Miten oppi ”Marian pysyvästä neitsyydestä” on vaikuttanut

JOTKUT lukijat voivat hämmästyä elleivät peräti järkyttyä havaitessaan, että tarkastelemme kansiteemamme ”Katolisen kirkon suhtautuminen seksuaalisuuteen” yhteydessä myös kysymystä ”Marian pysyvästä neitsyydestä”. Missään tapauksessa tarkoituksemme ei ole loukata katolilaisia eikä halventaa Mariaa. Me kunnioitamme häntä mitä syvimmin yhtenä Kristuksen uskollisista opetuslapsista.

Olemme sitä paitsi täysin samaa mieltä siitä, että Maria oli neitsyt synnyttäessään Jeesuksen. (Matteus 1:18–23) Nyt on vain kysymys siitä, oliko Maria koko ikänsä neitsyt.

Monet katolilaiset ovat epäileväisellä kannalla

Katolisista hakuteoksista ilmenee, että katoliset oppineet epäilevät Marian elinikäistä neitsyyttä. Raamatussa mainitaan useita kertoja Jeesuksen ”veljet” ja ”sisaret”. (Matteus 12:46, 47; 13:55, 56; Markus 6:3; Luukas 8:19, 20; Johannes 2:12; 7:3, 5) Jotkut katolilaiset kuitenkin väittävät, että näillä sanoilla tarkoitetaan ”sukulaisia”, esimerkiksi serkkuja. Onko asia näin?

Uusi katolinen tietosanakirja sanoo: ”Ne kreikkalaiset sanat – – joita käytetään osoittamaan Jeesuksen ja näiden sukulaisten välistä suhdetta, tarkoittivat evankeliuminkirjoittajan aikaisessa kreikkaa puhuvassa maailmassa verisiteiltään täysiveljeä ja täysisisarta, ja hänen kreikkalaiset lukijansa ymmärsivät ne luonnollisesti tässä merkityksessä.” (The New Catholic Encyclopedia) Yksi tällainen raamatunkohta, jossa mainitaan Jeesuksen veljet ja sisaret, on Markuksen 6:1–6. Katolinen raamatunkäännös New American Bible sanoo näihin jakeisiin liittyvässä alaviitteessään: ”Tämän merkityksestä heräsi kysymys ainoastaan sen tähden, että kirkko uskoo Marian pysyvään neitsyyteen.”

Raamattu osoittaa selvästi, että Marialla oli Jeesuksen lisäksi muita lapsia. Erimielisyydet johtuvat siitä, että katolinen kirkko opettaa toisin. Tutkittuaan huolellisesti kaikki asiaan liittyvät raamatulliset todisteet katolinen kirjailija J. Gilles tuli seuraavaan johtopäätökseen: ”Uskon voivani uskollisuudesta [katolista] kirkkoa kohtaan tehdä tutkimuksestani lyhyesti ja valikoiduin sanoin seuraavan yhteenvedon. – – NELJÄ KANONISTA EVANKELIUMIA antavat yhtäpitävän todistuksen siitä, että Jeesuksella oli oikeita veljiä ja sisaria perheessään. – – Yhtenäisen todistusaineiston edessä [katolisen kirkon] perinteinen asema näyttää haavoittuvalta ja heikolta.”

Mistä oppi ”Marian pysyvästä neitsyydestä” sitten on peräisin, jos kerran Raamatussa ei ole todisteita sen puolesta?

Opin alkuperä

Jesuiittapappi Ignace de la Potterie toteaa: ”Monissa vanhan ajan uskonnoissa neitsyydellä oli uskonnollinen merkitys. Eräitä jumalattaria (Anathia, Artemista, Athenea) kutsuttiin neitsyiksi.” Miten tämä sitten liittyy Mariaan? Katolinen pappi Andrew Greeley selittää: ”Maria-symboli kytkee kristillisyyden suoraan vanhan ajan äitijumalataruskontoihin.”

Kirkkohistorioitsija Ernst W. Benz kirjoitti tästä yhteydestä vanhan ajan pakanallisiin uskontoihin näin (New Encyclopædia Britannica): ”Jumalan äidin palvonta alkoi kukoistaa siinä vaiheessa, jolloin kristillisestä kirkosta tuli Konstantinuksen johtama valtionkirkko ja pakanoita liittyi suurin joukoin kirkkoon. – – Babylonian ja Assyrian vanhoista kansanuskonnoista juurensa juontava Jumalan äidin, ’suuren äidin’ ja ’jumalallisen neitsyen’, palvonta oli vuosituhansien kuluessa muovannut [ihmisten] hurskautta ja uskonnollista ajattelua. – – Evankeliumien perinteen tarjoamista epäsuotuisista edellytyksistä huolimatta neitseellisen Jumalan äidin palvonta sai kristillisessä kirkossa uuden ilmenemismahdollisuuden Marian palvonnassa.”

Mikä sitten sai katolisen kirkon omaksumaan ja hyväksymään ”suuren äidin” ja ”jumalallisen neitsyen” palvonnan? Ensinnäkin pakanat, joita ”liittyi suurin joukoin kirkkoon”, halusivat sitä. He tunsivat olonsa kotoisaksi kirkossa, jossa palvottiin ’suurta neitsytäitiä’. Professori Benz kirjoittaa: ”Egyptissä Mariaa oli jo ammoisina aikoina palvottu jumalansynnyttäjän (theotokos) arvonimellä.” Omaksumalla ”jumalallisen neitsyen” palvonnan kirkko halusi siis olla mieliksi pakanoille, joita sankoin joukoin tuli sen piiriin.

Voimakkaan sysäyksen Marian palvonnalle antoi Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325. Siellä nimittäin kolminaisuusoppi liitettiin viralliseen katoliseen oppiin, ja nikealaisessa uskontunnustuksessa Jeesus julistettiin Jumalaksi. Todennäköisesti näin Mariasta tuli ”jumalansynnyttäjä” eli ”Jumalan äiti”. Professori Benz selittää: ”Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 tämä käsite hyväksyttiin oikeaoppiseksi.” Seuraavaksi Maria haluttiin korottaa ”ikuiseksi neitsyeksi”. Hänelle suotiin lopulta tämä arvonimi Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 553.

Seuraukset

Professori J. J. Pelikan Yalen yliopistosta kirjoittaa: ”Askeesin ihanteen kehittyminen kirkossa tuki käsitystä Mariasta elinikäisen neitsyyden esikuvana.” ”Askeesin ihanne” näkyi myös luostarilaitoksen ja selibaatin kehittymisessä Nikean kokousta seuranneina vuosisatoina. Sadattuhannet katoliset papit, munkit ja nunnat ovat pyrkineet – jotkut hyvällä ja monet huonolla menestyksellä – viettämään sukupuolisesti pidättyväistä elämää, koska heidän kirkkonsa mukaan sukupuolielämä ja pyhyys ovat yhteen sovittamattomia.

On huomionarvoista, että pyhimykseksi korotettu kirkkoisä Augustinus, ”samasti perisynnin sukupuolisen himon kanssa”. Tosin useimmat katoliset teologit eivät enää ole tällaisen tulkinnan kannalla. Mutta eivätkö oppi ”Marian pysyvästä neitsyydestä” ja laki pappien selibaatista ole juuri luomassa sellaista vaikutelmaa, että sukupuolisuhteet olisivat epäpuhtaita? Ja eikö lisäksi se, että Vatikaani on toistamiseen tähdentänyt perinteistä suhtautumistaan avioeroon ja syntyvyydensäännöstelyyn, ole aiheuttanut miljoonille katolilaisille ongelmia?

Mutta on vielä jotakin tärkeämpää: miten Raamattu suhtautuu seksuaalisuuteen?

[Huomioteksti s. 8]

”NELJÄ KANONISTA EVANKELIUMIA antavat yhtäpitävän todistuksen siitä, että Jeesuksella oli oikeita veljiä ja sisaria.” – Eräs katolinen kirjailija

[Kuva s. 8]

’Maria-symboli kytkee kristillisyyden vanhan ajan äitijumalataruskontoihin’