Kiehtovat näkinkengät

Herätkää-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta

FILIPPIINEIHIN kuuluvalla Boholin saarella tapahtui vuonna 1838 jotain erikoista. Erään englantilaisen riemulla ei ollut silloin rajoja. Kyseessä oli nilviäisistä kiinnostunut luonnontutkija Hugh Cumming, ja hän oli juuri löytänyt kolme Conus gloriamaris -nimisen keilakotilon kuorta (gloria maris ’meren loisto’).

Kannattiko kolmesta kotilonkuoresta innostua näin kovasti? Tulee muistaa, että Hugh Cummingin kohdalla oli juuri toteutunut eräs keräilijöitten unelma. Conus gloriamaris on harvinainen, upea ja arvokas keilakotilolaji. Vuoteen 1965 mennessä niitä oli löydetty vasta 25 yksilöä. Suurin on Filippiineillä eräässä kokoelmassa. Vaikka se on kivettynyt, sen sanotaan olevan yli 5000 markan arvoinen.

Filippiinejä voitaisiin sanoa näkinkenkien keräilijän paratiisiksi. Kolme maailman kolmestatoista arvokkaimmasta näkinkengästä on peräisin täältä. Eräässä julkaisussa sanotaan: ”Eniten erilaisia kuorellisia nilviäisiä on varmasti Intian valtameren ja Tyynenmeren alueella – vesialueella, joka ulottuu Punaisestamerestä ja Afrikan itärannikosta Intian valtamerelle ja edelleen Tyynenmeren yli Havaijille ja Pääsiäissaarelle asti. – – Tämän valtavan laajan alueen keskipisteenä ja näkinkenkien kerääjien mekkana ovat kuitenkin Filippiinit tuhansine saarineen, riuttoineen, salmineen, lahtineen ja harvinaisen syvine syvänteineen.” – Shells and the Philippines.

Miten näkinkengät syntyvät?

Useimmiten ne ovat nilviäisten, pehmeäruumiisten luuttomien eläinten, suojakuoria. Tällaisia ovat esimerkiksi kotilot ja simpukat. Nilviäisillä on tavallisesti sisäelimet, pää, jalka ja ihoa muistuttava vaippa. Kuori syntyy vaipan erittämästä nestemäisestä aineesta. Siinä on kerroksia, ja se on kovempaa kuin lasi. Kuoriaineen leikkaaminen ei onnistu ilman erikoisvälineitä.

Ei ole olemassa kahta näkinkenkää, jotka olisivat täysin samanlaisia. Kunkin lajin ulkonäkö määräytyy perinnöllisesti, ja ympäristötekijöillä on myös oma osuutensa. Väritys ja kuviointi ovat peräisin erityisistä rauhasista, joita näillä eläimillä on vaipassaan. Suurin nykyään elävistä kuorellisista nilviäisistä on jättiläissimpukka (Tridacne gigas). Sen kuoren pituus voi olla 1,5 metriä. On kuitenkin löydetty sellaisten kuorten kivettymiä, joiden pituus on ollut 4,5 metriä.

Viisi luokkaa

Nilviäiset voidaan jakaa viiteen luokkaan. Yksi niistä on Amphineura. Luokan tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanoista, jotka merkitsevät ”ympäri” ja ”hermo”. Näillä nilviäisillä on kaksi hermorunkoa, jotka kiertävät niiden ruumista. Niiden selkäpuolta peittää eräänlainen ”panssaripaita”, kahdeksan limittäisen kalkkilevyn muodostama kuori. Luja reunus eli ”vyö” varmistaa sen, ettei levyjen limitys pääse purkautumaan. Selkäkuori todella muistuttaa vanhanajan soturin haarniskaa. Nämä nilviäiset ovat vaatimattomia eläimiä, jotka vaeltavat pohjakivillä ja raastavat suuhunsa leväkasvustoa. Niiden ainut sotaisa piirre on se, että ne osaavat naamioitua hyvin.

Suurin nilviäisten luokka ovat kotilot (Gastropoda). Sen tieteellinen nimi tulee kreikan ”vatsaa” ja ”jalkaa” merkitsevistä sanoista. Ne liikkuvat litteän jalkansa avulla, joka levittäytyy ruumiin alle. Tämä luokka käsittää noin 50000 lajia, arvostettu Conus gloriamaris mukaan luettuna. Myös viinimäkikotilot, maljakotilot, kuningaskotilot ja etanat luetaan tähän nilviäisluokkaan.

Kotiloilla kuori on yhtä kappaletta. Olet varmasti havainnut, että joillakin kotiloilla kuori on kierteinen. Useimmilla kotiloilla kuori kasvaessaan kiertyy myötäpäivään, mutta joillakin harvoilla lajeilla vastapäivään. Kotilot ovat suurimmaksi osaksi liikkuvia eläimiä, ja niiden joukossa on sekä kasvissyöjiä että petoeläimiä. Jos niitä häiritään, ne vetäytyvät kuoreensa ja sulkevat ”oven” perässään sarveisaineisella kannella (operculum).

Kolmannen nilviäisluokan muodostavat simpukat (Pelecypoda). Tämän luokan tieteellinen nimi tulee kreikan sanoista, jotka merkitsevät ”kirvestä” ja ”jalkaa”. Ne liikkuvat kiilamaisen, lihaksikkaan jalan avulla. Simpukoilla on kaksiosainen kuori, jonka puoliskot menevät vastakkain. Järvisimpukat, osterit, sinisimpukat ja kampasimpukat ovat meille tuttuja tästä nilviäisluokasta, josta tunnetaan noin 10000 lajia. Kaikki simpukat ovat kasvissyöjiä, ja monet niistä asuvat pysyvästi paikoillaan kiviin kiinnittyneinä tai hiekkaan ja liejuun kaivautuneina.

Neljäntenä luokkana ovat hammaskotilot (Scaphopoda; tulee kreikan ”venettä” ja ”jalkaa” merkitsevistä sanoista). Näitä nilviäisiä on noin 350 lajia. Ne ovat merieläimiä, ja niiden suippokärkinen jalka muistuttaa hieman pientä venettä. Sen avulla ne kaivautuvat pohjahiekkaan niin että kuoren toinen pää pistää esiin. Niiden ruumista peittää putkimainen yhtä kappaletta oleva kuori, joka on kummastakin päästään avonainen. Kuori muistuttaa hieman norsun syöksyhammasta, joten on helppo ymmärtää, mistä ne ovat saaneet nimensä. Tämä eläin pyydystää ravinnokseen pieneliöitä siimoilla, jotka se työntää ulos kuorensa pienemmästä päästä.

Viidennen nilviäisluokan, pääjalkaisten (Cephalopoda), ja edellisten luokkien välillä on aluksi ehkä vaikea havaita yhtäläisyyksiä. Luokan tieteellinen nimi tulee kahdesta kreikan sanasta, jotka merkitsevät ”päätä” ja ”jalkaa”. Tämän nilviäisluokan edustajat tunnistaa parhaiten siitä, että niillä on suun ympärillä lonkeroita, joita yleensä on kahdeksan tai kymmenen kappaletta. Kalmarit, tursaat ja seepiat eli tavalliset mustekalat kuuluvat tähän luokkaan. Helmiveneet ovat kuitenkin pääjalkaisten 800 lajin joukossa ainoita, joilla on ulkoinen kuori.

Näkinkenkien keräily ajanvietteenä

Olisiko näkinkenkien keräily sinusta hauskaa? Siinä tapauksessa on hyvä aloittaa meren rannalta. Sekä matalasta rantavedestä että rannalta voi löytyä kauniita kuoria. Eikä pidä pelätä huonoja ilmoja, sillä myrskyt usein huuhtovat rannalle paljon erilaisia näkinkenkiä.

Kauniitten yksilöitten löytäminen onkin jo työn takana. Täytyy olla halukas kaivamaan hiekkaa, tutkimaan halkeamia, koloja sekä laskuveden alta paljastuneita paikkoja ja penkomaan meriruohoa. Uimalla jonkin matkaa merelle päin ja kääntelemällä kiviä ja kuolleita koralleja voi löytää monia eksoottisia yksilöitä. Myös jokien lähettyviltä ja kuivalta maalta voi löytyä mitä erilaisimpia näkinkenkiä. On olemassa esimerkiksi erilaisia maassa ja puissa eläviä kotiloita, joiden kuoret ovat erikoisenmuotoisia ja kauniin värisiä.

Kannattaa silti olla varovainen. Esimerkiksi eräät meressä elävät keilakotilot ovat myrkyllisiä, ja niiden purema voi tappaa ihmisen. Eräillä lihansyöjälajeilla on viisi tai kuusi väkäsikästä ”hammasta”, joilla ne voivat halvaannuttaa saaliinsa. Ne iskevät ”hampaansa” umpimähkään mihin vain, oli kyseessä sitten saaliseläin tai ihmisen käsi. Tämä ei ole turha varoitus, sillä keräilijöitä on kuollut keilakotilon puremaan. Nosta keilakotilot ylös haavilla tai purkissa. Älä koskaan tartu niihin kuoren kapeammasta päästä.

Huolellinen, varovainen puhdistaminen parantaa löydettyjen näkinkenkien ulkonäköä. Niitä voidaan esimerkiksi keittää, liottaa lipeässä, puhdistaa valkaisuaineella ja käsitellä suolahapolla. Myös karstat pitäisi raaputtaa pois. Jos kaikki liha ei lähde keittämällä tai koukun tai jonkin muun vastaavan työkalun avulla, niin muurahaiset kyllä syövät kuoren puhtaaksi sisältä. Käsittelyn jälkeen ja varsinkin hapolla tehdyn tahranpoistokäsittelyn jälkeen kuoret tulee puhdistaa huolellisesti tavallisessa vedessä. Tämän jälkeen kauniit näkinkengät voi panna vaikka piirongille.

Näkinkenkiä puhdistettaessa täytyy tietenkin myös varoa jotakin. Niinpä niitä ei saa koskaan liottaa hapossa eikä jättää alttiiksi suoranaiselle auringonvalolle. Paksuja kuoria ei saa panna kiehumaan veteen, sillä ne voivat mennä palasiksi.

Nilviäisiä on kaikkialla maailmassa. Niitä on matalassa ja syvässä vedessä, sekä maan pinnalla ja siihen kaivautuneena. Monille näkinkenkien keräily on varmasti hauska harrastus.

[Kuvat s. 10, 11]

Jättiläissimpukka

Siipikotilo

Hammaskotilo

Helmivene