Lukijoiden kirjeitä

Omaisen kuolema

Haluan kiittää teitä erinomaisesta artikkeli-sarjasta nimeltä ”Kun omaisesi kuolee” [suomeksi 22. 7. 1985]. Kun äitini lopulta menehtyi tautiinsa tammikuussa 1984, kärsin monista niistä surun aiheuttamista reaktioista, joita te tarkastelitte. Mainitsitte, että jonkun ystävän kirjoittamasta kirjeestä voi usein olla apua. Se pitää paikkansa. Eräs läheinen ystäväni lähetti surunvalittelukirjeen menetykseni johdosta, ja se oli niin rohkaiseva, että olen lukenut sen jo monta kertaa aina kun ajattelen äitiäni. Ehdotan, että omaisen kuoltua jälkeenjäänyt alkaisi taas mahdollisimman pian viettää normaalia elämää. Toimin nyt koko ajallani sananpalvelijana, ja se on auttanut minua valtavasti.

A. M., Oklahoma, USA

Kiitos siitä erinomaisesta aineistosta, jota saimme artikkelisarjassa, jonka teemana oli ”Kun omaisesi kuolee”. Olen kasvanut isoäitini hoivissa, ja kun hän kuoli viime tammikuussa, luulin sekoavani. Vaikka minulla olikin toivo siitä, että hänet herätettäisiin kuolleista, olin silti vihainen ja hämmentynyt. Minua kiusasi se, että minä, mies, itkin kaikkien nähden hautajaisissa. Sen jälkeen minua on vaivannut syyllisyydentunne. Artikkelinne tulivat suureen tarpeeseen. Haluan sanoa erään asian niille, joiden vanhemmat ovat vielä elossa. Kertokaa heille niin usein kuin voitte, että rakastatte heitä. Jonain päivänä siihen ei ehkä enää ole tilaisuutta.

P. W., New York, USA

Vain ystäviä

En voi mitenkään yhtyä näkökantoihin, joita olette esittäneet artikkelissa ”Nuoret kysyvät: Voivatko tyttö ja poika olla ’vain ystäviä’?” [Suomeksi 8. 9. 1985] Minulla on monia poikaystäviä, joihin en tunne minkäänlaista sukupuolista vetoa. Raamatun mukaan meidän tulee kohdella poikaa kuin omaa veljeämme. Te ilmeisesti kumoatte tämän väittäessänne, että on väärin pitää poikia läheisinä ystävinä. Olen vahvasti sitä mieltä, että pojat ja tytöt voivat olla ”vain ystäviä”.

D. B., Alabama, USA

Se, että ihmisellä on useita kumpaakin sukupuolta olevia ystäviä, saattaa edistää hänen tervettä kehitystään. Kyseisessä artikkelissa tarkasteltiin kuitenkin lähinnä sitä, kun tyttö tai poika ajattelee, että hän voisi saada jostakusta toista sukupuolta olevasta itselleen läheisen, luotetun ystävän ja pitää tämän suhteen täysin platonisena. On epärealistista uskoa, että joku voi olla tällaisessa läheisessä suhteessa johonkuhun toista sukupuolta olevaan kiinnittymättä häneen myös tunneperäisesti. – Toimitus.

Olen hyvin kiitollinen artikkelista ”Nuoret kysyvät: Voivatko tyttö ja poika olla ’vain ystäviä’?” [suomeksi 8. 9. 1985] ja ”Nuoret kysyvät: Miksi emme voisi olla ’vain ystäviä’?” [Suomeksi 22. 9. 1985] Ne todella avasivat silmäni. Jos olisin tiennyt kaiken tämän jo muutama vuosi sitten, olisin varmasti säästynyt siltä tunteiden kuohunnalta, jota olen nyt kokenut. Pulmanani oli se, etten koskaan muistanut panna rajaa siihen, mihin se olisi täytynyt panna. Mutta Sananlaskujen 22:3:ssa olevat neuvot ovat minulle varmasti suojaksi nyt ja vastaisuudessa.

J. L., New York, USA

Kiitos teille artikkelista ”Nuoret kysyvät: Voivatko tyttö ja poika olla ’vain ystäviä’?” Se tuli juuri oikeaan aikaan. Koetan tällä hetkellä päästä yli yksipuolisen kiintymykseni seurauksista. ’Paloin’, sillä ajattelin voivani ’vain ystävystyä’ erään toista sukupuolta olevan kanssa. Se rasitti kovasti tunne-elämääni.

D. G., Arkansas, USA