Lukijoiden kirjeitä

Nuoret ja alkoholi

Kiitoksia teille ”Nuoret kysyvät” -palstalla ilmestyneistä kahdesta kirjoituksesta ”Miksi olla käyttämättä alkoholia?” [suomeksi 22.9.1984] ja ”Auttaako alkoholi minua selviytymään paremmin?” [suomeksi 8.10.1984]. Olette tosiaan oikeassa. Minulla oli tapana juoda paljon alkoholia, kun ongelmat ahdistivat minua, mutta herätessäni tunsin oloni tosi kurjaksi. Minun oli pakko tehdä jotakin asian suhteen, ja nuo kaksi kirjoitusta tulivat juuri parahiksi. Niiden lukemisen jälkeen olen lopettanut juomisen. Tunnen yhä halua juoda, mutta Jumalan avulla ja teidän neuvojenne ansiosta olen pystynyt voittamaan tämän suuren ongelman.

H. C., Brasilia

Onko koira aina ihmisen paras ystävä?

Äskettäin kimppuuni hyökkäsi valtava koira, ja jouduin paniikin valtaan. Sitten muistin kirjoituksen ”Onko koira aina ihmisen paras ystävä?” [suomeksi 8.5.1985] ja siinä esitetyn neuvon: ”Älä antaudu paniikin valtaan äläkä juokse. – – yritä seisoa hiljaa ja puhua koiralle yhtä huolettomasti kuin jos se olisi omasi.” Noudatin näitä neuvoja, minkä jälkeen koira lakkasi haukkumasta ja meni rauhallisesti pois. Kiitoksia teille tuosta kirjoituksesta.

F. B., Nigeria

Onnettomuuksien estäminen

Haluamme ilmaista kiitollisuutemme aihetta ”Onnettomuudet – voidaanko ne estää?” käsitelleestä lehdestänne [suomeksi 8.11.1985], jota levitettiin CIPA:n (onnettomuuksien ehkäisyä tutkivan komitean) jäsenille. Käytämme tilaisuutta hyväksemme onnitellaksemme teitä siitä tavasta, jolla olette käsitelleet tätä aina ajankohtaista aihetta, joka koskee poikkeuksetta kaikkia ihmisiä. Lehtenne käsittelee turvallisuusaihetta hyvin monipuolisesti: turvallisuutta kotona, hotellissa ja kadulla – kehottaen alituiseen valppauteen. Se opettaa meitä elämään kauemmin käyttämällä parhaita aseitamme: kohteliaisuutta, itsehillintää ja loukkausten sivuuttamista.

R. G. R., CIPA:n puheenjohtaja, Brasilia

”Olin katolinen nunna”

Olen aktiivinen roomalaiskatolilainen mutta en fanaatikko. Luen lehtiänne, ja olen kovin harmissani kirjoituksesta ”Olin katolinen nunna”. [Suomeksi 8.11.1985] Lopetin kouluni vuonna 1948, ja silloin meitä kannustettiin lukemaan Raamattua. Miten hän voi väittää, että hänelle sanottiin Raamatun lukemisen olevan kuolemansynti? En arvostele häntä siksi, että hän jätti katolisen kirkon, mutta eihän kukaan myöskään pakottanut häntä antamaan lupauksiaan. Teidän lehtenne välityksellä hän toimii sen vastaisesti, mitä käskyt opettavat, ja syyttää toisia. Lisäksi lainaan seuraavaa raamatunkohtaa: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” Olisi ollut paljon parempi, jos hän olisi sanonut antavansa anteeksi katoliselle kirkolle sen, ettei se auttanut häntä löytämään todellista kutsumustaan.

R. H., Englanti

Se, onko katolilaisia kannustettu lukemaan Raamattua vai ei, on vaihdellut suuresti riippuen henkilön asuinpaikasta. Ranskan katolisessa osassa hänelle on hyvinkin voitu sanoa, että Raamatun lukeminen on kuolemansynti, kun taas teitä opetettiin eri tavalla protestanttisessa Englannissa. Emme lisäksi havaitse missään kohtaa kirjoituksessa, että tämä entinen nunna syyttäisi toisia lupaustensa antamisesta tai siitä huonosta kohtelusta, joka sai hänet etsimään vapautusta tehtävästään. Saimme sen sijaan tietää, että hänellä oli voimakas hengellinen tarve ja ettei katolinen kirkko eikä luostarielämä täyttänyt tätä tarvetta. Sen sijaan kun hän nyt tutkii Raamattua ja saarnaa Jumalan sanaa yhdessä Jehovan todistajien kanssa, tämä tarve täyttyy. Hän ei ilmaise minkäänlaista kostonhalua katolista kirkkoa kohtaan. – Toimitus.