Ovatko mustalaiset väärinymmärrettyjä?

Herätkää-lehden Ison-Britannian-kirjeenvaihtajalta

”MUSTALAISET tulevat!” Ei kovinkaan moni ilahtuisi tästä uutisesta. Monien mielestä mustalaiset ovat varkaita ja epäsosiaalista väkeä.a Heidän sanotaan rumentavan ympäristöä majaillessaan hoitamattomissa ja likaisissa leiripaikoissa. Tällainen halveksunta on kuitenkin molemminpuolista. Mustalaiset todellakin käyttävät joissakin maissa muista ihmisistä nimitystä gaji, joka merkitsee ”moukkaa” tai ”barbaaria”.

Keitä mustalaiset sitten oikein ovat? Miksi heidän on niin vaikea pysytellä ystävällisissä väleissä vakiintuneen yhdyskunnan asukkaiden kanssa? Ovatko he todella epäsosiaalisia vai ainoastaan väärinymmärrettyjä?

Heidän salaperäinen historiansa

Yleismerkitykseltään sana ”mustalainen” tarkoittaa ”paimentolaisten tapaan elävää tai paimentolaisalkuperää olevaa ihmistä”. Aidot mustalaiset muodostavat kuitenkin heimon, jolla on oma kieli. He käyttävät itsestään nimitystä rom, joka tarkoittaa heidän kielessään ’ihmistä’. Yksi mustalaisten nimityksistä, ”romaani”, on peräisin juuri tästä sanasta. Mustalaisten alkuperä pysyi kuitenkin pitkään arvoituksena.

Mustalaisten englanninkielinen nimitys ”gypsy” tulee sanasta ”Egyptian”, ’egyptiläinen’. On silti erittäin epätodennäköistä, että he olisivat peräisin Egyptistä, vaikka he aikaisemmin niin väittivätkin. Vasta 1780-luvulla filologi Grellmann pani merkille mustalaisten romaanikielen ja Pohjois-Intiassa puhuttavien indoarjalaisten kielten hämmästyttävän samankaltaisuuden. Hänen tutkimuksensa johtivat siihen tulokseen, että Intia oli mustalaisten kotimaa. Nykyisin tämä on yleisesti hyväksytty näkemys. Se, milloin ja miksi he lähtivät vaeltamaan länteen, on jäänyt salaisuudeksi. Koska mustalaiset itse eivät tehneet koskaan kirjallisia muistiinmerkintöjä, heidän jälkiään historiassa voidaan löytää vain niiden kansojen aikakirjoista, joiden keskuudessa he ovat oleskelleet.

Muistiinmerkinnät paljastavat, että mustalaiset ovat tuskin koskaan olleet toivottuja vieraita. Heidän huoleton elämäntapansa – ja satunnainen ryöstelynsä – ovat usein panneet alulle katkeran vainon. Englanti karkotti heidät maasta 1500-luvulla julistaen kuolemantuomion kaikille, jotka jäisivät paikoilleen! Mustalaisten kävi aivan yhtä huonosti maassa, jota nykyään kutsutaan Romaniaksi. Siellä heitä ostettiin ja myytiin orjiksi aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1726 Saksan keisari Kaarle VI julisti, että mustalaismiehet tuli hirttää. Naisilta ja lapsilta piti leikata irti korvat, niin että heidät voitiin helposti tunnistaa, mikäli he uskalsivat palata. Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa mustalaisia ajettiin takaa koirien kanssa ja metsästettiin kuin peuroja ”urheilun vuoksi”.

Entä sitten tällä vuosisadalla? Natsihallitus leimasi mustalaiset ”kansan vihollisiksi” ja ryhtyi tuhoamaan heitä. Yli 400000 mustalaista menehtyi.

Heidän elämänsä nykyään

Tästä hirvittävästä vainojen täyttämästä historiasta huolimatta mustalaisia elää tänä päivänä runsaasti Euroopassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa. Yhteinen kieli, sammumaton halu pysytellä liikkeellä, leiritulien äärellä välitetty kirjoittamaton kulttuuri, vakuuttuneisuus oman heimon ylemmyydestä ovat säilyttäneet tämän monenkirjavan ja hajallaan asuvan kansan identiteetin. Aika on kuitenkin tuonut joitakin muutoksia.

Vaikka yhä useammat heistä asettuvat aloilleen, tuhannet vaeltavat edelleenkin. Yhä harvemmat kuitenkaan käyttävät enää värikkäitä, hevosen vetämiä vankkureita. Suurin osa Länsi-Euroopan mustalaisista on siirtynyt moottorikulkuneuvoihin menettäen samalla suuren osan romantiikastaan. Itä-Euroopassa ja Espanjassa sen sijaan vanha perinne säilyy yhä: tanssi, musiikki, povaaminen, karhujen kesyttäminen, hevoskauppa ja elannon hankkiminen mustalaisten omilla, jäljittelemättömillä tavoilla. Tuhannet katselijat ja kuulijat voivat siis yhä saada suurta nautintoa seuratessaan Espanjan mustalaisten tulista flamencoa tai heidän unkarilaisten heimoveljiensä koskettavaa musiikkia.

Vaikka mustalaisten äärimmäinen vainoaminen onkin vähitellen lakannut, heillä on silti usein vaikeuksia. Esimerkiksi Englannin hallituksen mukaan vuonna 1982 ”Englannissa ja Walesissa on noin 8000–9000 mustalaisperhettä, joista noin puolet asuu varsinaisilla asuntovaunualueilla. Loput pysäköivät asuntovaununsa luvattomiin paikkoihin jatkuvasta häädön uhasta huolimatta ja lähistöllä olevien vakituisten asukkaiden alituiseksi harmiksi.”

Nykyaikainen kehitys on pannut mustalaiset harkitsemaan uudelleen suhtautumistaan maalliseen koulutukseen. Ennen vanhaan sitä pidettiin ajanhaaskauksena. Englannissa toimiva mustalaisten asioita käsittelevä neuvosto sanoo, että ’lapsemme tarvitsevat koulutusta, niin että he voivat olla tekemisissä vakinaisen yhdyskunnan lasten kanssa rauhallisen rinnakkaiselon varmistamiseksi’.

Muuttuvat tavat

Nykyaikainen kehitys on pakottanut mustalaiset myös muuttamaan jonkin verran niitä tapoja, joilla he hankkivat toimeentulon. Ennen kausittainen maanviljelystyö oli mustalaisten suosiossa. Maanviljelijät antoivat heidän tavallisesti leiriytyä maillaan sen ajan, minkä he olivat töissä. Koneellistuminen on kuitenkin vähentänyt ratkaisevasti senkaltaisia työtilaisuuksia. Maanviljelijät eivät myöskään yleensä halua mustalaisten leiriytyvän maillaan, koska he eivät enää tarvitse työvoimaa. Mustalaisten on siksi ollut pakko siirtyä kaupunkeihin, joissa romumetallikauppa ja rakennusteollisuus tarjoavat työtilaisuuksia.

Koska mustalaiset osaavat käsitellä eläimiä, jotkut ovat sen sijaan valinneet alakseen kiertelevät sirkukset ja markkinat, ja koska he rakastavat musiikkia, jotkut menestyvät viihdetaiteilijoina. Naiset, jotka ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä, ansaitsevat usein hyvän toimeentulon ”povareina”. (Ks. seuraavaa artikkelia.) Tällaiset ammatit sopivat hyvin mustalaisille. Ne eivät pakota heitä jäämään liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Vapaus vaeltaa on heille paljon arvokkaampi kuin aineellisen omaisuuden kerääminen.

Seuraava omakohtainen kokemus kertoo, miten eräs mustalainen löysi uuden, parhaan mahdollisen elämäntavan.

[Alaviitteet]