Työssä käyvien avioparien kohtaamat haasteet

”MINUN mielestäni miehen pitäisi käydä työssä ja tuoda rahat kotiin”, väittää eräs mies. ”Ja kun hän on tehnyt työnsä, hänen pitäisi saada istahtaa ja levätä lopun päivää.” Näistä ilmeisen voimakkaista mielipiteistä huolimatta hänen vaimonsa käy työssä.

Monet miehet käyvät samanlaista köydenvetoa tunteittensa kanssa: vastakkain ovat taloudelliset tarpeet ja syvään juurtuneet käsitykset miehekkyydestä. Sosiologi Lillian Rubin huomauttaa: ”Yhteiskunnassa, jossa kaikkien yhteiskuntaluokkien ihmiset ovat hurjan tavaroiden perässä juoksun ansassa ja jossa miehen itsetunto ja hänen käsityksensä miehekkyydestään riippuvat suuressa määrin hänen kyvystään hankkia noita tavaroita, miehen on vaikea tunnustaa, että perhe todella tarvitsee hänen vaimonsa tuloja voidakseen elää niin kuin he molemmat haluaisivat.” Jotkut miehet masentuvat sen vuoksi aika lailla tai tulevat kohtuuttoman kriittisiksi ja valittavat, että heidän vaimostaan on tullut liian itsenäinen tai ettei heidän kotinsa kerta kaikkiaan ole yhtä siisti kuin ennen.

Mitä sitten saattaa olla seurauksena, jos nainen ansaitsee enemmän kuin hänen miehensä tai hankkii erittäin arvostetun työpaikan? Eräässä nykyajan psykologiaa käsittelevässä lehdessä väitettiin: ”Joidenkin miesten keskuudessa, jotka ansaitsevat vähemmän kuin vaimonsa, ennenaikainen kuoleminen sydäntauteihin on 11 kertaa niin yleistä kuin tavallisesti.” (Psychology Today) Muuan avioliittoa ja perhe-elämää käsittelevä lehti (The Journal of Marriage and the Family) kertoi edelleen, että silloin, kun vaimo oli päässyt ’ammatillisesti pitemmälle’ ”tällaiset avioliitot päätyivät todennäköisemmin avioeroon”.a

Mutta toisinaan myös vaimojen täytyy käydä oma kamppailunsa. Vaikka he ovat varsin tietoisia miehensä taloudellisista rasitteista, he saattavat silti ajatella: ’Miksi minun pitäisi mennä työhön? Eikö hänen pitäisi huolehtia minusta?’ Vaimoa saattaa myös vaivata se, mitä psykologi tri Martin Cohen sanoo työssä käyvien naisten suurimmaksi stressin aiheuttajaksi, nimittäin ”syyllisyyden tunne siitä, etteivät he tee tarpeeksi – etteivät he ole niin hyviä vaimoja ja äitejä kuin heidän äitinsä oli”.

Työssä käyvän avioparin ensimmäinen haaste saattaa siis olla sen taloudellisen tilanteen hyväksyminen, joka vaatii sekä miestä että vaimoa käymään ansiotyössä. Se ei kuitenkaan ole heidän ainoa ongelmansa.

”Sinun”, ”minun” – kenen?

Yli kolmannes eräässä mielipidetutkimuksessa mukana olleista 86000 naisesta katsoi rahan olevan avioliittonsa suurin ongelma. Eräässä naistenlehdessä julkaistussa kirjoituksessa sanottiin: ”Kun tulee kyse rahasta – – muutoin järkevät miehet ja naiset muuttuvat vauhkoiksi mielipuoliksi.” (Ladies’ Home Journal) Muuan aviomies totesi: ”Suurin ongelmamme oli raha. Yksinkertaisesti sen puute, sen musertava ja täydellinen puute.” Toisenkin puolison työssä käyminen saattaisi tosin helpottaa tätä painetta, mutta usein se synnyttää uusia ongelmia.

Nuori aviomies Ed selittää: ”Kun menimme naimisiin, Ronda ansaitsi suunnilleen yhtä paljon kuin minä. Ja kun hän alkoi ansaita enemmän kuin minä, tunsin tiedostamattani, että hän oli parempi kuin minä. Vaimon käyminen ansiotyössä näyttää myös kallistavan ”valtatasapainon” vaimon hyväksi. Hänestä saattaa ymmärrettävästi tuntua siltä, että hänellä pitäisi olla enemmän sananvaltaa rahojen käytön suhteen.

Miehet eivät kuitenkaan mielellään luovu perheen rahankäytön valvonnasta. ”Hän pani minut sanomaan joka päivä, kuinka paljon rahaa tarvitsin kunakin päivänä”, kertoo eräs vaimo. ”Ja se oli todella inhottavaa.” Aviomies, joka käsittelee rahaa taitamattomasti tai, mikä vielä pahempaa, tuhlaa perheen varoja, lisää tätä mielipahaa. Eräs tansanialainen nainen valitti: ”Rahat käytetään juomiseen eikä suinkaan vaimon tai lasten hyväksi. Me jaamme työt ja teemme sitä jopa enemmän, mutta mies vie kaikki rahat ja sanoo meille, että se kuuluu hänelle, että hän on ansainnut sen.”

Aina ei kuitenkaan ole helppoa laatia järjestelyä, joka tyydyttää molempia osapuolia. Esimerkiksi Ed ja Ronda päättivät panna molempien palkan samalle pankkitilille. ”Mutta hänellä tuntui olevan sille enemmän käyttöä kuin minulla”, muistelee Ed. ”Mitä enemmän hän hankki, sitä enemmän hän kulutti.” Jotkut vaimot voisivat huomauttaa, että heidän perheessään taas aviomiehellä on enemmän käyttöä rahalle.

Tyhjä jääkaappi ja likaiset sukat

”Kotitöiden jako”. Se kuulosti erinomaiselta teoriassa. Ajateltiin, että kun vaimot kävisivät työssä, aviomiehet luonnollisesti tekisivät oman osansa taloustöistä.b Ehkä naiset saisivat vihdoinkin nauttia siitä ylellisyydestä, että he voisivat rentoutua työpäivän päätteeksi! Mutta valitettavasti ”taloustöiden jako” on toistaiseksi usein osoittautunut pelkäksi teoriaksi!

Miehet kylläkin sanovat olevansa halukkaita auttamaan. Eräässä tutkimuksessa 53 prosenttia haastatelluista miehistä sanoi, ettei heillä ollut mitään imuroimista vastaan. Mutta kuinka monet heistä todellisuudessa tekivät sitä? 27 prosenttia. Heidän toimettomuutensa osoitti selvemmin kuin heidän sanansa, mitä he todellisuudessa ajattelivat.

Myös Kanadassa olevat tutkijat havaitsivat, että ”niissä perheissä, joissa naiset käyvät kokopäivätyössä, he käyttävät silti noin kolme kertaa niin paljon aikaa kotitöihin ja lasten hoitoon” kuin heidän aviomiehensä. (Kursivointi meidän.) Tilanne ei ole kovinkaan erilainen Euroopassa eikä kehitysmaissa. Ansiotyössä käyvät vaimot joutuvat siis selviytymään kaikkiaan kahdesta kokopäivätyöstä. Ei siksi ole ihme, että kirjan Mothers Who Work (Työssä käyvät äidit) tekijät sanovat: ”Ratkaisevin asia työssä käyvien äitien elämässä on aika.”

Aamut ja illat voivat olla hurjia hetkiä työssä käyvälle vaimolle: hänen täytyy herättää ja pukea lapset, laittaa aamiainen, kiidättää lapset kouluun ja sännätä itse työhön – ja palata taas nälkäisten lasten ja nälkäisen aviomiehen luo, joka on saattanut lässähtää mielituoliinsa. Tutkijat nimittävät sitä ”roolipaineeksi”. Työssä käyvä vaimo sanoo sitä silkaksi uupumukseksi. Muuan nainen toteaa: ”Elämäni on kuin hauras, huolellisesti rakennettu korttitalo. Jos yksi asia menee pieleen, koko talo romahtaa.” Ja mitä suurempi perhe on, sitä enemmän painetta työssä käyvä vaimo todennäköisesti tuntee.

’Jostakin täytyy tinkiä!’ ansiotyössä käyvä nainen saattaa huudahtaa. Ja usein hän tinkii taloustöiden laadusta. Muuan vaimo muistelee: ”Tilanne ajautui meidän perheessämme siihen, ettei jääkaapissa ollut koskaan tarpeeksi ruokaa eikä kukaan löytänyt puhtaita sukkia. Aviomieheni alkoi olla vihainen minulle, mutta lopulta en enää jaksanut muuta kuin istua ja itkeä.”

Myös avioliitosta voidaan joutua tinkimään. Eräs työssä käyvä vaimo sanoi: ”Olemme aviomieheni kanssa huomanneet, että suhteemme ei kärsi sen vuoksi, että meiltä puuttuisi rakkautta tai yrittämishalua, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että kun työt on tehty ja lapset hoidettu, meillä on usein jäljellä vain varsin vähän energiaa toisillemme.” Mikä sitten on ratkaisu? Mikä on työssä käyvien avioparien menestymisen avain?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 8]

Työssä käyvät vaimot joutuvat hoitamaan kahta kokopäivätyötä

[Kuva s. 7]

Joidenkin miesten on vaikeaa sulattaa sitä, että heidän vaimonsa ansaitsee yhtä paljon tai enemmän kuin he