Miten onnellisuus voidaan löytää?

SINUN täytyy hengittää, juoda, syödä ja nukkua. Kaikki tämä on itsestään selvää. Ruumiisi vaatii sinua tekemään kaiken sen pysyäkseen elossa. Mutta jotta olisit onnellinen, tarvitset paljon, paljon muutakin. Tarvitset tietenkin vaatteita ja katon pääsi päälle. Lisäksi tarvitset muita aineellisia välttämättömyyksiä sekä joitakin yksinkertaisia mukavuuksia ja nautintoja. Monet sanovat, että paljo raha tekisi heidät onnelliseksi, ja kuitenkin monet, jotka ovat rikkaita, ovat myös onnettomia.

Mitä me siis tarvitsemme ollaksemme onnellisia?

Valaisemme asiaa esimerkillä. Kun ostamme auton, valmistaja kertoo meille, mitä se tarvitsee: polttoainetta tankkiin, vettä jäähdyttäjään, ilmaa renkaisiin, öljyä moottoriin jne. Kun täytämme sen tarpeet, se hurisee tyytyväisenä.

Entä mitkä ovat meidän tarpeemme? Ne ovat paljon monimutkaisempia kuin minkään koneen tarpeet. Ihmisen henkisiä tarpeita ei voida tyydyttää millään aineellisella. Jos henkisiä tarpeitamme ei täytetä, emme ole tyytyväisiä emmekä onnellisia. Onnellisuus kumpuaa sisältä. Meidät on tehty sellaisiksi. Sekä ruumiilliset että henkiset tarpeemme täytyy täyttää. Jeesus osoitti tämän sanoessaan: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” – Matteus 4:4.

Aineellisten ja hengellisten tarpeitten täyttämisen välillä tulee vallita tasapaino. Jos laiminlyömme jommankumman, meiltä puuttuu jotakin. Näistä kahdesta tärkeämpää laiminlyödään useammin. Onnellinen elämä ei ole pelkkää ylellistä yltäkylläisyyttä. Onnellinen ihminen ei tyydy kaupallisesti tuotettuihin nautintoihin eikä ajattele, että hauskaa voi pitää vain diskoissa tai yökerhoissa. Hän noudattaa Jeesuksen antamaa viisasta neuvoa: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3) On surullista, että monet kuitenkin asettavat aineelliset hengellisten asioitten edelle, minkä vuoksi heiltä puuttuu sisäinen rauha ja tyytyväisyys, vaikkeivät he lainkaan tiedä, mistä se johtuu.

Jotkut arvostetut tiedemiehet tietävät syyn: nykyinen asiainjärjestelmä on vääränlainen.

René Dubos sanoo: ”Huipputekniikka johtaa nykyistä sivilisaatiota sellaista tietä, joka päätyy ennen pitkää itsemurhaan, ellei suuntaa ajoissa muuteta. – – [Hyvinvointivaltioissa asuvat ihmiset] toimivat aivan kuin heidän kaikkien päähänpistojensa ja halujensa nopea tyydyttäminen olisi ainoa käytöksen kriteeri – –. Ei ole siis kysymys vain luonnon raiskaamisesta vaan itse asiassa koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. – – Epäilen, että ihmiskunta ei voi sietää mieletöntä elämäntapaamme enää paljoakaan kauempaa menettämättä sitä, mikä on ihmisyydessä parasta. Joko länsimainen ihminen valitsee uuden yhteiskunnan tai uusi yhteiskunta tuhoaa hänet.”

Erich Fromm on samaa mieltä, mutta lisää että ”uusi yhteiskunta ja uusi Ihminen ovat mahdollisia vain, jos vanhojen vaikuttimien – voitonpyynnin, vallanhimon sekä älyn – tilalle asetetaan uudet vaikuttimet: olemassaolo, toisten kanssa jakaminen ja keskinäinen ymmärtämys”. Hän viittasi Rooman klubin teettämän tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan ihmiskunta voisi ”välttää suuren ja lopullisen maailmanlaajuisen katastrofin” ainoastaan tekemällä suurisuuntaisia taloutta ja tekniikkaa koskevia muutoksia. Fromm sanoi, että tällaiset muutokset olisivat mahdollisia vain, jos ensin ”nykyihmisen luonteessa tapahtuisi perustavaa laatua oleva muutos. – – Ensimmäisen kerran historiassa ihmissuvun fyysinen säilyminen riippuu siitä, tapahtuuko ihmissydämessä perusteellinen muutos.” Albert Schweitzer oli samaa mieltä siitä, että ongelmat ”voidaan viime kädessä ratkaista vain luonteen sisäisen muuttumisen kautta”.

’Perusteellinen muutos ihmisen luonteessako? Sydämen muutosko?’ Juuri niin! Ja Raamattu viittasi siihen jo 1900 vuotta sitten. Se sanoi: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne.” Ja vielä: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” – Roomalaisille 12:2; Kolossalaisille 3:9, 10.

”Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi”? Niin! Jehova Jumalan kuvan mukaan, sillä hänen kaltaisekseenhan ihminen luotiin! (1. Mooseksen kirja 1:27, 28) Juuri tuota kuvaa ihmisen tulisi yrittää heijastaa. Hänet on tehty siten. Tämän vuoksi hänellä on hengellisiä tarpeita. Ja juuri näiden tarpeiden täyttäminen tekee ihmisen onnelliseksi!

Jehova on tarkoituksen Jumala, ja hän toimii täyttääkseen tarkoituksensa. Hänen kaltaisenaan ihminenkin tarvitsee työtä, jolla on mielekäs tarkoitus. Nyt syntyy ongelma. Psykiatri Smiley Blanton sanoo: ”Nykyisissä teollistuneissa oloissa yhä useammat ihmiset havaitsevat – – yleensä olevansa pelkkiä pieniä rattaita valtavassa koneessa, jota ohjaavat yhtiön kaukaiset johtajat. Työstä on tullut niin erikoistunutta ja hajanaista, että sillä ei ole yksilölle juuri mitään todellista merkitystä, ja itse työntekijästä tehdään nimetön poljin, jota joku muu polkee.”

Tämän järjestelmän alaisuudessa melkein kaikki työ aiheuttaa painetta ja siitä puuttuu tarkoitus. Me kuitenkin haluamme kovasti, että elämällä on tarkoitus. Psykiatri Viktor Frankl kirjoitti: ”Ihmisen ponnistelut tarkoituksen löytämiseksi elämässään ovat tärkein häntä motivoiva voima. – – Rohkenen sanoa, ettei maailmassa ole mitään, mikä yhtä tehokkaasti auttaisi ihmistä kestämään pahimmatkin olosuhteet, kuin tieto siitä, että hänen elämällään on tarkoitus.”

Entä miten me sitten voimme tuntea elämämme tarkoitukselliseksi? Valtavassa maailmankaikkeudessa maapallomme on vain pieni hiukkanen. Ja kukin meistä on vain yksi olento tämän pienen hiukkasen päällä elävien yli neljän miljardin muun olennon joukossa. Kukaan meistä ei siis ole juuri amebaa kummempi. Miten meillä voi näin ollen olla mitään merkitystä? Raamattukin sanoo, että ihminen on kuin kuihtuva ruoho, lakastuva kukkanen, pakeneva varjo tai kuin usvaa, joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy. (Psalmit 103:15, 16; 144:4; Jaakob 4:14) Mutta entä jos me saisimme yhteyden siihen suureen voimalliseen Olentoon, joka loi maailmankaikkeuden. Entä jos tällä voimakkaalla Olennolla, joka loi myös meidät, on meitä varten mielessään jokin tarkoitus. Silloin elämämme voisi olla todella tarkoituksellista ja vain silloin se voisi kestää kauemmin kuin ruoho, kukkanen, varjo tai usva.

Ja juuri niin onkin. Jumala loi ihmisen ja antoi hänelle tehtävän: huolehtia maasta ja sen kasveista ja eläimistä. Se oli hyvin tarkoituksellinen tehtävä, jonka täyttämisessä ihmiskunta on kuitenkin surkeasti epäonnistunut. Ihmiskunta ei ole ainoastaan jättänyt sitä tekemättä, vaan se on sen sijaan itse asiassa turmellut maata. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15; Ilmestys 11:18) Näin tehdessään ihminen on riistänyt elämältään sen ainoan mahdollisen pysyvän tarkoituksen.

Ihmiset tarvitsevat Jumalaa. Heillä on sisäinen tarve, joka saa heidät ’etsimään Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään’. (Apostolien teot 17:27) Taivaat ja meitä ympäröivä maa todistavat Suuresta Luojasta. Hänen näkymättömät ominaisuutensa – hänen voimansa, viisautensa ja jumalallisuutensa – nähdään siinä, mitä hän on tehnyt. Monet opettavat anteeksiantamattomasti ja järjenvastaisesti, että maa ja sen päällä oleva elämä ovat vain kehittyneet sokean sattuman kautta. Siten tehdessään he kieltävät ne ohjaavat periaatteet ja arvot, joita ihminen niin kovasti tarvitsee. He johtavat sokeasti sokeat seuraajansa poispäin siitä ainoasta mahdollisuudestaan, joka heillä on löytää syvä, tyytyväisyyttä tuottava onnellisuus. – Roomalaisille 1:20; Matteus 15:14.

Siitä huolimatta koko ihmiskunta, jopa oppineet älymystöön kuuluvat, hapuilevat kohti jumalaa, ja monesti he löytävätkin minkä tahansa muun jumalan kuin Kaikkivaltiaan. Monet psykiatrit tunnustavat, että ihmisellä on sisäinen tarve palvoa korkeampaa voimaa. Rollo May sanoi, että Jumalaan uskomisen kautta ”yksilö tuntee oman pienuutensa ja merkityksettömyytensä maailmankaikkeuden suuruuden ja siihen liittyvien Jumalan tarkoitusten edessä. – – Hän tunnustaa, että on päämääriä, jotka ulottuvat hänen omaa pientä vaikutuspiiriään paljon kauemmaksi, ja hän pyrkii saamaan itsensä sopusointuun niiden kanssa.”

C. G. Jung sanoi: ”Ihminen, joka ei ole ankkuroitunut Jumalaan, ei pysty omilla voimillaan vastustamaan maailman aineellisia ja moraalisia houkutuksia. – – Uskonto – – on ihmiselle luonteenomainen vaistomainen asenne, ja sen ilmenemismuotoja voidaan seurata koko ihmishistorian ajan. – – Käsitys kaikkivoivasta jumalallisesta olennosta on nähtävissä kaikkialla, ja jollei sitä tunnusteta tietoisesti, niin se hyväksytään alitajuisesti – –. Siksi on mielestäni viisaampaa tunnustaa käsitys Jumalasta tietoisesti; muutoin jostakin muusta tulee jumala, ja se jokin muu on kuitenkin yleensä aina jotakin aivan sopimatonta ja typerää.”

Koko ihmishistoria julistaa kiistatta, että ihmisellä on sisäinen halu palvoa. Primitiivisistä heimoista aina sivistyneimpiin yhteiskuntiin asti ihminen on asettanut itselleen jumalia – monesti hyvin typeriä jumalia. Sellaisina on palvottu kiviä, puita, vuorta, eläimiä, ihmisjohtajia, rahaa, omaa vatsaa ja jopa Saatana Panettelijaa (mitä Saatana halusi Jeesuksenkin tekevän). Epätieteellisestä evoluutiofilosofiasta on tullut miljoonille nykyajan uskonto, sellainen uskonto, joka luottaa täysin ”hyvän onnen jumalaan”. Lisäksi monet, jotka väittävät palvovansa tosi Jumalaa, tekevät siten pelkästään huulillaan ja pukevat päälleen ainoastaan ”jumalisen antaumuksen muodon”. (Jesaja 65:11, UM; 2. Timoteukselle 3:5; Filippiläisille 3:19; Kolossalaisille 3:5; Matteus 4:9; 7:21) Ihminen ei voi tuntea syvää tyytyväisyyttä tai olla pysyvästi onnellinen, ennen kuin kaikkien muitten tarpeitten lisäksi tämä tarve tyydytetään palvomalla tosi Jumalaa, Jehovaa. Tämä on onnellisuutemme yksi ratkaiseva ehto.

Jehova on rakkauden Jumala. Hänen Poikansa Jeesus antoi elämänsä meidän puolestamme, koska hän rakasti meitä. Kahden suurimman käskyn mukaan meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme. Rakkaus peittää paljon syntejä. Rakkaus merkitsee sitä, että saamme kuria, joka valmentaa meitä vanhurskauteen. Rakkaus on keskuudessamme täydellinen yhdysside. Se on Jeesuksen opetuslasten tunnusmerkki. Juuri tällainen rakkaus, tämä hyväntahtoinen agape-rakkaus, ei koskaan häviä. – 1. Johannes 4:8; Johannes 15:13; Matteus 22:36–40; 1. Pietari 4:8; Heprealaisille 12:6, 11; Kolossalaisille 3:14; Johannes 13:35.

Apostoli Paavali kuvailee 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–8:ssa tätä jumalista rakkautta hyvin kauniisti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.”

Meidän tulee ilmaista juuri tätä rakkauden jumalista ominaisuutta. Ollaksemme onnellisia meidän täytyy täyttää tämä hengellinen tarve. ”Kapitalistisen yhteiskunnan perusperiaate ja rakkauden periaate ovat ristiriidassa keskenään”, sanoi Fromm ja lisäsi: ”Rakkaus on ainoa järkevä ja tyydyttävä vastaus ihmisen olemassaolon ongelmaan – –, se on jokaisen ihmisen perimmäinen, todellinen tarve.” Smiley Blantonin mukaan se on aivan välttämätön tarve: ”Ilman rakkautta me menetämme halun elää. – – Tietty määrä itserakkautta on jokaisen terveen ihmisen normaali ominaispiirre. Sopiva määrä itsekunnioitusta on välttämätöntä kaikessa työssä ja aikaansaamisessa. Jos me olemme liian ankaria ja kriittisiä oman käytöksemme suhteen, syyllisyydentunteemme saattaa heikentää elämänhaluamme ja äärimmäisissä tapauksissa johtaa jopa itsetuhoon.”

Jo kauan ennen tätä Jeesus puhui itsensä ja toisten rakastamisesta sanoessaan: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus on kuin lihas, se vahvistuu käytössä. Toisaalta rakkaus on uskon tavoin kuollut, jos siihen ei liity tekoja. Kylvä rakkautta niin saat niittää sitä. Rakkaus on antamista. ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan.” Se joka osoittaa rakkautta ja antaa toisille, ei kuitenkaan tee sitä saadakseen jotakin takaisin. Antamiseen sinänsä sisältyy oma palkkansa. Jeesus sanoikin: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” Kun annat, niin saat, mutta et anna saadaksesi. – Matteus 22:39; Luukas 6:38; Apostolien teot 20:35; Jaakob 2:26.

Sukua antamiselle on jonkin jakaminen toisten kanssa – ei aineellisen jakaminen vaan ajatusten, kokemusten, ilojen, kaipausten, sisimpien tunteitten ja jopa surujen jakaminen. Muuan psykiatri sanoi: ”Ihmisen onnellisuuden syvimpiä muotoja on jaettu nautinto.” Oletko koskaan katsellut yksinäsi hämmästyneenä silmää hivelevää auringonlaskua ja toivonut jonkun läheisesi olevan siinä jakamassa tuon kokemuksen kanssasi? Tai onko sinulla ollut kerrottavanasi innostavia uutisia, muttei ketään jolle kertoa ne? Tai oletko katsellut hämmästellen ja kunnioittavaa pelkoa tuntien myrskyävää merta, jonka valtaisat aallot paiskautuvat kallioista rantaa vasten tyrskyten korkealle ilmaan, ja tuntenut tuskaa, koska kukaan ystäväsi ei ollut siellä jakamassa kanssasi tuota hurmaavaa näkyä? Tai oletko nähnyt jotakin liikuttavan surullista, jota et pysty koskaan täysin välittämään toiselle ihmiselle? Me kaipaamme sitä, että voimme välittää tunteita, kuten apostoli Paavali sanoi: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa.” – Roomalaisille 12:15.

Vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta, asia on niin. Psykiatri James Fischer sanoi: ”Suuret ajattelijat – – ovat varoittaneet maallisten rikkauksien tavoittelun vaaroista ja ovat vilpittömästi suositelleet yksinkertaista elämää.” Aitoa mielihyvää saa yksinkertaisista asioista sekä kaikesta siitä suurenmoisesta, mitä Jumala on tehnyt. Tällaisia ilonaiheita voivat olla yllemme kaareutuva yötaivas, jolla lukemattomat tähdet tuikkivat ja loistavat, auringon lämpö ja viileän tuulen henkäys, kukkien ihastuttava tuoksu, lintujen laulu, eläinten sulous ja viehkeys, vihreät kummut ja jyrkät rosoiset kalliot, vuolaasti virtaavat joet ja levolliset virrat, rehevät niityt ja sankat metsät, lumen kimallus auringossa, sateen ropina kattoa vasten, kotisirkan siritys kellarissa, sammakon kurnutus lammessa ja kalan polskahdus, joka saa kuutamon hopeoiman veden pintaan muodostumaan yhä suurenevia renkaita.

Vielä suurempaa mielihyvää tuottavat seuralliset ihmiset, sillä ihminen luotiin seuralliseksi, sellaiseksi jolla on tarve kuulua johonkin. Ystävällinen ajatus, myötätuntoinen kosketus, lempeä ele, lämmin hymy, rakkaudellinen teko, leikkivän lapsen nauru, kehdossaan lepäävän pienokaisen jokeltelu sekä paljon elämässään kokeneen vanhan ihmisen arvokkuus ja viisaus ovat asioita, jotka tuottavat todellista tyydytystä.

Merkitystä on sillä, mitä me olemme, eikä sillä, mitä me näytämme olevan. Merkitystä on sillä, että meitä rakastetaan, eikä sillä, millaisen yhteiskunnallisen aseman me saavutamme. Merkitystä on sillä, mitä me voimme antaa, eikä sillä, mitä me saamme. Merkitystä on taivaallisella aarteella eikä maanpäällisellä kultavarastolla. Merkitystä on sillä, että olemme tyytyväisiä vähään sen sijaan että olisimme huolissamme paljosta. Rikkaalla nuorella hallitusmiehellä oli paljon aineellista, ja fariseukset puolestaan vaikuttivat pyhiltä, mutta nuori hallitusmies ei ollut onnellinen eivätkä fariseukset olleet pyhiä. Kun annamme Jumalan ajatusten tehdä meidät viisaiksi ja annamme tämän viisauden ohjata ponnistelujamme sekä noudatamme hänen periaatteitaan ollaksemme oikeudenmukaisia ja jäljittelemme häntä rakkauden osoittamisessa, niin voimme tyydyttää kaikki ne tarpeet, jotka hän on meihin luonut.

Juuri tämä kaikki tekee meidät onnellisiksi.

[Huomioteksti s. 5]

Elossa säilyminen ”riippuu siitä, tapahtuuko ihmissydämessä perusteellinen muutos”

[Huomioteksti s. 7]

”Ihmisen ponnistelut tarkoituksen löytämiseksi elämässään ovat tärkein häntä motivoiva voima”

[Huomioteksti s. 9]

”Ilman rakkautta me menetämme halun elää”

[Tekstiruutu s. 10]

Onnellisuus Jumalan viisauden avulla

”Onnellinen on jokainen, joka kohtelee huomaavaisesti nöyrää.” – Psalmit 41:2, UM

”Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!” – Psalmit 106:3

”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” – Psalmit 144:15, UM

”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.” – Sananlaskut 3:13, 14

”Autuas se, joka kurjia armahtaa!” – Sananlaskut 14:21

”Autuas se, joka Herraan turvaa!” – Sananlaskut 16:20

”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” – Matteus 5:3

Onnellisuus tulee ensisijaisesti siltä samalta Persoonalta, joka alun perin asetti tuon tarpeen meihin, nimittäin Luojaltamme, Jehova Jumalalta

[Kuva s. 6]

Jumala loi ihmisen ja antoi hänelle tehtävän: huolehtia maasta ja sen kasveista ja eläimistä

[Kuvat s. 8]

Aitoa mielihyvää saa yksinkertaisista asioista