Onko kukaan turvassa terrorismilta?
POMMI-ISKUT, murhat ja lentokonekaappaukset kuuluvat nykyään jo miltei päiväjärjestykseen. Maailmassa on tuskin enää missään turvallista. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun johtaja William J. Casey sanookin: ”Terrorismista on tullut säälimätöntä sotaa, jossa ei tunneta rintamia.”
Niinkin äskettäin kuin vuonna 1971 terrori-iskuissa kuoli vain parikymmentä henkeä vuodessa. Mutta vuonna 1983 terrorismi vaati jo yli 10000 uhria. ”Terrorismi leviää lähes yhtä nopeasti kuin AIDS”, kirjoitti Yhdysvaltain entinen YK-edustaja Jeane Kirkpatrick.
Tästä väkivallan muodosta tulee synkkä jatko historian lehdille. ”Historioitsijat ovat antaneet eri aikakausille omat nimityksensä, kuten uskon aika ja järjen aika”, huomauttaa talouslehti Wall Street Journal ja päättelee: ”Meidän aikaamme voidaan kutsua vain terrorismin aikakaudeksi, koska enää eivät ole kysymyksessä vain rikollisten tai mielenvikaisten murhaajien yksittäiset väkivallanteot sillä niitä on ollut aina. Se mitä me koemme nyt, on kapinointia kaikkea yhteiskuntajärjestystä vastaan, sotaa itseään sivilisaatiota vastaan.”
Monet tuntevat olevansa erityisen turvattomia matkustaessaan, eikä syyttä. Viime kesäkuun 23. päivänä pommiräjähdys pudotti intialaisen lentoyhtiön koneen mereen lähellä Irlantia. Kaikki 329 matkustajaa saivat surmansa, heidän joukossaan 83 lasta. Terroristien oletetaan sijoittaneen koneeseen pommin Kanadassa Toronton lentokentällä, josta kone lähti viimeiselle lennolleen.
Vain muutamaa päivää aikaisemmin oli TWA-lentoyhtiön lentokone kaapattu Ateenan ja Rooman välillä. Se oli tuolla alueella kolmas kaappaus kolmen päivän sisällä ja niistä kaikkein dramaattisin. Amerikkalaiset panttivangit esiintyivät, kuten Time-lehti asian ilmaisi, näyttelijöinä ”maailman ensimmäisessä televisioidussa terroristidraamassa”.
Järkyttyneenä erään tällä lennolla olleen panttivangin raa’asta murhasta ja pelosta, että muille voisi käydä samoin, Yhdysvaltain presidentti Reagan sanoi: ”Olen yhtä turhautunut kuin kaikki muutkin. Olen yksin ollessani tuntenut itseni usein epätoivoiseksi tämän takia.”
Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja panttivangit vapautettiin. CIA:n johtaja Casey sanoi kuitenkin: ”TWA:n kaappaus oli vasta alkua.”
Niin olikin. Jo ennen kuin amerikkalaiset panttivangit oli ehditty vapauttaa, räjähti Saksassa pommi Frankfurtin kansainvälisellä lentokentällä. Kolme sivullista kuoli ja kymmenen loukkaantui.
Lokakuussa 1985 kaappasivat terroristit Välimerellä risteilleen italialaisen Achille Lauro -nimisen matkustajalaivan. Seurasi neljä avuttomuuden tunteen ja kauhun täyttämää vuorokautta. Ennen kuin kaappaus oli ohi, terroristit olivat murhanneet erään amerikkalaisen panttivangin.
Marraskuussa päättyi egyptiläisen lentoyhtiön koneen kaappaus ennennäkemättömään katastrofiin. Kaappaajat ampuivat kylmäverisesti matkustajan toisensa jälkeen ja uhkasivat jatkaa teloituksia, kunnes heidän vaatimaansa polttoainetankkaukseen suostuttaisiin. Kun egyptiläiset kommandojoukot valtasivat koneen rynnäköllä, suurin osa matkustajista sai surmansa. Kaikkiaan 60 kuoli ja 27 loukkaantui. Seuraavalta sivulta alkaa erään eloonjääneen silminnäkijän kertomus.
Sitten heti joulun jälkeen järjestivät terroristit Rooman ja Wienin lentokentillä verilöylyn. 19 ihmistä sai surmansa ja 110 vammoja. Ja jatkoa seuraa. Kun yhden tapauksen aiheuttama kohu alkaa laantua, tulee seuraava. Melkein joka päivä iskevät terroristit jossakin.
Kerrottuaan Ranskassa sattuneesta pommi-iskusta 6. helmikuuta päivätty New York Times huomautti: ”Se oli kolmas samanlainen tapaus Pariisin tiheään asutulla alueella yhtä monen päivän kuluessa ja ilmaisi selvästi suurkaupungin joutuneen mielivaltaisen terrorikampanjan kohteeksi sen tunnetuimpien ja eniten ihmisiä vetävien liikealueiden ollessa tulilinjalla.”
Turvattomuuden aiheuttama pelko
Terrorismin aiheuttama pelko kuvastuu hyvin siinä, mitä tapahtui, kun Achille Lauro sai pommiuhkauksen eräällä risteilyllä kaappauksen jälkeen. Pakokauhun vallassa miehistö heitti mereen laatikoita, jotka sisälsivät viiden miljoonan markan arvosta uusia uhkapelivälineitä, pelätessään pommin voivan olla jossakin niistä. Pommivaroitus oli pilaa.
Monet lentokentät ovat muuttuneet käytännöllisesti katsoen linnoituksiksi. Matkatavarat tutkitaan esine esineeltä esimerkiksi Israelissa Ben Gurion -lentokentällä. Kun eräs tarkastaja sormeili hammastahnaputkiloa, matkustaja totesi puolileikillään: ”Jos puristatte sen ulos, niin siinä teillä sitten onkin työtä, että saatte sen takaisin putkiloon.” Millään turvatoimilla ei pystytä takaamaan 100-prosenttista turvallisuutta.
”Tässä vaiheessa mikään lentokenttä ei tunnu todella turvalliselta”, selitti Michael Barron, erään amerikkalaisen matkatoimiston johtaja. ”Maksat matkasi ja otat samalla riskin.”
Tuhansien matkasuunnitelmat ovat muuttuneet terrorismin pelosta. Selvitysten mukaan noin 850000 amerikkalaista on mahdollisesti peruuttanut suunnitellut kaukomatkansa erään kohutun viimekesäisen kaappauksen jälkeen. Eräs newyorkilainen matkanjohtaja totesi äskettäin: ”Eivät edes matkanjohtajat halua matkustaa täältä Eurooppaan juuri nyt”, ja hän lisäsi: ”Vaikka me saamme matkustaa ilmaiseksi.”
Tilanne on vakava. CIA:n johtaja Casey kertoi eräälle Yhdysvaltain senaatin asettamalle komitealle: ”Olemme keskellä sotaa, joka on alkanut julistuksetta.” Ongelmana on kuitenkin vihollisen tunnistaminen. Keitä he ovat? Mahtaako se, joka on istuutunut viereesi lentokoneessa, olla yksi heistä?
Haluaisitko tietää, millaista on olla epätoivoisten kaappaajien panttivankina? Seuraavana kertoo Elias Rousseas oman kokemuksensa. Hän selvisi hengissä egyptiläiskoneen kaappauksesta.
[Kuva s. 4]
Verilöyly Rooman lentokentällä
[Lähdemerkintä]
AGI, Rooma, Italia
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Reuters/Bettmann