntyy

Avioliitto on kaikista ihmissuhteista läheisin. Aikanaan puolisot voivat nauttia niin läheisestä suhteesta, että jo pelkkä kosketus, katse tai pieni ele kertoo kaiken. Kuitenkin vain harvat saavuttavat tämän onnellisen tilan.

Eräs nuori aviovaimo muistelee: ”Meillä oli taloudellisia vaikeuksia mentyämme naimisiin. Elimme viikosta viikkoon ja kädestä suuhun. En ollut tottunut sellaiseen epävarmuuteen.”

Tämä nuoripari sai kuitenkin helpotusta aviollisiin paineisiinsa soveltamalla Raamatun ohjeita. Aviomies tunnustaa: ”Luulen olleeni täysin välinpitämätön hänen tunteitaan kohtaan. Luulin kaiken olevan aivan kuten pitikin. En tajunnut hänen olevan hermoromahduksen partaalla.” Mitä he tekivät viestintävaikeuksiensa voittamiseksi? Vaimo muistelee: ”Kävimme pitkiä keskusteluja. Ne eivät aina olleet kovin mukavia keskusteluja, mutta ne auttoivat.”

Muuan Richard-niminen aviomies kertoo: ”Minulla oli vaikeuksia avioliiton arkeen sopeutumisessa. Olimme molemmat kokopäivätyössä, ja vaimoni halusi minun osallistuvan taloustöihin. Minä taas ajattelin, että vaimoni pitäisi tehdä kaikki. Sitä paitsi minua ei työpäivän jälkeen huvittanut tehdä mitään muuta kuin rentoutua ja katsella televisiosta urheilua. Kun siis yllättäen kuulin: ’Viitsitkö viedä vaatteet pesulaan?’, sanoin vastaukseksi: ’Vie itse!”’

Richard ja hänen vaimonsa alkoivat kuitenkin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Sen oppiminen, että Jumala odottaa hänen ’rakastavan vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan’, antoi Richardille vaikuttimen tehdä oma osansa kotitöistä. Jopa työpaineetkin näyttivät toiselta Jumalan sanan valossa. Hän muistelee: ”Kun minulla nyt oli syy elää ja ymmärsin Jumalan tarkoitukset, pääsin eroon siitä kielteisestä ajattelutavasta, joka minulla oli ollut työtäni kohtaan.”

Raamattu osoittaa kuitenkin myös toisen mahdollisen ongelmien lähteen: ”Sillä me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” (Jaakob 3:2) Jokainen syyllistyy todellakin silloin tällöin tahdittomiin tai jopa epäystävällisiin sanoihin. Ja kun kaksi epätäydellistä ihmistä loukkaa toisiaan, saattavat tunteet kuohahtaa.

Mutta mitä tapahtuu, jos pariskunta antaa sellaisten ongelmien hallita avioliittoaan? Raamattu sanoo: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.” (Sananlaskut 18:19) Viestintäyhteydet saattavat katketa, mistä voi olla vakavia seurauksia sekä aviopuolisoille että heidän lapsilleen. Asiantuntijat sanovatkin, että ”pitkäaikainen epäsopu vanhempien välillä” on yksi tuhoisimmista lapseen vaikuttavista tekijöistä.

Raamatun neuvojen noudattaminen voi kuitenkin vähentää sellaisia ristiriitoja huomattavasti. Aviomiehiä kehotetaan, ettei heidän tule olla ”katkeran vihaisia” vaimolleen. (Kolossalaisille 3:19) Sitä paitsi riitelemiseen tarvitaan kaksi. Jos puolisosi hermostuu ja suuttuu, miksi et yrittäisi pysyä rauhallisena ja tahdikkaana? Ole samaa mieltä ja osoita myötätuntoa, mikäli mahdollista. Kuten Raamattu sanoo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” (Sananlaskut 15:1) Terävät vastavedot vain kiristävät tilannetta. On parempi kysyä ystävälliseen sävyyn: ”Suututinko sinut? Mikä on vialla, rakkaani?” Kun ongelman syy vedetään esiin tällä tavoin rakkaudellisesti ja tahdikkaasti, se tavallisesti auttaa ratkaisemaan tilanteen. Toisinaan saattaa olla tarpeen, että kerrot avoimesti mutta ystävällisesti puolisollesi, että hänen toimintansa ärsyttää tai suututtaa sinua. Raamattu sanoo: ”Älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi.” – Efesolaisille 4:26, 32.

Eräs nuori aviomies oppi soveltamaan tätä neuvoa. Hän kertoo: ”Vaimoni on voimakkaasti tunneihminen. Siksi hänen on toisinaan vaikeaa keskustella rauhallisesti joutumatta pois tolaltaan. Olen kuitenkin yrittänyt sopeutua hänen persoonallisuuteensa ja ottaa paremmin huomioon hänen tunteensa.” Tällainen tietoinen ponnistelu sekä auttaa säilyttämään rauhan että lähentää puolisoita toisiinsa!

Ajatustenvaihto lasten kanssa

Ensimmäisen lapsen syntymä on jokaiselle nuorelle parille todellinen haaste. Vastasyntynyt tarvitsee loppujen lopuksi paljon enemmän kuin vain ruokkimista ja vaipanvaihtoja. Tutkimukset osoittavat, että pikkulapsilla on voimakas viestinnän tarve. Vauva ei tietysti osaa puhua. Mutta vanhempien katseet, kosketukset ja fyysinen kontakti ovat merkittäviä välineitä viestintäkanavien avaamisessa. Tästä syystä monissa sairaaloissa vastasyntynyttä ei enää eroteta äidistään. Ruotsalaiset tutkijat Winberg ja de Château sanovat lisäksi: ”Samalla kun tällöin vallitseva läheinen [äiti-lapsi-]suhde voi vaikuttaa suoranaisesti vauvan kehitykseen, sillä saattaa olla vieläkin enemmän merkitystä äidille sen vahvistaessa hänen siteitään vastasyntyneeseen – –. Tämä suhde näyttää vaikuttavan hänen asenteisiinsa ja reaktioherkkyyteensä vauvan tarpeita kohtaan.”

Mitä muuta vanhemmat voivat tehdä antaakseen hyvän alun itsensä ja lastensa välisille viestintäyhteyksille? Raamattu osoittaa, että vanhempien tulisi puhua lapsilleen ”pienokaisesta asti”. (2. Timoteukselle 3:15) Onko se järkevästi ajatellen mahdollista? Tutkijat Winberg ja de Château väittävät, että vauvalle laulaminen ja puhuminen voivat olla ”tärkeitä [hänen] psyykkisten tarpeittensa tyydyttämisessä”. Neuvostoliittolainen tutkija M. I. Lisina mainitsee samoin kokeen, jossa vauvoille puheltiin hellästi, hymyiltiin ja niitä hyväiltiin. Mikä oli tulos? Kahdessa kuukaudessa nämä pienokaiset saavuttivat ”merkittävästi korkeamman kehitystason” kuin muut lapset, jotka eivät saaneet osakseen samanlaista huomiota. Sellainen hellä viestintä antaa lapselle tunneperäisesti paljon, ja kuten tri Lisina lisäksi toteaa: ”Uskomme, että kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on [vauvan] kielellisen kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeää.”

Tutkiminen ja rentoutuminen

Lasten kasvaessa heidän kasvattamisensa käy luonnollisesti monimutkaisemmaksi. Monet kristityt vanhemmat ovat siksi katsoneet hyödylliseksi laatia ohjelman hengellisiä toimintoja varten. Se voi auttaa paljon viestintäyhteyksien ja perheen ykseyden lujittamisessa. Sellainen ohjelma voi olla vaihteleva, joustava ja kaikkien mieleen.

On myönnettävä, että tällaisen ohjelman laatiminen saattaa vaatia jokaiselta jonkin verran järjestelyjä. Joissakin Afrikan osissa esimerkiksi perheen isä nauttii ateriansa perinteisen tavan mukaan ylhäisessä yksinäisyydessään. Mutta tullessaan kristityksi hän huomaa, että hänen on tarpeen johtaa perhettään ruoka-aikoina. Mitä hyötyä siitä on? Aamiaisella voidaan keskustella jostakin raamatunjakeesta tai raamatullisesta aiheesta, mikä antaa päivälle hyvän alun. Ilta-ateriasta voi muodostua rentouttava tilaisuus, jolloin kukin voi kertoa päivän tapahtumista ja antaa ”keskinäistä rohkaisua”. (Roomalaisille 1:12) Vanhemmat voivat kannustaa lapsiaan ilmaisemaan omia ajatuksiaan.

On välttämätöntä varata aikaa vakavalle opiskelulle ja tutkimiselle, läksyjen lukemiselle ja raamatullisille keskusteluille. Mutta älkäämme unohtako virkistäytymisen tarvetta. Televisio, elokuvat ja musiikkiäänitteet ovat nuorten suosiossa, mutta näistä erittäin tehokkaista viestintävälineistä on tulossa viemäreiden kaltaisia: ne ovat täynnä saastaa. Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin tutkimuksen mukaan ”1970-luvulla kootut todisteet osoittavat musertavasti, että televisioväkivalta vaikuttaa suoranaisesti lapsiin”. Siksi vanhempien on valvottava tiiviisti lastensa rentoutumistapoja. (Ks. Efesolaisille 5:3–5.) Retket ja muu ulkoilmatoiminta sekä kristilliset kokoukset ovat joitakin tapoja järjestää nuorille täysipainoista huvia.

Keskusteleminen teini-ikäisten kanssa

Joidenkin vanhempien viestintäyhteydet lapsiin katkeavat, kun nämä tulevat teini-ikään. Murrosiän vuosina nuori kokee, paitsi nopeita fyysisiä muutoksia, myös uusien halujen ja tunteiden hämmentävän heräämisen. Jotkut nuoret reagoivat tähän vetäytymällä kuoreensa. Toiset taas vetäytyvät etäämmälle vanhemmistaan ja kiintyvät lujasti ikätovereihinsa. Vanhemmilta vaaditaan siksi lujaa päättäväisyyttä, jotta he voisivat pitää viestintäyhteydet avoinna näinä kriittisinä vuosina. Heidän on oltava herkkiä huomaamaan nuortensa mielentilat ja tunteet.

Kahdenkeskiset juttutuokiot voivat olla suureksi avuksi varsinkin silloin, jos ne pidetään luonteeltaan epävirallisina. ”Teroita niitä [Jumalan sanoja] lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:7) Isä voisi siksi pyytää epätavallisen hiljaista poikaansa kaveriksi puutarhatöihin tai johonkin korjaustyöhön. Äiti voisi samoin opettaa tytärtään ompelemaan. Tällaiset välittömät tilanteet johtavat usein syvälliseen ajatustenvaihtoon. Jopa arkaluonteisia aiheita, kuten sukupuolielämää, fyysisiä muutoksia, moraalia, uskoa ja elämän tavoitteita, voidaan usein tarkastella tällaisissa tilanteissa. ”Jotkin parhaista keskusteluista poikieni kanssa käytiin keittiön tiskipöydän ääressä”, muistelee eräs äiti.

Ole kuitenkin varautunut kuulemaan joskus myös ongelmista. Ehkä kyseessä on kamppailu masturbaatiota vastaan tai jopa uskon puutteen tunnustus. Nuhdesaarnan sijasta kuuntele rauhallisesti ja osoita ymmärtämystä. Muuten arvokas viestintäkanava saattaa tukkeutua. ”Tietäkää tämä, rakkaat veljeni. Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan”, sanoo Raamattu. (Jaakob 1:19) Vaikka asiaan liittyisi väärinteko, älä tuomitse lastasi summittaisesti. Sinähän haluat tuomita väärinteon, et lastasi. (Vrt. Juudas 23.) Osoita ensin olevasi ”nopea kuulemaan”, ja tarjoa sitten lapsellesi apua ja neuvoja. Joskus voit jopa rauhoittaa häntä sanomalla: ”Et ole ainoa, jolla on ollut tällainen ongelma. Minäkin olen joutunut painiskelemaan sen kanssa sinun iässäsi.” Rauhallinen suhtautumisesi voi johtaa siihen, että hän uskoutuu sinulle jälleen, kun hän tarvitsee apua.

On kuitenkin tärkeää, että asetat itsesi lastesi käytettäväksi. Eräällä isällä oli melko vastuunalainen työ, ja siksi hän käytti kotona paljon aikaa työhuoneessaan papereidensa parissa. Hänen tyttärellään sattui olemaan ongelma, joka tuntui tästä hyvin vakavalta. Mutta koska isä oli niin kiireinen, hän piti sen sisällään. Pian tytär masentui ja lähti kotoaan. Onneksi hän kuitenkin tuli takaisin, ja keskusteltuaan kunnolla isänsä kanssa hän huomasi, ettei hänen ongelmansa todellisuudessa ollutkaan niin suuri. Mutta tämän jälkeen isä järjesti niin, että hän alkoi työskennellä olohuoneessa, missä hän oli paremmin lastensa käytettävissä.

Se että yleensä olet käytettävissä, on paljon tärkeämpää lapsillesi kuin aineelliset rikkaudet. Anitalla, eräällä yksinhuoltajalla, oli huolehdittavanaan viisi iältään vuodesta kuuteen vuoteen olevaa lasta. Vaikka sosiaalihuollon avustuksista kertyikin kuukausittain vain melko pieni summa, hän ei silti pitänyt niin vähillä tuloilla toimeentulemista mahdottomana. Tämä valtion tuki antoi hänelle mahdollisuuden olla kotona lastensa kanssa. Vaikka rahat olivatkin toisinaan todella tiukalla, hän muistelee: ”Emme olleet koskaan nälkäisiä. Opimme luottamaan Jehovaan.” Jotkut kristityt ystävät hankkivat perheelle vaatteita, ja heidän avullaan Anita saattoi antaa lapsilleen sekä aineellisen ylläpidon että sen huomion, jota nämä kaipasivat.

Onnellisia, yksimielisiä perheitä

Rakkaudelliset, empaattiset ja avomieliset vanhemmat voivat tehdä ihmeitä lastensa hyväksi. Kasvatustieteilijä Audrey Bilski kirjoitti: ”Ehkä paras kohteliaisuus, minkä teini-ikäinen tai aikuinen poika tai tytär voi vanhemmilleen lausua, on: ’Voin puhua heidän kanssaan mistä tahansa.’” Myös aviovaimot ja -miehet arvostavat sitä, että he voivat lähestyä puolisoaan luottamuksellisesti ja keskustella arkaluonteisimmistakin asioista tietäen saavansa ymmärtäväisen ja myötätuntoisen kuulijan.

On totta, että nykypäivän monimutkaisessa maailmassa on paljon paineita, jotka vaikeuttavat perheenjäsenten välisten viestintäyhteyksien säilymistä. Toisinaan myös vanhemmat kaipaavat ohjausta. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään syytä tuntea itseäsi avuttomaksi. Toiset kokeneet vanhemmat, varsinkin kypsät kristityt, voivat usein auttaa. Lisäksi meillä on Jumalan sana, Raamattu, joka on ”elävä ja voimaa uhkuva”. (Heprealaisille 4:12) Kirja Tee perhe-elämäsi onnelliseksi, jonka julkaisija on sama kuin tämän lehden, on auttanut tuhansia kohentamaan perhe-elämäänsä.a

Tässä artikkelissa on esitetty vain joitakin Raamatun käytännöllisistä neuvoista. Varaa aikaa tutkiaksesi sitä säännöllisesti ja soveltaaksesi sen ohjeita käytännössä. Siten voit onnistua tekemään perheestäsi onnellisen ja yhtenäisen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 10]

SEURUSTELU JA AJATUSTENVAIHTO

”ELÄMÄSSÄ tehdään kaksi tärkeää valintaa: toinen on uran tai ammatin valinta ja toinen puolison valinta”, kirjoitti professori Ernest Burgess. Yleensä ihmiset ovat melko järkeviä valitessaan elämänuraansa. ”Mennessään naimisiin ihmisillä on kuitenkin taipumus käyttäytyä pikemminkin romanttisella kuin käytännöllisellä tavalla”, jatkoi professori.

Seurusteltaessa on siksi aika vaihtaa ajatuksia vakavassa mielessä. Jopa jo ennen varsinaista tapaamista miehen ja naisen välillä saattaa tapahtua voimakasta viestintää. Mies saattaa katsoa naista ihaillen, ja nainen saattaa väläyttää arvostavan katseen. Vanha sanonta kuuluu: ”Silmät ovat sielun peili.” Silmämme voivat välittää syviä tunteita ja sydämen viestejä. Ajan oloon sanalliset ilmaisut voivat väistyä toisen viestintäkeinon, kosketuksen, tieltä. Monissa kulttuureissa esimerkiksi kädestä pitäminen ja halaaminen katsotaan sopiviksi rakkauden ilmauksiksi.

Vaikka kiintymyksen osoituksilla onkin paikkansa, kestävää avioliittoa ei kuitenkaan rakenneta intohimon varaan. Rakastetun kosketus voi herättää voimakkaita tunteita ja seksuaalisia haluja. Raamattu kannustaa kristittyjä ’kuolettamaan’ moraalittomat kiihokkeet. (Kolossalaisille 3:5) Tämä ei ole pelkkä moraalinen turvatoimi vaan hyvä ja käytännöllinen neuvo, sillä kun sukupuolisen halun annetaan vapaasti ”syttyä”, vakava ajatustenvaihto usein ”sammuu”. Pari voi tulla sokeaksi selville persoonallisuuden puutteille ja heikkouksille.

Avoin ja suora keskustelu seurustelun aikana auttaa saamaan vastaukset sellaisiin kysymyksiin kuin: Sovimmeko todella yhteen? Onko poika- tai tyttöystäväni luonteeltaan rehellinen ja ystävällinen? Onko hänellä korkea moraali? Pystyykö poikaystäväni huolehtimaan perheen aineellisista tarpeista? Osaako hän tehdä hyviä ratkaisuja? Pystyykö tyttöystäväni huolehtimaan kodista? Alistuuko hän halukkaasti perheenpään johtoasemaan? Rakastammeko toisiamme todella – vai onko se vain fyysistä vetovoimaa?

Entä jos jompikumpi on ujo? Muista, että hyvän keskustelutaidon perusedellytyksiä on, että olet herkkä havaitsemaan toisten tunteet ja kiinnostuksen kohteet. Sen ei pitäisi olla vaikeaa kahdelle, jotka todella rakastavat toisiaan. (1. Korinttolaisille 13:5) Opettele kysymään yksinkertaisia mutta sopivia kysymyksiä. Useimmat ihmiset kertovat mielellään itsestään, elämästään, perheestään ja työstään, jos heitä kannustetaan tahdikkaasti.

Tällaiset juttutuokiot seurustelun aikana voivat paljastaa, että parilla on monia yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, tavoitteita ja toiveita. Mutta entä jos paljastuukin eroavuuksia? On viisasta pohtia, missä määrin nämä erot uhkaavat perheonnea. Sen että puolisoehdokas ei satu pitämään jostakin nimenomaisesta rentoutumistavasta, kuten tanssimisesta, ei tarvitse merkitä, että tästä henkilöstä tulee huono mies tai vaimo. On ehkä muita, paljon tärkeämpiä yhteisiä asioita. Toisaalta on mahdollista kehittää uusia, yhteisiä harrastuksia. Joka tapauksessa, kuten professori Ernest Burgess edelleen mainitsi: ”Parien tulisi keskustella ja yrittää päästä ennen hääpäivää yhteisymmärrykseen parisuhteensa tärkeistä kysymyksistä, kuten lapsista, puolisoiden vanhemmista, taloudellisista seikoista, uskonnosta ja elämänkatsomuksesta. Yleensä on turhaa toivoa pystyvänsä muuttamaan puolisoaan häiden jälkeen.”

[Kuvat s. 7]

Vanhempien tulisi käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet rakentaa hyvät viestintäyhteydet lapsiinsa