Homoseksuaalinen elämäntapa miten hyväksyttävää se on?
Aiemmin homoseksuaalisuutta hävettiin ja se pidettiin piilossa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyään se on yhä enemmän julkisuuden valokeilassa. Kirjoissa, näytelmissä, elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja uutislähetyksissä se esitetään yleensä hyväksyttävänä vaihtoehtoisena elämäntapana. Miten hyväksyttävää homoseksuaalisuus sitten todellisuudessa on? Mitä kaikkea siihen liittyy? Millaisessa asemassa ovat ne, jotka eivät hyväksy sitä? Ovatko he ahdasmielisiä? Entä onko homoseksuaalisuus hyväksyttävää Jumalan silmissä? Mitä sanoo hänen Sanansa, Raamattu, siitä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ottaen huomioon sen voimakkaan propagandan, jolla homoseksuaaliselle elämäntavalle koetetaan hankkia hyväksyntää.
SANOMALEHDISTÄ voi nykyään löytää kirja- ja teatteriarvosteluja, joissa tarkastellaan homoseksualistien elämästä kertovia kirjoja ja näytelmiä. Eräs lesbolaisista nunnista kertova kirja on saanut Yhdysvalloissa kuusinumeroiset myyntiluvut, ja sitä tarkastellaan suositussa päivällä lähetettävässä televisiosarjassa. New Yorkin koululautakunta hyväksyi oman oppikoulun perustamisen homoseksualisteille. New Yorkissa Manhattanin kaupunginosassa toimiva tunnustuksellisesti sitoutumaton Riverside Church -seurakunta (3000 jäsentä) kannatti ”esitystä, jossa homoseksuaaliset suhteet hyväksytään osaksi kristillisen perhe-elämän käsitettä”.
”Englannissa on määrä pitää sen ensimmäiset homo-olympialaiset”, kirjoitti Lontoossa ilmestyvä Daily Mail. Kolmiosaisessa englantilaisessa asiakirjassa ”arvellaan, että Jeesus oli homoseksualisti”. Torontossa Kanadassa ”homoseksualistien festivaali alkoi 2000 [homoseksualistin] marssilla keskikaupungin läpi”, ja sen aikana ”eri kirkkokuntiin kuuluvat järjestivät yhteisen jumalanpalveluksen”. Homoparaatit, homokirkot, homokirjakaupat, homoravintolat, homokylpylät, politiikassa häärivät homot, jotka ajavat kaltaisilleen tasaveroisuutta lain edessä – tällainen homoseksuaalinen alakulttuuri valtaa vähitellen yhä enemmän alaa yhteiskunnassa.
Voimistuvaa mielipiteenmuokkausta homoseksuaalisuuden puolesta
Ne, jotka tuomitsevat homoseksuaalisen elämäntavan, ovat joutuneet erilaisten valistajien silmätikuiksi. New Yorkissa nimitettiin eräs homoseksualistiksi tiedetty juristi rikosasiaintuomariksi. Valantekotilaisuudessa hän ”kehuskeli sillä, että hänellä on ’rohkeutta’ olla sellainen kuin hän on”, sen jälkeen hän ”suuteli mieskumppaniaan, ja yleisö nousi seisomaan ja antoi hänelle raikuvat aplodit”. Kaikki eivät sulattaneet tällaista, mutta Daily News, kaupungin suurin sanomalehti, esitti pääkirjoituksessaan, että jokainen joka vastusti tämän homoseksualistin nimittämistä tuomariksi, ”on fanaatikko”.
Marraskuussa 1985 kaksi newyorkilaista televisioasemaa (WNBC ja WABC) käsitteli iltauutisissaan erityisaiheena homoseksuaalisuutta. Tällä ne halusivat – kuten eräs toimittaja antoi ymmärtää – parantaa asemiaan katsojista käytävässä kilpailussa. WNBC:n sarjassa nimeltä ”Jos lapsesi on homo” tarkasteltiin vanhempien suhtautumista homoseksuaalisiin lapsiinsa. Ohjelmasarjassa esiintyneet psykiatrit selittivät, että tällainen seksuaalinen taipumus on näillä lapsilla luonnollinen ja syvällä heissä ja että vanhempien ei pitäisi yrittää muuttaa sitä. ”On parempi, että lapsi on homoseksuaalinen ja onnellinen kuin heteroseksuaalinen ja onneton”, oli erään psykiatrin mielipide.
Seventeen-aikakauslehti antoi vuoden 1985 maaliskuun numerossaan sellaisen neuvon, että jos joku on huolissaan jonkun toisen homoseksuaalisista taipumuksista, hänen pitäisi apua saadakseen kääntyä ”lähimmän homoseksualistien palvelukeskuksen puoleen”. Lehden artikkeli päättyi seuraavaan pappi Robert H. Ilesin lausuntoon: ”Kysymys siitä, rakastaako ihminen miestä vai naista, on loppujen lopuksi toisarvoinen sen rinnalla, että ihminen kykenee rakastamaan.” Hän rinnasti rakkauden seksiin sanoessaan: ”Rakastakaa toisianne, joko homo- tai heteroseksuaalisesti.”
Eräs englantilainen pedagogi valitteli, että kouluissa ”kaikki sukupuoliopetus on tarkoitettu heteroseksualisteille – – homoseksuaalisille oppilaille ei ole tässä suhteessa tarjolla mitään”. Hän pahoitteli myös sitä, että ”useimmissa koulukirjastoissa on vain sellaisia kirjoja, joissa kerrotaan – – heteroseksuaalisten sankarien ja sankarittarien rakkaussuhteista – vaikka tarjolla on yhä enemmän homoseksualisteille tarkoitettua kirjallisuutta”. Homoseksualisteja kohtaan tunnettavien ennakkoluulojen syystä hän sanoi: ”Ajatus siitä, että heteroseksuaalisuus on parempaa kuin homoseksuaalisuus – – on perimmäinen syy ennakkoluuloisuuteen.”
Homoseksuaalinen ”rakkaus”
Eikö heteroseksuaalisuus sitten ole parempaa kuin homoseksuaalisuus? Eikö se ilmene jo kyseessä olevien ruumiinosien rakenteesta ja luonnollisista tehtävistä? Eikö mies naisen kanssa ole selvä normi ja mies miehen kanssa selvä perversio eli selvästikin luonnotonta? Homoseksuaaliseen ”rakkauteen” liittyy tapoja, joita apostoli Paavali on varmasti ajatellut puhuessaan asioista, joita ’ei tule edes mainita teidän keskuudessanne’ ja joista ”on häpeä kertoakin”. (Efesolaisille 5:3, 12) Silti hän näki välistä välttämättömäksi viitata kyseisiin häpeällisiin tapoihin, kuten ilmenee Roomalaiskirjeen 1:24–27:stä. Nykyään tilanne näyttää samanlaiselta. Homoseksuaalisuutta ei enää hävetä. Kuohuksissaan aiemmin osakseen tulleesta ylenkatseesta se haluaa nyt esiintyä hyväksyttävänä elämäntapana. Mutta onko se sitä? Mitä kaikkea homoseksuaalisuuteen liittyy?
Lääkärilehdessä Practical Gastroenterology (heinä/elokuu 1985) kerrottiin homoseksualisteja hoitaville lääkäreille seikkaperäisesti, millaisia tapoja homoseksualisteilla voi olla. Artikkelissa osoitettiin, että molemminpuolinen masturbointi on aivan yleistä. Siinä perehdyttiin myös suun ja peräaukon kautta tapahtuviin yhdyntöihin ja muihin uskomattoman pöyristyttäviin tapoihin.
Edelleen siinä osoitettiin, miten homoseksuaalisuus voi vajota sadomasokismiksi, poikkeavuudeksi jossa nautinnon tuo toisille aiheutettu tai toisten aiheuttama kärsimys. Tosi kristittyjen on mahdotonta hyväksyä tällaista elämäntapaa. Sen puolesta tehtävää salakavalaa, voimakasta propagandaa täytyy karttaa kuin ruttoa.
Mitä homoseksualistit niittävät
Näin räikeitä luonnottomuuksia ei kukaan voi rankaisematta harjoittaa. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Practical Gastroenterology -lehdessä oli myös artikkelisarja sairauksista, joita homoseksuaalisuus voi aiheuttaa. Herpes simplex, maksatulehdus, tippuri, kuppa, loistaudit, ohutsuolen lymfooma, Kaposin sarkooma ja luonnollisesti myös pelätty AIDS ovat vain muutamia niistä taudeista, joita tämän lehden vuoden 1985 heinä/elokuun ja syys/lokakuun numeroissa tarkasteltiin.
Uusien tutkimusten mukaan AIDS-virus vaurioittaa myös aivoja ja selkäydintä. New York Times kertoi 15. lokakuuta 1985 tiedeosastollaan: ”Eräillä potilailla on havaittavissa selviä oireita dementiasta eli henkisestä tylsistymisestä: muistinmenetystä, aloitekyvyttömyyttä, päättämättömyyttä ja silmiinpistävää välinpitämättömyyttä kaikkea kohtaan. Toisissa ilmenee osittaista halvaantumista, sitä että he eivät kykene hallitsemaan lihaksiaan tai vielä pahempia ongelmia ruumiintoimintojensa hallinnassa – –. Joillakuilla AIDS-potilailla on ilmennyt aivojen surkastumista. Ventrikkelit eli aivokammiot ovat laajentuneet, ja tavattoman tärkeä isojenaivojen kuorikerros on ilmeisesti osittain surkastunut – –. Vaikka keksittäisiinkin hoitokeinoja, joilla tällaiset virustartunnat saadaan taltutetuiksi ja immuunijärjestelmä toipumaan, niin aivovauriot eivät todennäköisesti enää korjaannu.”
Lääketiede ei toistaiseksi mahda AIDSille mitään. Tautitapausten määrä enemmän kuin kaksinkertaistuu vuosittain, ja tauti leviää kaikkialla maailmassa. Useimmat sen uhreista ovat homoseksualisteja, mutta heidän joukossaan on myös suoneen pantavien huumeitten käyttäjiä ja sellaisia, joille on annettu kokoverta tai verivalmisteita. Myös tartunnan saaneille äideille syntyvät lapset voivat saada taudin. Virus leviää erilaisten ruumiinnesteiden mukana. Näitä ovat veri, siemenneste, virtsa, sylki ja kyyneleet. Taudilla on pitkä itämisaika. Tartunnan saamisen ja AIDS-taudin puhkeamisen välinen aika voi olla monia vuosia, mikä tekee sen varhaisen toteamisen mahdottomaksi. Virus elelee hiljakseen elimistössä kuin tikittävä aikapommi, josta kukaan ei tiedä, milloin se räjähtää.
Nyt näitä aikapommeja räjähtelee kaikkialla maailmassa. AIDS-tartunnan saaneita amerikkalaisia arvellaan olevan jo toista miljoonaa – joidenkin arvioiden mukaan lähemmäs kaksi miljoonaa. Vuodesta 1981 lähtien siellä on todettu yli 14500 sairastunutta, joista tähän mennessä on jo yli 7000 kuollut. Tautitapausten määrä kasvaa kaikkialla maailmassa: Euroopassa, Aasiassa, Australiassa, Karibianmeren saarilla, lähes 20:ssä Afrikan maassa ja 15:ssä Amerikan mantereen maassa. Kun niitä maita, jotka ovat ilmoittaneet Maailman terveysjärjestölle WHO:lle AIDS-tapauksista, oli viime vuoden elokuussa 40, niin lokakuussa niitä oli 71. Tautitapausten yhteismäärä oli silloin 17000.
Elämäntapa jota Jehova ei hyväksy
Homoseksuaalisuus ei ole sellainen vaihtoehtoinen elämäntapa, jonka Jehova Jumala voisi hyväksyä. Homoseksuaalisuuden ja suvaitsevaisuuden puolestapuhujat pyrkivät kyllä Raamattua vääristelemällä antamaan tällaisen kuvan, mutta se on aivan turhaa. (2. Pietari 3:16) Vuosituhansia sitten Jehova tuhosi Sodoman sen takia, että useimmat tämän kaupungin miehistä harjoittivat homoseksuaalisuutta. (1. Mooseksen kirja 19:4–25) Vuosisatoja myöhemmin apostoli Pietari vertasi noiden sodomalaisten tavoin käyttäytyneitä miehiä ”järjettömiin eläimiin, jotka ovat syntyneet luonnostaan pyydystettäviksi ja tuhottaviksi”. – 2. Pietari 2:6–13.
Jumalan henkeyttämänä apostoli Paavali tuomitsee sekä miesten että naisten homoseksuaalisuuden tavalla, joka ei jätä sijaa tulkinnoille: ”Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan, sillä sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät kiihkeästi himossaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa, ja saaden itseensä vastineeksi täyden palkan, joka heidän erheestään oli tuleva.” – Roomalaisille 1:26, 27.
Paavali kirjoitti myös: ”Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Ilmaus ”miehet, jotka makaavat miesten kanssa” on käännetty muissa suomenkielisissä käännöksissä esimerkiksi seuraavasti: ”miehimykset”, ”miestenturmelijat” ja ne ”jotka – – ajautuvat sukupuolielämässä luonnottomuuksiin”. Muunkielisissä käännöksissä puhutaan esimerkiksi ”homoseksualisteista”, ”luonnottomuuksia harjoittavista”, ”seksuaalisesti luonnottomista ihmisistä”, ”homoseksuaalisten luonnottomuuksien harjoittajista” ja niin edelleen.
Onnea tuottava elämäntapa, jolla ei ole loppua
Homoseksualistien niittämä sato on siis hyvin murheellinen. Siltä voidaan kuitenkin välttyä kuuntelemalla Jehovaa: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot.” – Jesaja 48:17, 18.
Jotkut psykiatrit ja myös muut ovat sitä mieltä, ettei homoseksuaalisuutta voi ”parantaa”, ei edes uskonnollisella kääntymyksellä. Se voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Apostoli Paavali osoitti tämän sanoessaan edelleen: ”Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi.” (1. Korinttolaisille 6:11) Koska se siis oli mahdollista varhaiskristityille ja sellaista on tapahtunut nykyäänkin, se on edelleen mahdollista muillekin, jotka etsivät apua Jehovalta, sillä Raamatussa sanotaan: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:13) Sen tähden ”riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi”. – Kolossalaisille 3:9, 10.
Jehova vihaa sitä, mikä on pahaa, mutta hän osoittaa auliisti armoa niille, jotka katuvat väärintekojaan. Jehovan todistajatkin vihaavat pahaa, myös omaa epätäydellisyyttään, mutta he eivät vihaa itseään eivätkä muita, jotka tekevät pahaa. Jehovan periaatteena on, että tulee vihata syntiä mutta ei synnintekijää, ja tästä pitävät myös hänen palvojansa kiinni. Raamatunkirjoittaja Juudas sanoo: ”Osoittakaa jatkuvasti armoa toisillekin peläten, samalla kun vihaatte lihan tahraamaa aluspukinettakin.” – Juudas 23; ks. myös Psalmi 97:10, Matteus 5:43–48 ja Roomalaisille 7:15–25.
Apostoli Paavali kirjoittaa osuvasti Roomalaiskirjeen 3:23:ssa: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” Silti kaikki synnintekijät, myös homoseksualistit, jotka hankkivat täsmällistä Raamatun tuntemusta ja suoristavat sen perusteella elämänsä, korjaavat jo nyt hyvää satoa ja saavat ikuisen elämän paratiisimaassa. – Psalmi 37:10, 11, 29; Matteus 6:10; Johannes 17:3; Ilmestys 21:3–5.
[Huomioteksti s. 25]
Homoseksuaalisuutta ei enää hävetä. Ne, jotka tuomitsevat sen, ovat joutuneet erilaisten valistajien silmätikuiksi
[Huomioteksti s. 26]
”Jumala jätti heidät häpeällisten sukupuolisten himojen valtaan – – ja syttyivät kiihkeästi himossaan toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, suorittaen sitä, mikä on rivoa.” – Roomalaisille 1:26, 27