Lukijoiden kirjeitä
Miten tärkeää on hyvä ulkonäkö?
Haluaisin kiittää teitä kirjoituksestanne ”Nuoret kysyvät: Miten tärkeää on hyvä ulkonäkö?” [Suomeksi 22.3.1986] Olen 15-vuotias, ja olen erittäin pitkä, tarkalleen sanoen 173 cm. Olen aina valittanut pituuttani, mutta kirjoituksenne sai minut tajuamaan, ettei sillä ole mitään tekemistä persoonallisuuteni kanssa. Loppujen lopuksi sillä mitä on sisäisesti, on enemmän merkitystä, kuin sillä, mitä on ulkoisesti.
J. D., Louisiana, USA
Downin syndrooma
Miten ilahduttavaa olikaan lukea sellaista sydäntälämmittävää kertomusta vanhemmista, jotka rakkaudellisesti auttavat vammaista lastaan. (”Kolmekymmentä vuotta rakkautta ja antaumusta”, 8.4.1986) Ajatukseni seuraavat heitä ja heidän antaumustaan. Olin useita vuosia töissä laitoksessa, jossa hoidettiin tällaisia lapsia. Luettuani tämän kirjoituksen ajattelin näitä lapsia, jotka olivat laitoksessa siksi, että heidän vanhempansa häpesivät heitä tai ajattelivat, ettei heillä ollut mitään toiveita oppia. Koska Downin syndroomaa sairastavat lapset tarvitsevat niin paljon huomiota ja huolenpitoa, laitos ei ole ratkaisu heidän auttamiseensa. Siellä ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin että kutakin lasta voitaisiin auttaa henkilökohtaisesti, joten lapsille annetaan lääkehoitoa, jotta he pysyisivät rauhallisina ja nukkuisivat suurimman osan ajasta. Lapset voivat paremmin kotonaan luonnollisessa ympäristössään.
D. H., Maryland, USA
Olosuhteet vaihtelevat, mutta olemme samaa mieltä siitä, että mikäli perhe vain on tunneperäisesti tarpeeksi vahva ja voi huolehtia Downin syndroomaa sairastavasta lapsesta, se on paljon parempi ratkaisu kuin lapsen paneminen laitokseen. – Toimitus.
Kun opettaja on tylsä
Kirjoituksenne ”Nuoret kysyvät: Miten voin oppia mitään, kun minulla on niin tylsä opettaja?” [suomeksi 8.6.1986] antoi erinomaisia tietoja ja järkeviä neuvoja kaikille koululaisille. Te osoititte, että oppiminen vaatii ponnisteluja ja että oppilaat voivat luoda paremman ilmapiirin oppimiselle osallistumalla luokkakeskusteluun ja esittämällä kysymyksiä kunnioittavasti.
M. C., Minnesota, USA
Kiitoksia kirjoituksestanne ”Nuoret kysyvät: Miten voin tulla toimeen opettajani kanssa?” [Suomeksi 22.10.1985] Ala-asteella ystäväni moittivat opettajia, joten kun aloitin yläasteen, suhtauduin heihin erittäin vihamielisesti, erityisesti italianopettajaani. Luettuani kirjoituksenne olen muuttanut asennettani. Sen lisäksi että tulen hyvin toimeen hänen kanssaan teen myös kotitehtäväni halukkaasti ja olen tarkkaavainen koulussa.
D. M., Italia
Kun omaisesi kuolee
Vaimoni ja minä haluamme ilmaista sydämestä lähtevän kiitoksemme erinomaisesta kirjoituksestanne ”Kun omaisesi kuolee ...” [Suomeksi 22.7.1985] Se todella auttoi meitä suuresti. Poikamme oli sairastanut leukemiaa yhdeksän vuotta, kun tuo kirjoitus ilmestyi, ja vaimoni ja minä olimme jo vuodattaneet monia kyyneleitä. Viime joulukuussa poikamme sitten kuoli 13-vuotiaana. Tämä palauttaa mieleeni sen, mitä niin kovasti haluan sanoa: ”Merci beaucoup.” Kaikki todistajaveljemme ja -sisaremme sovelsivat käytäntöön niitä ehdotuksia, joita annettiin kirjoituksessa ”Miten muut voivat auttaa”. Tunnemme nyt voivamme auttaa ystäviämme samanlaisina ahdingon aikoina. Kiitos erittäin paljon.
C. L., Ranska