Kun maa tärisi, ystävät auttoivat
Herätkää-lehden Chilen-kirjeenvaihtajalta
MAA tärisi yhä kovemmin. Siirryimme kohti huoneemme oviaukkoa. Keittiössä olevat yrittivät kaiken aikaa pitää astiakaappeja suljettuina samalla kun kirjoja, huonekasveja, laseja ja hillopurkkeja putoili yläkerran lattialle. Ihmettelimme, kuinka kauan sitä kestäisi.
Kuten arvata saattaa, emme tienneet mitään ajan kulusta, mutta seuraavana päivänä sanomalehdissä kerrottiin järistyksen kestäneen kaksi minuuttia. Sinusta saattaa tietenkin tuntua, ettei kaksi minuuttia ole kovin pitkä aika, mutta usko pois, voisit yllättyä siitä, miten pitkältä se voi tuntua, kun maa jalkojesi alla tärisee.
Tuo maanjäristys sattui täällä Santiagossa Chilessä sunnuntaina 3. maaliskuuta 1985 kello 19.47. Olimme lepäämässä huoneessamme Vartiotorni-seuran haaratoimistossa, kun se tapahtui. Muut Beetel-perheen jäsenet olivat juomassa teetä keittiössä.
Jäimme maanjäristyksen vuoksi ilman sähköä muutamiksi tunneiksi. Niinpä taskulamput, kynttilät ja matkaradiot otettiin esiin. Radiouutisten mukaan rannikkoseudut ja Santiagon vanhat kaupunginosat olivat pahoin vaurioituneet. Halusimme tietää, mitä mahtoi kuulua kristityille veljillemme noilla alueilla. Emme pystyneet saamaan heihin yhteyttä, koska puhelinlinjat olivat ylikuormitettuja ja lisäksi puhelinlangat olivat katkeilleet. Ensimmäinen puhelu tuli uuden haaratoimistomme rakennustyömaalta. Olimme huojentuneita kuullessamme, että kaikki oli hyvin ja että uusi painorakennus oli vahingoittumaton. Ainoastaan aamulla toimistoalueelle pystytetty tiiliseinä oli sortunut!
Tuona yönä vain muutamat meistä saivat kunnolla nukutuksi. Olimme tuskin ennättäneet nukahtaa, kun vavistus ravisteli vuodettamme ja herätti meidät. Seuraavana aamuna sanomalehdissä oli uutisia vahingoista ja kuvia maanjäristyksen aiheuttamista tuhoista. Järistys oli saavuttanut voimakkuuden 7,7 Richterin asteikon mukaan. Joissakin kaupungeissa ei ollut vettä eikä sähköä. Siltoja oli tuhoutunut. Yli 140 henkeä oli kuollut, ja arviolta 150000 oli jäänyt kodittomaksi. Lähes 10 miljardin markan (1,8 miljardin dollarin) vahingot! Olihan maanjäristys rekisteröity noin 1400 kilometrin päässä Atlantin rannikolla Buenos Airesissa Argentiinassa saakka! Maaliskuun 3. päivä 1985 muistetaan kauan.
Pikaista apua tarvittiin
Teimme heti järjestelyjä, jotta haaratoimistomme henkilökunnan eri jäsenet kävisivät muun muassa Machalíssa, Melipillassa, Rengossa, San Antoniossa, Valparaísossa ja Viña del Marissa, jotta saisimme selville, miten kristityt veljemme voivat ja millaista ensiapua he kipeimmin tarvitsivat.
Hävitystä oli kaikkialla. Vaikka pahin tuho oli kohdannut vanhoja tiilirakennuksia, myös jotkut uudenaikaiset rakennukset olivat vahingoittuneet. Esimerkiksi Reñacassa kahdeksankerroksinen asuinrakennus oli tärissyt niin ankarasti, että se oli vinossa kuin Pisan torni. Talo oli pakko purkaa.
Entäpä kristityt veljemme? Vaikka sadat heistä menettivät kotinsa ja omaisuutensa, olimme hyvin onnellisia saadessamme tietää, ettei yksikään 16000 todistajasta, jotka asuivat järistyksen vaikutusalueella, ollut koditon tai loukkaantunut. Jehovan todistajien Santiagossa ja jopa Punta Arenasissa ja Iquiquessa asti olevien seurakuntien ystävät alkoivat ottaa yhteyttä puhelimitse ja kysellä, miten he voisivat auttaa. Sana levisi nopeasti, ja muutaman tunnin kuluttua jotkut alkoivat saapua mukanaan ruokaa, vaatteita, huopia ja muita hyödyllisiä tarvikkeita. Pian kaksi kuorma-autoa, joihin mahtui yhteensä 5,5 tonnia tavaraa, oli lastattu matkaan. Niiden palattua myöhään tuona samana iltana oli jo saatu riittävästi lahjoituksia uuden matkan suunnittelemiseksi. Ja näin jatkui miltei kahden viikon ajan.
Toisena maanjäristyksen jälkeisenä viikonloppuna 110 vapaaehtoista läheisistä seurakunnista ja uuden haaratoimiston rakennustyömaalta matkusti joihinkin pahiten kärsineisiin kaupunkeihin, ja he pystyttivät 24 koottavaa, puurunkoista suojaa. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan olemme rakentaneet 69 sellaista suojakatosta ja toivomme rakentavamme lisää ennen kuin rankkasateet alkavat.
Eräs seurakunta kirjoitti meille kertoakseen, että käytännön apu ja suojakatokset ovat silminnähtävä todiste veljeydestämme. ”¡Los hermanos se pasaron!” (”Veljet ylittivät itsensä!”) Meitä muistutettiin liikuttavalla tavalla siitä, että tämä on kansainvälinen veljesseura, sillä maanjäristystä seuraavina päivinä ja viikkoina todistajat Argentiinasta, Saksasta, Italiasta ja Yhdysvalloista soittivat tiedustellakseen kristittyjen veljiensä vointia täällä Chilessä. Puhelinsoittoja seurasi anteliaita avustuksia, jotka auttoivat täyttämään ”perheemme” tarpeet.
Itsetutkistelun aika
”Maanjäristys!”-huuto ja järistyksen tuhoisa voima ravistaa ihmisiä usein ajattelemaan suhdettaan Jumalaan. Täällä Chilessä joitakin minuutteja maanjäristyksen jälkeen naapurit etsivät itse asiassa suojaa monista valtakunnansaleistamme. Monet vierailivat tuona iltana erään Melipillassa asuvan todistajan luona, joka tunnetaan hyvin naapuristossaan. Jokaisen jälkijärähdyksen jälkeen lisää naapureita ilmaantui tuon veljen kotiin etsimään turvaa. Hänen takapihalleen pystytettiin teltta, jossa hän vietti useita tunteja myöhään yöhön keskustellen Jeesuksen kuvailemista viimeisistä päivistä, jolloin olisi ”maanjäristyksiä paikassa toisensa jälkeen”. – Markus 13:3–8.
Viña del Marissa eräs mies oli lakannut tutkimasta Raamattua ja ilmoittanut, ettei hän enää milloinkaan tulisi takaisin valtakunnansalille. Mutta mistä hän löysikään itsensä tuona maanjäristyksen jälkeisenä yönä? Mistäpä muualta kuin valtakunnansalista! Hän ja hänen perheensä otettiin tervetulleina vastaan, ja heille järjestettiin tilapäinen majoitus. Hän oli niin liikuttunut siitä lämpimästä vieraanvaraisuudesta, jota häntä ja hänen perhettään kohtaan osoitettiin, että hän päätti jatkaa raamatuntutkisteluaan.
Jotkut veljistämme säilyivät nipin napin hengissä. Esimerkiksi eräs veli Vicuña Rozasin seurakunnasta oli palannut hiljattain sairaalasta ja oli siksi vuoteenomana. Tuona iltana hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat menneet kokoukseen, ja niinpä hän oli yksin kotona. Vain hetkeä ennen kuin maanjäristys iski, hän päätti ponnistaa voimansa, nousta ylös ja yllättää vaimonsa ja tyttärensä keittämällä teeveden siksi, kunnes he saapuisivat kotiin. Hän suuntasi kulkunsa keittiöön ja juuri, kun hän oli aikeissa kuumentaa vettä, maanjäristys alkoi. Kun hän meni takaisin huoneeseensa, hän löysi vuoteensa kolme metriä korkean seinän alta, joka oli luhistunut! Kuinka kiitollinen hän olikaan siitä, että oli tullut ajatelleeksi mennä keittiöön valmistamaan teetä!
Oli uskoa vahvistavaa nähdä, että kristityt veljemme säilyttivät myönteisen asenteen, vaikka he menettivät kaiken omaisuutensa. Kuten monet totesivatkin: ”Kotimme ovat sortuneet, mutta uskomme ei ole!”