Lähetystyöntekijät kiittävät hyviä esimerkkejä

MIKSI kukaan haluaisi olla lähetystyöntekijä tällä 1900-luvun loppupuolella? Tämä kysymys saattaa tulla monien mieleen, kun he ajattelevat tälle ajalle ominaista materialismia, kyynisyyttä ja yleistä välinpitämättömyyttä uskontoa kohtaan. Tällaisista tekijöistä huolimatta Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista valmistuu kaksi kertaa vuodessa lähetystyöntekijöitä, jotka suuntaavat kulkunsa vieraisiin maihin saarnatakseen siellä Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Viime vuosi ei ollut mikään poikkeus. Sunnuntaina 8. syyskuuta pidettiin Gileadin 79. kurssin päättäjäiset. Kurssilaiset olivat nyt valmiita lähtemään lähetystyöhön.

Näiden uusien lähetystyöntekijöiden kannustimena on tietysti vahva usko Jumalaan, järkkymätön luottamus hänen lupauksiinsa sekä rakkaus lähimmäisiin. Mutta monien kohdalla oli vielä muutakin, mikä antoi heille erikoissysäyksen ja halun omistaa loppuelämänsä lähetyspalvelukseen. Mikä se oli?

Yksi oppilaista, Australiasta tullut Terry, kertoo omasta tapauksestaan: ”Vanhempani auttoivat minua suhtautumaan pienestä pitäen totuuteen vakavasti eikä koskaan edes harkitsemaan mitään muuta uraa kuin kokoajanpalvelusta.” Terry ja hänen vaimonsa Birgit kiittävät molemmat vanhempiaan siitä, että he ovat nyt lähetystyöntekijöitä. Birgit toteaa: ”Meidän perheessä oli kokoajanpalvelus ainoa elämänura, josta puhuttiin. Niinpä Gilead oli aina päämäärä.” Tuo vanhempien valmennus on nyt tuottanut erinomaista hedelmää, kun tämä onnellinen aviopari valmistautuu palvelemaan lähetystyöntekijöinä Papua-Uudessa-Guineassa.

Tämän pariskunnan kokemus ei ole harvinainen Gileadin 79. kurssilla. Itse asiassa runsaat puolet kurssilaisista on sitä mieltä, että heidän vanhempansa sytyttivät esimerkillään ja rohkaisullaan heissä halun astua kokoajanpalvelukseen. Englannista kotoisin olevat Paul ja Anne määrättiin lähetyspalvelukseen Liberiaan. Anne sanoo: ”Äitini ei-materialistinen asenne ja selvä näkemys totuudesta estivät minua kietoutumasta maallisen uran luomiseen ja auttoivat asettamaan sen sijaan tavoitteekseni lähetyspalveluksen.” Entä Paulin vanhemmat? ”Uskon, että heidän esimerkillään ja myönteisillä kannustuksen sanoillaan aivan lapsuudestani lähtien on ollut minuun paras mahdollinen vaikutus varttuessani totuudessa.”

Mitä nämä vanhemmat todella tekivät kannustaakseen lapsiaan astumaan kokoajanpalvelukseen? Australialainen Phoebe vastaa: ”Vanhempani pitivät usein vierainaan erikoistienraivaajia, kierrosvalvojia ja muita kokoajanpalvelijoita.” Nyt hän ja hänen miehensä Eric ovat lähdössä lähetystyöntekijöiksi Haitiin. Toiset taas jäljittelevät vanhempiensa elävää esimerkkiä: ”Isoisästäni tuli innokas tienraivaaja 1920-luvun loppupuolen Ruotsissa, ja isäni ja äitini toimivat tienraivaajina, palvelivat Beetelissä ja olivat sen jälkeen matkatyössä”, kertoo Lars. ”Kotona meillä oli hyvin usein kokoajanpalvelijoita vierainamme.” Ranskasta Gileadiin tullut Emmanuel kertoo, että hänen isänsä on itsekin ollut lähetystyöntekijä ja että nyt hänellä on ilo nähdä poikansa ja miniänsä tarttuvan työhön, josta hän itse sai suurta iloa. Emmanuel ilmaisee asian näin: ”Minua on aina kasvatettu kokoajanpalvelus silmämääränä. Jo pikkupoikana halusin tehdä sitä, mitä isäkin teki.” Emmanuel ja hänen vaimonsa Marie on määrätty Guadeloupeen.

Samoin Urbanin lapsuus Ruotsissa vaikutti suuresti siihen, että hänessä heräsi halu tulla lähetystyöntekijäksi. Hän kertoo: ”Äitini oli aina hyvin innokas palveluksessa. Luulen, ettei niinkään se mitä hän sanoi, vaan se mitä hän teki, hänen hyvä esimerkkinsä, vaikutti minuun pysyvästi siten, että minussa kehittyi halu käyttää elämäni Jehovan palvelemiseen koko ajallani. Lähetyspalveluksesta tuli hyvin varhain tavoite, johon äiti minua kannusti. Hän sanoi esimerkiksi, että hän tekisi itse samoin, jos hänellä vain olisi tilaisuus siihen.” Nyt hän ja hänen vaimonsa Charlotte ovat pääsemässä tähän tavoitteeseen kun he lähtevät kolmen luokkatoverinsa kanssa Keniaan.

Mitä sitten on sanottava niistä, joiden tukena ei ole ollut sellaisia vanhempia, jotka olisivat kannustaneet heitä aloittamaan kokoajanpalveluksen? Rick ja hänen vaimonsa Mari tulivat kouluun Tanskasta. Hekin odottavat iloiten pääsyä Keniaan. Rickin halu tulla lähetystyöntekijäksi kasvoi, kun hän ”luki uskollisten lähetystyöntekijöitten kokemuksia Vartiotorni-lehdistä ja Vuosikirjasta”. Bruce ja Angelika arvostivat toisten kokoajanpalvelijoiden esimerkkiä ja kannustusta. ”Nuoren kannalta on aivan ratkaisevaa, että häntä kannustetaan kokoajanpalvelukseen”, mainitsee Angelika. ”Jollei hän saa kannustusta, hän alkaa epäillä itseään. Kierrosvalvojamme, joka on entinen lähetystyöntekijä, vakuutti meille, että kuka tahansa, joka on halukas ja täyttää lähetystyöntekijälle asetetut vaatimukset, voi onnistua tässä tehtävässä.” Tämä Saksasta tullut pariskunta halusi innokkaasti päästä mahdollisimman pian aloittamaan työnsä määräalueellaan Saint Kittsin saarella.

Sirkka ja hänen miehensä Erkki tulivat Gilead-kouluun Suomesta. Sirkka selittää, mikä kannusti häntä tavoittelemaan lähetyspalvelusta siitä huolimatta, että hän pelkäsi uuden kielen opettelemista: ”Toiset kokoajanpalvelijat kannustivat minua pelkällä esimerkillään. Tämä pitää erityisesti paikkansa eräästä veljestä, joka itsekin oli ollut lähetystyössä. Hän auttoi minua ymmärtämään, ettei kieli olisi minulle mikään ongelma, jos todella haluaisin lähetystyöntekijäksi.” He odottavat nyt, että pääsisivät opiskelemaan espanjaa määräalueellaan Kolumbiassa.

Äidin ja isoäidin esimerkki ’uskosta ilman ulkokultaisuutta’ antoi Timoteukselle ohjausta ja kannustusta, joita hän tarvitsi voidakseen lähteä lähetystyöhön apostoli Paavalin kanssa. (2. Timoteukselle 1:5) Monet nykyajan nuoret hyötyvät vanhempiensa ja muiden kannustuksesta ja esimerkistä, ja he päättävät tehdä kokoajanpalveluksesta elämänuransa. Kun Charlottelta kysyttiin, suosittelisiko hän toisille tällaiseen päämäärään pyrkimistä, hän vastasi: ”Tietysti. Muutoin emme olisi valinneet sitä itsekään. Se on rikasta elämää, joka on täynnä haasteita, mutta myös siunauksia.”

Ovatko kaikki oppilaat sitä mieltä, että he ovat tehneet oikean valinnan? Erkki tiivistää heidän tunteensa seuraaviksi sanoiksi: ”Me saamme suurimmat siunaukset, kun pidämme itseämme Jehovan kädessä olevina työkaluina, joita hän voi käyttää sopivaksi katsomallaan tavalla. Gilead-koulu on tehnyt meistä tässä mielessä entistä hyödyllisempiä työkaluja.”

[Tekstiruutu s. 23]

Läpileikkaus 79. kurssista:

Niiden maiden määrä, joista oli edustajia: 10

Niiden maiden määrä, joihin oppilaat määrättiin: 11

Naimattomien veljien määrä: 2

Avioparien määrä: 11

Oppilaita yhteensä: 24

Keski-ikä: 29,5

Totuudessa olovuosia keskimäärin: 12,7

Kokoajanpalvelusvuosia keskimäärin: 8,2

[Kuva s. 24]

Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 79. kurssi 8. syyskuuta 1985

Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Mattsson, C.; Crudass, A.; Petit, B.; Tomaszewski, M.; Mäkelä, S.; Thompson, A. 2) Thompson, B.; Toivanen, S.; Östberg, E.; van de Reep, P.; Stephens, M.; Beadle, P. 3) Östberg, L.; Mäkelä, E.; van de Reep, M.; Raivo, J.; Stephens, R.; Petit, T. 4) Beadle, E.; Crudass, P.; Tomaszewski, E.; Denk, V.; Mattsson, U.; Raivo, J.