Politiikan hedelmänä ensimmäinen maailmansota

Lähes 2000 vuotta sitten Jeesus Kristus piti kuuluisan vuorisaarnansa, jossa hän esitti kristillisen käytöksen perusperiaatteet. Vihan sijasta hän opetti rakkautta; koston sijasta anteeksiantamusta ja väkivallasta kieltäytymistä. (Matteus, luvut 5–7) Kristikunta on historian kuluessa väittänyt noudattavansa hänen esimerkkiään. Mutta mitä tämän vuosisadan politiikan lähempi tarkastelu paljastaa? Ovatko kristikunnan hallitukset todella soveltaneet kristillisyyttä käytäntöön? Vai ovatko ne tietoisesti tai tietämättään noudattaneet niitä kyynisiä periaatteita, joita Niccolò Machiavelli tarkastelee ihmishistoriaa koskevassa tutkielmassaan? Kirjassa Ruhtinas hän selvittelee menetelmiä, joita menestykselliset valtiomiehet olivat käyttäneet vuosisatojen ajan. Hänen olennaisimmat elämänohjeensa luetellaan sivulla 7.

KUN maailma astui 1900-luvulle, tulevaisuus näytti suhteellisen vakaalta. Euroopan suurvallat olivat solmineet toistensa vastapainoksi liittoja, joiden olisi teoriassa pitänyt taata rauha. Mutta kuten historioitsija R. R. Palmer kirjoitti kirjassaan Uuden ajan maailmanhistoria: ”Eurooppalaiset kuvittelivat liikkuvansa ylätasankoa kohden, jolla vallitsisi edistys ja entistä rikkaampi sivistyselämä, jolla uudenaikaisen tieteen ja keksintöjen siunaukset leviäisivät entistä laajemmalle – –. Sen sijaan Eurooppa syöksyi vuonna 1914 kuiluun.”

Professori A. J. P. Taylor väittää jopa seuraavaa: ”Vuoden 1914 alkukesästä oli itse asiassa vaikeaa havaita mitään syytä Euroopan suurvaltojen väliseen vihamielisyyteen.” Kuitenkin Euroopan valtiomiehet ’syöksyivät vuosien 1914–1918 Suuren sodan kuiluun’. Samaisen professorin mukaan syynä siihen olivat ”liittoutumat [Saksan, Itävalta-Unkarin ja Italian kolmiliitto sekä Ranskan, Venäjän ja Englannin kolmisopimus] – –. Niiden oletettiin edistävän rauhaa, mutta ne edistivät sotaa.”

Jeesus opetti: ”Jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin”, ja: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne.” (Matteus 5:39, 44) Machiavelli ilmaisi, että hallitsijan ’täytyy usein turvautua eläimelliseen raakaan voimaan’ saavuttaakseen tarkoituksensa. Hän kirjoitti: ”Mikäli ruhtinas siis haluaa säilyttää asemansa, hänen täytyy opetella tekemään vääryyttä ja käyttämään sitten tätä taitoaan tarpeen mukaan”! Hänen mukaansa täytyisi kristilliset periaatteet uhrata oman edun vuoksi.

Kun Euroopan katolilaiset, protestanttiset ja ortodoksiset poliittiset hallitsijat – kuninkaat, keisarit, presidentit ja pääministerit – julistivat sodan vuonna 1914, kenen opetuksia he tietoisesti tai tietämättään noudattivat? Jeesuksen Kristuksenko, jonka he tunnustavat Mestarikseen? Vaiko Machiavellin asiantuntevia neuvoja?

’Sota kaikkien sotien lopettamiseksi’ ja sota joka ’tekee maailman turvalliseksi demokratialle’ – näillä iskulauseilla puolustettiin sitä joukkoteurastusta, johon poliittiset johtajat ajoivat vuoden 1914 nuorukaiset. Millainen sota se sitten oli? Ja mikä oli hinta, jonka tavallinen kansa – eivät poliitikot – maksoi?

Ensimmäisen maailmansodan tulokset

Pohjois-Ranskassa käyty Sommen taistelu kertoo ehkä pienoiskoossa niistä mielettömistä ihmisuhreista, jotka Suuri sota vaati. Professori Palmer mainitsee: ”Heinäkuusta lokakuuhun [1916] kestänyt Sommen taistelu maksoi saksalaisille noin 500000 miestä, englantilaisille 400000 ja ranskalaisille 200000.” Kokonaishinta oli 1100000 miestä! Entä lopputulos? ”Minkään arvoista menestystä ei ollut saavutettu”, kertoi historioitsija Palmer. Mutta paljon oli menetetty: 1100000 isää, aviomiestä ja poikaa, jotka jättivät jälkeensä miljoonia surevia isiä ja äitejä, vaimoja ja orpoja. Ja tämä oli vain yhden taistelun sato. Perussyynä tähän kaikkeen oli jakava politiikka, joka käytti häikäilemättä hyväkseen kansallismielisyyttä ja isänmaallisuutta hankkiakseen tykinruokaa sotaa varten, jota ei olisi pitänyt koskaan käydä.

Millaisen hinnan taistelevien valtioiden asukkaat (mutta harvoin hallitsijat) joutuivat kaiken kaikkiaan maksamaan? Eräs lähde mainitsee: ”vuoden 1918 marraskuun 11. päivään mennessä – – kahdeksan miljoonaa sotilasta makasi kuolleena, kaksikymmentä miljoonaa muuta haavoittui, sairastui, joutui silvotuksi tai sylki verta kaasuhyökkäysten johdosta.” Entä siviilimenetykset? ”Kaksikymmentäkaksi miljoonaa siviiliä oli kuollut tai haavoittunut, ja eloon jääneet asuivat pirstaleiksi ja kivimurskaksi räjäytetyissä kylissä.”

Kaiken tämän teurastuksen valossa Raamatun käyttämä nimitys koko Saatanan maailmanlaajuisesta poliittisesta järjestelmästä kautta aikain on todella sopiva: ”peto”.a (Ilmestys 13:1, 2) Jotkin pedot tappavat tilaisuuden tullen vain tappamisen vuoksi. Toiset tappavat jopa omia jälkeläisiään.

Toiveet olivat kuitenkin korkealla, kun ensimmäinen maailmansota päättyi aselepoon marraskuussa 1918. Kirjailija Charles L. Mee sanoi kirjassaan näin: ”Ensimmäinen maailmansota oli ollut mittasuhteiltaan hirvittävä murhenäytelmä. 65 miljoonaa miestä saatettiin liikekannalle – useita miljoonia enemmän kuin oli koskaan aikaisemmin tuotu sotimaan – taistelemaan, niin kuin heille oli sanottu, oikeuden ja kunnian, kansallisylpeyden ja suurten ihanteiden sodassa, käymään sotaa joka lopettaisi kaikki sodat ja luomaan aivan uusi rauhan ja oikeudenmukaisuuden järjestys maailmaan.” – The End of Order, Versailles 1919.

Ottivatko maailman poliittiset johtajat opikseen tästä hirvittävästä verilöylystä? Oppivatko niin sanotut kristilliset kansat harjoittamaan yhtään paremmin sitä rakkautta, jota Jeesus opetti? Eivät, sillä vuoden 1918 jälkeiset tapahtumat ovat totisesti osoittaneet vääriksi ne latteudet ja iskulauseet, joita poliitikot, papit ja sotilasasiantuntijat niin nerokkaasti käyttivät.

Kirjailija Mee kirjoittaa osuvasti: ”[Pariisin rauhankonferenssiin] kokoontuneet diplomaatit – – eivät suinkaan palauttaneet maailmaan järjestystä, vaan ottivat Suuren sodan kaaoksen ja kostonhimoisuudellaan, huomaamattomuudellaan, voimattomuudellaan ja suunnitelmillaan sinetöivät sen vuosisatamme pysyväksi olotilaksi.” Myöhemmät tapahtumat vahvistavat sen, että kaaos sinetöitiin 1900-luvun elämän pysyväksi olotilaksi.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 7]

Niccolò Machiavelli (1469–1527), taitava valtiomies ja kirjailija, toi kirjassaan Ruhtinas julki seuraavat elämänohjeet siitä, miten voi menestyä poliittisena hallitsijana.

1) ”Onko ruhtinaalle edullisempaa olla rakastettu kuin pelätty – – kannattaa valita pelätyn asema. – – hän turvaa tällä valinnalla paremmin valtansa. – – ihmiset nousevat herkemmin rakastettua kuin pelättyä hallitsijaa vastaan.

2) ”Kokemus on kuitenkin myös meidän aikanamme osoittanut, että suurtekoja ovat tehneet nimenomaan sellaiset ruhtinaat, jotka eivät juuri ole pitäneet lukua lupauksistaan.

3) ”On syytä pitää mielessä, että maailmassa taistellaan kahdella tapaa, lakeihin tai raakaan voimaan turvautuen. Edellinen taistelutapa on ominainen ihmisille, jälkimmäinen eläimille. Koska edellisestä tavasta ei kuitenkaan usein ole riittävästi apua, ihmisten täytyy turvautua myös jälkimmäiseen.

4) ”Ruhtinaalla ei siis tarvitse todella olla kaikkia edellä lueteltuja avuja, mutta niiden näennäinen omistaminen on kyllä välttämätöntä.” – Kursivointi meidän.

5) ”Ihmisten pitää häntä [ruhtinasta] katsellessaan ja kuunnellessaan luulla, että hän on itse armeliaisuus, uskollisuus, vilpittömyys, lempeys ja vanhurskaus. Viimeksi mainitun ominaisuuden teeskenteleminen on kaikkein tärkeintä. Ihmiset arvostelevat yleensä enemmän silmiensä kuin käsiensä kokemusten mukaan – –. Jokainen kyllä näkee miltä sinä näytät, mutta harvat tuntevat sinun todelliset kasvosi.

6) ”Ruhtinaalla ei saa olla mitään muita ajattelun ja toiminnan kohteita tai mieliharrastuksia kuin sodankäynti ja sen lakien ja sääntöjen oppiminen. Sotataito on näet ainoa taito, johon käskijän asemassa olevan on välttämättä perehdyttävä.

7) ”Mikäli ruhtinas siis haluaa säilyttää asemansa, hänen täytyy opetella tekemään vääryyttä ja käyttämään sitten tätä taitoaan tarpeen mukaan.”

[Kuva s. 6]

Ensimmäisen maailmansodan joukkoteurastus tähdentää poliitikkojen mielettömyyttä

[Lähdemerkintä]

National Archives

[Kuva s. 7]

Machiavellin poliittiset elämänohjeet perustuivat aiempaan historiaan