Valtakunnansali pommiräjähdyksessä maan tasalle Australiassa
”Eihän sellaista voi sattua Australian kaltaisessa maassa!” Mutta sellaista sattui. Oli sunnuntaiaamu, 21. heinäkuuta 1985 kello 9.35. David Winder aloitti raamatullisen puheensa Jehovan todistajien Casulassa Sydneyssä sijaitsevassa valtakunnansalissa. 25 minuuttia myöhemmin pommiräjähdys lennätti hänet katon läpi, hajotti salin täysin, surmasi yhden miehen ja sai aikaan sen, että 109 läsnäolijasta 46 joutui sairaalaan. Sellaista ei uskottu voivan tapahtua Australiassa, mutta sellaista tapahtui. Tämä suoraan Vartiotorni-seuran Australian haaratoimistosta saatu raportti kertoo tuon aamun murhenäytelmästä ja kauhun hetkistä, mutta se korostaa myös sikäläisten todistajien sykähdyttävää päättäväisyyttä ja uskoa heidän pyrkiessään kokoontumaan yhteen ja julistamaan Jehovan valtakunnan hyvää uutista.
VOIMAKAS pommi, poliisin arvion mukaan kilo geligniittiä, oli piilotettu puhujalavan alle, ja se oli ajoitettu räjähtämään raamatullisen esitelmän aikana. Räjähdyksen voimasta puhuja lensi katon läpi, minkä jälkeen hän putosi salin ulkopuolelle rakennusjätteiden päälle verta vuotavana, vakavasti loukkaantuneena ja molemmat jalat katkenneina.
Eturivissä istunut Graham Wykes sai heti surmansa. Hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään loukkaantuivat vaikeasti. Yhdeltä Seuran haaratoimiston henkilökuntaan kuuluvalta, Sue Schulzilta, murtui nenä, ja hän menetti useimmat etuhampaistaan. Eräältä läsnä olleelta kiinnostuneelta naiselta piti poistaa sirpale silmästä. Muuan kolmikuukautinen vauva vietiin sairaalaan aivotärähdyksen saaneena.
46:sta sairaalaan joutuneesta 14 joutui sunnuntai-iltana jäämään sinne edelleen; muut pääsivät kotiin. Heistä useimmat olivat saaneet šokin, ja heidän tärykalvonsa olivat vahingoittuneet. Ulkopuoliset hämmästelivät sitä, etteivät useammat olleet kuolleet, sillä sali meni räjähdyksessä täysin hajalle.
Maailmanlaajuinen julkisuus
Säännölliset radio- ja televisio-ohjelmat keskeytettiin kaikkialla Australiassa tästä väkivaltateosta ilmoittamiseksi, ja pian sitä koskevat uutissähkeet levisivät kaikkialle maailmaan. Tyypillinen uutisotsikko oli se, joka ilmestyi Brisbanessa Telegraph-lehdessä: ”IHME! Kirkon räjähdyksessä säilyi 110 hengissä.” Koko maassa ilmestyvä Australian-lehti julisti: ”Syyttömyys ei suojele terrorismilta.” Brisbanessa ilmestyvä Daily Sun -lehti sanoi etusivullaan: ”POMMITERRORIA – kirkon räjäyttäminen järkyttää koko maata.” Sydney Morning Herald -lehden erikoisartikkelin otsikkona oli: ”Perhe-elämää koskeva saarna, sitten yksi saa surmansa ja 49 loukkaantuu.” Kirjoitus jatkui: ”Tyrmistyneet seurakuntalaiset pysyivät poikkeuksellisen rauhallisina. Jotkut pysyivät sisällä hoitaakseen loukkaantuneita, toiset lähtivät salista rauhallisesti siten kuin kukin kykeni. Poliisi, ambulanssi ja palokunta olivat paikalla muutamassa minuutissa.”
Poliisi sulki pian pois sen mahdollisuuden, että tähän rikokseen syylliset olisivat kansainvälisiä terroristeja. Kun terroristit räjäyttivät äskettäin pommeja Frankfurtin lentoasemalla Saksan liittotasavallassa, jopa 60 yksilön tai järjestön kerrotaan ilmoittautuneen siitä vastuullisiksi. Tämä on tavallinen ilmiö terrorismin yhteydessä. Kukaan ei kuitenkaan ole väittänyt olevansa vastuussa tästä valtakunnansalin räjäytyksestä.
Ehkäpä 22.7. ilmestynyt Australian-lehden pääkirjoitus esitti parhaiten yhteenvedon monien ajattelevien ihmisten tekemistä johtopäätöksistä sanoessaan mm: ”Riippumatta siitä, kuka pommit asetti paikoilleen ja kuinka eriskummallinen hänen tai heidän vaikuttimensa lienee ollutkin, australialaiset ovat saaneet muistutuksen siitä, kuinka pieneksi meidän maailmamme on tullut. Me emme ole suojassa niiltä kauhuilta, jotka kuuluvat yhä useampien maapallomme asukkaiden jokapäiväiseen elämään.”
Sellaiset olosuhteet vallitsevat itse asiassa kaikkialla ja ne koskevat jokaista ihmistä. Apostoli Paavali varoitti selvästi tällaisesta tilanteesta 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–4:ssä: ”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin – – kovia, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja; hyvää he vihaavat. He pettävät, toimivat silmittömästi ja ovat täynnä omaa etevyyttään.” (Uusi testamentti nykysuomeksi) Ja eikö itse Jeesus varoittanut, että tänä aikana ”laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee”? – Matteus 24:12.
Heti ensimmäisten tätä tapahtumaa koskevien uutisten julkaisemisen jälkeen Vartiotorni-seuran haaratoimistoon Sydneyyn tuli tulvimalla järkytystä ja myötätuntoa ilmaisevia puhelinsoittoja. Niitä tuli runsaasti sekä omasta maasta että ulkomailta.
Monia myötätuntoa sisältäviä sähkeitä ja kirjeitä saapui kaikkialta maailmasta – jotkin niistä poliitikoilta, uskonnollisilta johtajilta ja muilta huomattavissa asemissa olevilta. Hyvin arvostettu oli ylituomari Watsonilta (Commonwealth Family Court) saatu kirje. Hän itsekin oli kotonaan joutunut pommihyökkäyksen uhriksi. Kirjeessään hän sanoi mm: ”Näinä synkkinä kärsimysten aikoina monet teistä, ja varsinkin Wykesin perhe, tuntevat saavansa tukea perheeltään, ystäviltään ja seurakunnaltaan. Toivon, että he näin saavat voiman lisäksi rauhan, joka ylittää ihmisen ymmärryksen.”
Muuan sydneyläinen taksiautoilija ilmaisi monien tunteet Sydney Morning Herald -lehden toimittajalle osoittamassaan vaikuttavassa kirjeessä. Hän kirjoitti: ”Yksi eilispäivän (heinäkuun 21. päivän) tehtävistäni oli noutaa ABC-yhtiön kuvausryhmä Hoxton Parkin lentokentältä ja viedä se mahdollisimman nopeasti Liverpoolin sairaalaan. Siellä näkemämme oli todella hirveää. Minua pyydettiin odottamaan, minkä tein. Noin 20 minuutin aikana eteeni avautui todellinen painajainen. Tuska ja kivut kuuluvat elämään, mutta se mitä näin, tuntui aivan käsittämättömältä. – – Sisälläni myllertää kysymys: ’Miksi, miksi, miksi?’ Se oli minusta, tavallisesta taksimiehestä, niin järkyttävää, että aloin voida pahoin. – – Toivottavasti me, jotka vihaamme väkivaltaa, tuskaa ja pommeja, saamme elää tätä lyhyttä elämäämme joutumatta tekemisiin tällaisen järjettömyyden kanssa. – – Toivottavasti ei enää koskaan.”
On kiinnostavaa, että missään vaiheessa ei herännyt verensiirtoja koskevaa kiistakysymystä – Jehovan todistajathan ovat siitä tunnettuja, että he uskonnollisten syiden perusteella kieltäytyvät verensiirroista. (Apostolien teot 15:20, 29) Brisbanessa ilmestyvä Daily Sun -lehti kertoi Liverpoolin sairaalan erään edustajan sanoneen, etteivät todistajat olleet kieltäytyneet veren tilavuutta lisäävien liuosten siirrosta. Hän selitti, että tällaiset liuokset ”toimittavat veren tehtävää ja antavat ruumiille samalla tilaisuuden itse korvata puuttuva verimäärä. Menetelmä toimii erittäin hyvin, ja sitä voidaan käyttää sellaistenkin ihmisten hyväksi, joilla on hyvin harvinainen veriryhmä, eikä lääkäreiden tarvitse haaskata aikaa yrittäessään sovittaa harvinaisia veriryhmiä yhteen. Veren korvikkeet eivät myöskään siirrä sairauksia. Ne ovat todellakin vastaus verensiirtoja vastustaneiden uskonnollisten ryhmien tarpeisiin, ja ne on otettu halukkaasti käyttöön.”
Monet tavalliset ihmiset lähettivät sähkösanomia ja ilmaisivat myötätuntonsa tämän tragedian uhreja kohtaan, ja sitä arvostettiin hyvin paljon. Poliisit, ambulanssimiehet, palomiehet ja sairaalan henkilökunta työskentelivät uupumatta apua antaessaan. Muuan Liverpoolin sairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja oli liikuttunut hoitaessaan ensimmäisiä pommin räjähdyspaikalta tuotuja uhreja. Hän sanoi eräälle paikalla olleelle todistajalle: ”Itkisin, jos minulla ei olisi niin kiire. Olen suunnattoman pahoillani näiden onnettomien uhrien vuoksi.” Täysin tuntemattomat ihmiset ovat soittaneet tai kirjoittaneet tarjoten majoitustiloja ja mitä tahansa apua, jota he voivat antaa.
Erityisen arvokkaita ja lohduttavia olivat ne myötätuntoa ja rohkaisua sisältävät monet sähkeet, joita Jehovan todistajat lähettivät kaikkialta maailmasta. Uhrit saivat lohtua apostoli Pietarin sanoista, joka kirjoitti omana aikanaan tapahtuneesta Saatanan hyökkäyksestä kristittyjä vastaan. Noita varhaiskristittyjä neuvottiin olemaan ’vahvoja uskossa, tietäen että samoja kärsimyksiä läpäistään koko heidän veljesseurassaan maailmassa’. – 1. Pietari 5:9.
Murhenäytelmä koituu hyvän uutisen edistymiseksi
Voisiko sellaisesta onnettomuudesta koitua mitään siunauksia? Tätä voitaisiin parhaiten tarkastella ehkä sen valossa, mitä tapahtui, kun Paavali oli vankina Roomassa. Kirjoittaessaan Filippin kristityille hän sanoi: ”Mutta haluan teidän tietävän, veljet, että asiani ovat koituneet pikemminkin hyvän uutisen edistymiseksi kuin joksikin muuksi, – – ja useimmat veljistä Herrassa, tuntien luottamusta vankilakahleitteni takia, osoittavat yhä suurempaa rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti.” – Filippiläisille 1:12–14.
Casulan valtakunnansaliin tuona aamuna kokoontuneen Lurnean kristillisen seurakunnan viattomiin jäseniin kohdistunut karkea hyökkäys vaikutti samalla tavoin. Kaikissa Sydneyn alueen seurakuntien valtakunnansaleissa oli seuraavina kokousiltoina poikkeuksellisen paljon läsnäolijoita. Kuten Paavali edelleen sanoi filippiläisille, he todella ’pysyvät lujina yhdessä hengessä, kamppaillen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja missään suhteessa vastustajiaan pelästymättä’. – Filippiläisille 1:27, 28.
Paavali mainitsi kirjeessään vielä erään siunauksen: ”Jotkut saarnaavat Kristusta kateudesta ja kilpailuhalusta, mutta toiset myös hyvästä tahdosta. – – nuo edelliset riidanhalusta, eivät puhtaasta vaikuttimesta, sillä he luulevat tuottavansa minulle ahdistusta vankilakahleissani.” Paavali sanoi, että hänen vankilakahleensa olivat ”tulleet julkisesti tunnetuiksi” kaikille. Jehovan todistajia kohdannut ”ahdistus” on saanut poikkeuksellista julkisuutta, ja se on tullut tunnetuksi kautta maailman. – Filippiläisille 1:13, 15, 17.
Jotkut vastustajat ovat käyttäneet tätä julkisuutta hyväkseen purkaakseen vihamielisyyttään todistajia kohtaan. He ovat esittäneet monia perättömiä ja harhaanjohtavia väitteitä näin ’luullen tuottavansa ahdistusta’ todistajille. Se on kuitenkin saanut ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet nämä valheelliset väitteet vääriksi, ilmaisemaan todistajia kohtaan vielä enemmän myötätuntoa.
Onko tämä kokemus hidastanut todistajia heidän saarnaamistyössään? Päinvastoin, se on vaikuttanut juuri niin kuin Paavali kertoi, nimittäin siten, että ”useimmat veljistä Herrassa – – osoittavat yhä suurempaa rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti”. (Filippiläisille 1:14) On ollut vahvistavaa kuulla hyvin monien saarnaamistyössä tapaamiemme ihmisten ilmaisevan myötätuntoa ja kiinnostusta todistajia kohtaan, jotka osallistuvat entistä innokkaammin hyvän uutisen julistamiseen.
Kun heinäkuun 21. päivän tapahtumat olivat vielä tuoreena ihmisten mielessä, he olivat halukkaita kuulemaan, miksi sellaista tapahtuu ja mikä on ratkaisu maailman olosuhteisiin. Ne jotka ilmaisevat vastakaikua ja tutkivat Jumalan sanaa syvällisemmin, saavat paljon siunauksia. Pätevät Jehovan todistajat johtavat Australiassa viikoittain raamatuntutkisteluja yli 21000 yksilölle tai perheelle. Neljän viime vuoden aikana Australiassa yli 10000 ihmistä on liittynyt julistustyöhön.
On paradoksaalista, että Mestarimme oli tarpeellista varoittaa rauhaisia, lainkuuliaisia seuraajiaan siitä, että he saisivat kaikkea muuta kuin rauhaisan vastaanoton tässä vihamielisessä maailmassa. Hän selitti, että ”he tekevät tämän kaiken teitä vastaan minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt”. (Johannes 15:21) Hänen Isänsä, Jehova, lähetti hänet edustajanaan. Hän kuoli väkivaltaisella tavalla sellaisten maailmallisten ihmisten käsissä, jotka eivät tunteneet Jehovaa. Meidän ei pitäisi siksi hämmästellä havaitessamme, että hänen seuraajiaan kohdellaan nykyään väkivaltaisesti. – Johannes 15:20.
On lohduttavaa tietää, että vapautus on lähellä!
On hyvin lohduttavaa tietää, että olosuhteet eivät jatku nykyisellään kovin kauan. Maailma on syvällisten, dramaattisten muutosten edessä, jotka muistuttavat Nooan ajan tapahtumia. Tämä väkivallan ja vihan maailma on häviämässä, ja sen tilalle tulee uusi maailma, jossa ”vanhurskaus on asuva”. (2. Pietari 3:13) Juuri ne olosuhteet, jotka murehduttavat miljoonia ihmisiä, voivat olla meille ilon aihe, jos me ”luemme” tosiasiat oikein aivan niin kuin joku lukisi tienviittaa nähdäkseen, minne hän on menossa. Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luukas 21:28.
[Tekstiruutu s. 18]
Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee kautta maailman veljellinen rakkaus. Saatuaan sanomalehtien tai television välityksellä tietää pommiräjähdyksestä ja loukkaantuneista monet todistajat Yhdysvalloista lähettivät heti rahaa uhrien auttamiseksi. Muutamassa päivässä saapui noin sata kirjettä, jotka sisälsivät yli 7000 dollaria (n. 40000 mk). Summat vaihtelivat erään nuoren pojan 27 centistä erään miehen lähettämään 1000 dollariin. Seuraavassa on joitakin poimintoja saaduista kirjeistä.
”Olen vähävarainen veli, mutta haluaisin lähettää teille tämän pienen avustuksen [7 dollaria].”
”Toimittakaa tämä raha sille sisarelle, joka menetti pommitragediassa aviomiehensä.”
”Käyttäkää lahjoituksemme loukkaantuneiden veljien ja sisarten sairaalakulujen korvaamiseen. (Apostolien teot 11:29) Kuulimme että yksi sai surmansa. Se tuo mieleemme Johanneksen 5:28, 29:n.”
”Lahjoittaisin 50 dollaria salin jälleenrakennukseen ja 50 dollaria sairaalakuluihin.”
”Muuan seurakunnan yhteyteen hyväksytty henkilö haluaa auttaa. Lähetän siksi edelleen teille hänen 1000 dollarin pankkisekkinsä.”
”Poikani ja tyttäreni haluaisivat kirjoittaa joillekuille tuohon seurakuntaan kuuluville nuorille veljille ja sisarille rohkaistakseen heitä.”
”Voisinko saada surmansa saaneen veljen perheen osoitteen, sillä haluaisin kirjoittaa heille. [Ohessa 50 dollaria.]”
”Veljellisen rakkautemme osoitukseksi me [seurakunta] olemme koonneet 161,55 dollaria käytettäväksi tarkoitukseen, jonka he näkevät sopivaksi.”
”Tämä [3 dollaria] ei ole paljon, mutta minulla ei ole enempää, ja ehkä se auttaa hiukan.”
”Sikäläisten veljien ja sisarten auttamiseksi, joko leskeksi jääneelle sisarelle tai uuden valtakunnansalin rakentamiseen.”
”En ole nyt ansiotyössä, mutta tässä on 1 dollari. Jos saan lisää, lähetän myöhemmin lisää.”
Merkityksellistä ei ole annetun summan suuruus vaan se, kuinka halukas on antamaan. Kun Jeesus oli nähnyt rikkaiden pudottavan lahjansa temppelin rahalippaisiin, hän ”näki erään varattoman lesken pudottavan sinne kaksi pientä hyvin vähäarvoista kolikkoa, ja hän sanoi: ’Minä sanon teille totuudenmukaisesti: tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki.’” – Luukas 21:2, 3.
’Jumala rakastaa iloista antajaa. Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on. Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Jumala on antanut.’ – 2. Korinttolaisille 9:7; 8:12; 5. Mooseksen kirja 16:17.
[Kuva s. 16]
Näkymä valtakunnansalin takaosasta
[Kuvat s. 17]
Pommin tekemä kuoppa betonilaatassa
Kirjallisuusvarasto