Onko vaimon palkka hintansa arvoinen

”KUN olin kotona kaiket päivät”, muistelee eräs työssä käyvä vaimo, ”minulla oli tapana pitää kotimme niin siistinä, että minun oli suorastaan etsittävä kotitöitä. Olin niin tarkka kaikessa. Jos esimerkiksi joku käveli tämän olohuoneessamme olevan plyysimaton yli, harjasin sen aina jälkeenpäin, niin että nukka törrötti aivan pystyssä.” Hän lisää naurahtaen: ”Mutta nyt kun käyn työssä, en ole enää lainkaan niin tarkka.” Hänen aviomiehensä ei kuitenkaan ole niinkään huvittunut. Hän sanoo jonkin verran kaihoisasti: ”Kun plyysimattosi törröttää pystyssä, se näyttää todella hyvältä.”

Tämä keskustelunpätkä valaisee väitettä, jonka professori William Michelson esitti työssä käyviä naisia käsittelevässä laajassa tutkielmassaan:a Vaikka moni vaimo voikin hoitaa jotenkin työnsä ja kotinsa, silti se ”vaatii häneltä järjestelyjä ja kustannuksia”. Yllä mainittu pariskunta tuli huomaamaan, ettei työssä käyvällä vaimolla yksinkertaisesti ehkä ole aikaa – tai voimia – omistautua kodille, niin kuin hänellä oli kokoaikaisena kotiäitinä. Ja joistakuista tämä tuntuu hyvin kallisarvoiselta menetykseltä.

Monet naiset saavat aidosti suurta tyydytystä siitä, että he voivat tarjota perheelleen siistin kodin ja maukkaita aterioita. Ja hyvällä syyllä, sillä Raamatussa ylistetään ”kelpo vaimoa”, joka uutterasti ”tarkkaa talonsa menoa”. (Sananlaskut 31:10, 27) Eräs nainen sanoikin: ’Kun teen jotain hyvää illalliseksi tai käytän vähän ylimääräistä aikaa tehdäkseni jotain perheelleni ja 15-vuotias lapseni sanoo: ”Äiti, sinä todella ylitit itsesi”, se tuntuu paljon paremmalta ja se on paljon arvokkaampaa kuin mikään palkankorotus, minkä kukaan voisi minulle antaa mistään työstä tai ammatista. Se on kerrassaan loistava tunne.’ Näin ollen sekä vaimo että perhe saattavat tuntea menettävänsä jotakin, jos vaimon täytyy mennä työhön.

Myös aviolliset paineet voivat olla työssäkäymisen hintana. Vaimot harmittelevat usein sitä, että heidän kannettavakseen jää epäoikeudenmukaisen suuri osa kotitöistä. Aviomiehet taas saattavat panna pahakseen, kun heitä pyydetään auttamaan. Jotkut jopa valittavat erään aviomiehen tavoin: ”Minusta tuntuu, että jään usein vaille huomiota. Hän on kotiin tullessaan väsynyt ja hermostunut. Lapset pitävät hänet jatkuvasti työn touhussa. Me emme ole tarpeeksi yhdessä. Ymmärrän, että hänen täytyy tehdä kaikki se mitä hän nyt tekee, mutta minä en tule siitä yhtään iloisemmaksi.” Työn aiheuttama väsymys voi jopa estää avioparia saamasta nautintoa avioliiton intiimeistä suhteista. – 1. Korinttolaisille 7:3–5.

Muuan aviomies viittaa myös erääseen arvokkaaseen asiaan, josta joudutaan luopumaan, sanoessaan: ”On luovuttava mahdollisuudesta olla kotona, kun lapset tulevat kotiin. Lapsemme ennättävät kotiin pari tuntia ennen kuin vaimoni. He eivät kuitenkaan joudu olemaan yksin, koska heidän isoäitinsä on siellä heidän kanssaan. Mutta vaimolleni jää noiden tuntien verran vähemmän aikaa olla heidän kanssaan. Ja hän voisi saada niin paljon aikaan heidän kasvatuksessaan, jos hän vain olisi kotona.” Kaikilla työssä käyvillä pariskunnilla ei kuitenkaan ole isoäitiä tai ystävää, joka voisi huolehtia heidän lapsistaan. Sopivaa päivähoitopaikkaa on usein vaikea löytää – ja lasten päivähoito on kallista. Siksi Newsweek-lehdessä kerrottiinkin ”sellaisten lasten määrän kasvaneen räjähdysmäisesti, jotka viettävät ainakin osan jokaisesta arkipäivästä ilman aikuisten valvontaa”.

Ei siksi ole ihme, että hiljattain tehdyssä yli 200000 amerikkalaista (joista 57 prosenttia oli perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä) kattaneessa tutkimuksessa 69 prosenttia oli sitä mieltä, että vaimon työssä käyminen ”vaikutti haitallisesti perhe-elämään”.

Tarpeet ja mieliteot

Vaimon työssä käymisestä ei tietenkään ole aina pelkkiä ikäviä seurauksia. Monet vanhemmat huolehtivat ihailtavasti työstään, kodistaan ja lapsistaan. Aviopari saattaa siitä huolimatta olla huolissaan vaimon työssä käymisestä ja ajatella, että se aiheuttaa ongelmia perheelle. Jos tilanne on sellainen, on hyvä palauttaa mieleen neuvo, jonka Jeesus antoi Luukkaan 14:28:ssa: LASKEKAA KUSTANNUKSET!

Lyhyesti sanottuna tämä merkitsee sitä, että perhe tarkastelee huolellisesti taloudellista tilannettaan ja punnitsee sitten vaimon työssä käymisestä koituvia etuja ja haittoja. Tarvitaanko perustarpeiden – vaatimattoman asunnon, ravitsevan ruoan, sopivan vaatetuksen jne. – tyydyttämiseen todella kahden ihmisen palkkaa? Vai salliiko toisen ihmisen palkka vain useampia mielitekoja – sellaisia ylellisyyksiä kuin loistavan asunnon, ravintola-aterioita, ajanvietettä tai mahdollisuuden muodinmukaiseen pukeutumiseen?

Monet avioparit eivät yksinkertaisesti osaa erottaa tarpeita mieliteoista. Mihin se johtaa? Eräässä kirjassa todetaan: ”Perheet, joilla on 12000 dollarin vuositulot, uskovat väistämättä että jos he ansaitsisivat vain 4000 dollaria enemmän, he voisivat tyydyttää taloudelliset tarpeensa. 16000 dollarin vuosituloilla elävät perheet tuntevat olevansa aivan yhtä suuressa taloudellisessa ahdingossa kuin ne, jotka ansaitsevat 12000 dollaria, ja ovat vakuuttuneita, että jos he ansaitsisivat 20000 dollaria, he olisivat tyytyväisiä. Eivät 20000 dollarin, 40000 dollarin eivätkä edes 60000 dollarin tulot tunnu tuovan perheelle niin paljon rahaa, että se voisi tehdä kaiken mitä se haluaa, sillä tulojen kasvaessa perheen havaitsemat tarpeet ja sen rahankäyttö lisääntyvät vielä nopeammin, niin että suurituloisilla perheillä on usein enemmän velkaa kuin perheillä, joilla on keskinkertaiset tulot; näillä taas on enemmän velkaa kuin perheillä, joilla on alhaiset tulot.” – The Individual, Marriage, and the Family.

Psychology Today -lehden suorittama tutkimus paljasti samoin, ”että ne jotka ovat kaikkein tyytyväisimpiä taloudelliseen tilaansa eivät välttämättä ole kaikkein suurituloisimpia – –. Inflaatio on siksi osittain henkilön oman mielikuvituksen tuotetta.”

Vaikeasti tyydytettävien mielihalujen hyväksi työskenteleminen on siksi kuin oravanpyörässä juoksemista. Kuningas Salomo sanoi: ”Olen huomannut jotain muutakin, mikä on turhaa elämässä. Tässä on mies joka asuu yksin. Hänellä ei ole poikaa, ei veljeä, ja kuitenkin hän tekee kaiken aikaa työtä eikä ole koskaan tyytyväinen niihin rikkauksiin, joita hänellä on. Kenen hyväksi hän tekee niin kovasti työtä ja kieltää itseltään kaiken nautinnon? Tämäkin on turhuutta – ja viheliäinen tapa elää.” (Saarnaaja 4:7, 8, Today’s English Version; kursivointi meidän.) Kuinka suuria tuloja perheen sitten tulisi tavoitella? Raamattu esittää seuraavan hyödyllisen nyrkkisäännön: ”Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” – 1. Timoteukselle 6:8.

”Elatus ja vaatteet” ei merkitse kaikkia viimeisiä mukavuuksia eikä toisaalta viheliäistä köyhyyttä. (Vrt. Sananlaskut 30:8.) Meidän ei siksi tule päätellä, että mies, joka pystyy hankkimaan mukavan kodin tai television, on välttämättä täysi materialisti. Ongelma kuitenkin syntyy, kun aviopari pyrkii hankkimaan sellaisia avioliiton tuoman tyytyväisyyden, hengellisyytensä tai lastensa hengellisyyden kustannuksella. Silloin kun ylimääräinen raha on näin kallista, pariskunnan tulisi ryhtyä pohtimaan, onko se todella sen arvoista.

Monet ovat tulleet siihen tulokseen, ettei se yksinkertaisesti ole. Kirjailija Christine Davidson esimerkiksi päätti, ettei hän enää jaksanut yrittää huolehtia sekä työstä että perheestä. Hänen luopumisensa opettajan työstä on pienentänyt perheen tuloja. ”Olemme ’auki’ kaiken aikaa”, hän sanoo. ”Emme voi samalla viikolla maksaa pientä laskua ja ostaa lapsillemme tennistossuja. Mutta se ei haittaa, koska nyt voin antaa lapsilleni jotain muuta. Olen lakannut sanomasta: ’Ei, ei tänään iltapäivällä, sillä minun täytyy tehdä töitä’ tai ’Ei nyt, olen liian väsynyt’.” Voisiko olla niin, että lisähuomion kiinnittäminen lapsiin on paljon arvokkaampaa kuin tilipussi?

’Muutakin kuin vain vuoteiden sijaamista ja ruoanlaittoa’

Kaikki vaimot eivät tietenkään voi noin vain lähteä työpaikastaan. Ja jotkut jopa sanovat, että he ikävystyisivät tai tuntisivat elämänsä ”tyhjäksi”, jos heidän täytyisi olla kotona kaiket päivät. Eräs työssä käyvä vaimo sanoi: ”Kaipaan elämääni muutakin kuin vain vuoteiden sijaamista ja ruoanlaittoa.”

Näin ajattelevat voisivat siksi harkita osa-aikaista työtä. Professori William Michelson sanoi osa-aikaisen työn antavan ylimääräisiä tuloja ja lisäksi ’auttavan naisia järjestämään erilaiset vastuunsa helpommin – – koska se vähentää paineita käytettävissä olevan ajan suhteen ja edistää lapsista huolehtimista.’ Jotkut kekseliäät naiset perustavat jopa menestyksellisiä liikeyrityksiä, niin että he voivat ansaita rahaa kotona. (Ks. alla olevaa kehystettyä tekstiä.)

Tyydytyksen kaipuuta ei kuitenkaan voida koskaan täysin sammuttaa sen enempää kotitöillä kuin ansiotyölläkään. Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3) Vasta sitten kun tästä tarpeesta huolehditaan, voi nainen tai mies tuntea itsensä todella tyydytetyksi. Siksi monet kristityt naiset iloitsevat siitä mahdollisuudesta, ettei heidän tarvitse käydä ansiotyössä, koska näin he voivat osallistua täydemmin Jumalan palvelemiseen. Jotkut Jehovan todistajat voivat tehdä tämän käyttämällä 60 tai jopa 90 tuntia kuukaudessa Raamatun opettamiseen toisille. Tämä haastava työ tuo heille sellaisen tyydytyksen tunteen, jollaista ei mikään ansiotyö voisi koskaan tuoda!

Tehkää parhaanne omassa tilanteessanne!

Jokaisen perheen täytyy kuitenkin itse ratkaista, mikä on sille parasta. Seuraavalla sivulla alkavat haastattelut osoittavat, miten kaksi avioparia – jotka ovat molemmat Jehovan todistajia – tekivät aivan erilaisen päätöksen, koska heidän olosuhteensa olivat täysin erilaiset. Olisi siksi väärin tuomita toisten tässä suhteessa tekemät ratkaisut tai tehdä epäreiluja vertailuja. – Roomalaisille 14:4.

Nykyajan ankara taloudellinen tilanne ei ehkä jätä monille aviopareille juuri muuta mahdollisuutta kuin sen, että molemmat käyvät työssä. Mutta eivät työssä käyvien avioparien kohtaamat haasteet ole suinkaan ylitsepääsemättömiä. (Tämän lehden vuoden 1985 toukokuun 8. päivän numero osoitti, miten Raamatun periaatteet voivat auttaa työssä käyviä pariskuntia.) Ja koska Raamattu vaatii kristittyjä ’varaamaan ylläpidon omaisilleen’, kenelläkään ei ole syytä kantaa syyllisyyden taakkaa vain siksi, että tuon ylläpidon hankkimiseen tarvitaan kahden ihmisen palkkaa. – 1. Timoteukselle 5:8.

On selvää, ettei nykyään työssä käyvän vaimon tilanne ole ihanteellinen, mutta ei ole työssä käyvän isänkään. Hänenkin työnsä erottaa hänet perheestä useiksi tunneiksi kerrallaan. Ihanteellisia olosuhteita joudumme siksi odottamaan siihen asti, kun Raamatun lupaama Jumalan uusi järjestys tulee. (2. Pietari 3:13) Siellä koko ihmissuku ahertaa tyydyttävän työn parissa. (Jesaja 65:21–23) Silloin ei avioparien enää tarvitse kamppailla perheittensä elättämiseksi, sillä Jumala lupaa yllin kyllin hyvää – sekä aineellisesti että hengellisesti – niille, joita siunataan elämällä tuolloin. – Jesaja 25:6.

Mutta älä tällä välin salli elämän huolien ja elannon ansaitsemisen aiheuttamien paineiden kuluttaa itseäsi. ’Osta aikaa’ puolisoasi ja lapsiasi varten. (Efesolaisille 5:16) Älkää olko koskaan niin kiireisiä, ettei teillä ole aikaa palvella Jumalaa yhdessä perheenä. Meidän on näinä paineiden täyttäminä päivinä viisasta keskittää ponnistelumme ’hyvän perustuksen laskemiseen tulevaisuutta varten, jotta saisimme lujan otteen todelliseen elämään’. – 1. Timoteukselle 6:19.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Edut Haitat

Vähemmän taloudellisia paineita Vähemmän aikaa kotitöihin

Aviomies tekee vähemmän ylitöitä Suuremmat verot

Vaimo käyttää hyödyksi ammattitaitoaan Mahdolliset aviolliset paineet

[Kuvat s. 6, 7]

Kannattaako työpaikan tuomien etujen vuoksi uhrata perheen parissa vietettävä aika?

[Kuva s. 9]

Perheiden, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä, täytyy kaikesta huolimatta varata aikaa perhetutkistelua varten