Laillistamaton suhde vai avioliitto?
”Pelkkää byrokratiaa! Yksi paperi ei merkitse mitään. Rakkaus sitä vastoin merkitsee jotakin. Pelkkä yhdessä eläminen tekee suhteesta romanttisemman. Ihmisten, joita ei ole juridisesti sidottu yhteen, on pakko olla huomaavaisempia ja hienotunteisempia toisiaan kohtaan.” Näin ajattelivat Jan ja Anna, kun he rupesivat asumaan yhdessä.
JOTKIN parit ovat siis selvästi sillä kannalla, että eläessään yhdessä ilman juridisia siteitä mies ja nainen pelkäävät menettävänsä toisensa. Näin he ovat huomaavaisempia toisilleen ja varjelevat paremmin suhdettaan. Tällainen voi päällisin puolin kuulostaa järkevältä. Ovatko tällaiset suhteet kuitenkaan vakaampia kuin avioliitot?
Laillistamattomalla suhteella on haittapuolensa
Kirjassaan Unmarried Cohabitation (Laillistamaton parisuhde) esittää tutkija Jan Trost tietoja, joita hän on koonnut eräästä aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta. Hän sanoo sitten niiden osoittavan, että ”laillistamattomassa suhteessa elävien keskuudessa eronneisuus on kaksi kertaa suurempaa kuin avioparien keskuudessa”.
Jan ja Anna asuivat yhdessä kolme vuotta ennen kuin he avioituivat. Miten vakaa oli heidän ensimmäinen suhteensa? ”Huomasimme, että vapaa suhde jätti takaportin auki muille tilapäissuhteille. Sellainen, joka pelkästään on asuinkumppani, on helpommin jonkun toisen käytettävissä.”
Lars ja Anette asuivat myös yhdessä kolme vuotta ennen avioitumistaan. Lars sanoo: ”Kun syntyi ongelmia, me mieluummin menimme eri suuntiin kuin istuimme yhdessä ratkomaan niitä, kuten yritämme tehdä nykyään, kun olemme keskenämme naimisissa.” Anette lisää: ”En muista, kuinka monesti suutuin Larsiin ja sanoin hänelle, että ottaisin omat tavarani ja lähtisin. Nyt en enää tee niin.”
”Omat tavarani”, sanoi Anette. Se osoittaa, miten laillistamattomassa parisuhteessa asuvat suhtautuvat omaisuuteensa: periaatteena on, että ”nämä ovat minun tavaroitani ja nuo sinun tavaroitasi”. Jotkut säilyttävät huolellisesti ostoskuittinsa ja kaivertavat tai kirjoittavat ostamiinsa tavaroihin nimensä – kaiken varalta. Voidaanko vakaa, kestävä suhde laskea tällaiselle perustalle?
Entä mitä tapahtuu, kun tulee hetki, jolloin mies ja nainen päättävätkin erota? Omaisuuden jakaminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi ja johtaa riitoihin ja erittäin epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Olettakaamme, että nainen on huolehtinut lapsista ja kotitaloudesta. Tällöin on olemassa vaara, että hän jää puille paljaille, koska mies on hankkinut rahat ja suurin osa siitä mitä heillä on, on miehen rahoilla ostettua. Naisen kannattaa tuskin ryhtyä oikeustoimiin miestä vastaan, kun he kerran eivät olleet naimisissa. Miten hänen siis käy, kun hänen ja hänen kumppaninsa tiet eroavat?
Jotkin parit sanovat aikovansa elää jonkin aikaa yhdessä nähdäkseen, sopivatko he todella yhteen. He ajattelevat, että näin heidän tulevasta avioliitostaan tulee vakaampi. Onko asia näin? Onko esimerkiksi avioerojen määrä laskenut maissa, joissa koeavioliitot ovat yleisiä?
Ottakaamme esimerkiksi Ruotsi. Erääseen kohderyhmään kuuluneista vastanaineista pareista oli 99 prosenttia asunut yhdessä ennen naimisiin menoa. Mikäli laillistamattomassa parisuhteessa eläminen johtaisi vakaampaan avioliittoon, pitäisi avioerojen määrän olla tässä maassa vähenemään päin. Tilastot kuitenkin osoittavat, että kun solmittujen avioliittojen vuotuinen määrä väheni 25 vuodessa (vuosina 1958–1983) 50785:stä 36210:een, kasvoi avioerojen vuotuinen määrä samanaikaisesti 8657:stä 20618:aan. Osoittavatko nämä tosiasiat, että laillistamattomassa suhteessa eläminen johtaa vakaampaan avioliittoon?
Vaikutus toisiin
Ei pidä unohtaa myöskään sitä, miten laillistamattomassa suhteessa eläminen voi vaikuttaa toisiin. On yhä monia, jotka pitävät tällaista elämäntapaa vääränä ja jopa siveettömänä. Sen tähden vanhemmat ja isovanhemmat voivat olla murheellisia ja vaivautuneia sen johdosta, että heidän lapsensa tai lapsenlapsensa elää avosuhteessa. Sukupolvien väliset yhteydet voivat häiriintyä.
Anna muistelee: ”Minusta tuntuu, että vanhempani häpesivät kovasti sitä, että aloin asua Janin kanssa. Siihen asti meillä oli aina ollut hyvät välit. Mutta nyt he menivät aina hämilleen, kun sukulaisemme kyselivät minusta. He olivat myös hyvin vaivautuneita Janin seurassa. Pian he lakkasivat kokonaan käymästä luonamme. Luulen, että he kärsivät kovasti.”
Entä tällaisessa suhteessa syntyvät lapset? Miten on heidän laitansa? Kun vanhemmat vuoroin solmivat ja vuoroin purkavat suhteita, saattaa käydä niin, että samassa ruokakunnassa on lopulta useita eri isien tai äitien lapsia. Tämä voi saada lapset tuntemaan itsensä hämmentyneiksi ja turvattomiksi. Erään televisiotoimittajan 15-vuotiaitten koululaisten keskuudessa tekemä tutkimus osoitti, että noin kolmannes heistä eli sellaisessa perheessä, jossa isä tai äiti oli joku muu kuin heidän luonnollinen isänsä tai äitinsä. Tukholmassa heidän osuutensa kipusi 43 prosenttiin. Toimittaja selitti: ”Yhteiskuntamme on nykyään aivan toisenlainen kuin ennen. Monilla 1980-luvun lapsilla on kaksi kotia – –. He viettävät yhden viikonvaihteen äitinsä luona ja seuraavan isänsä luona.”
Ruotsalainen dosentti Claes Sundelin teki tutkimuksen, johon osallistui 5500 kymmenvuotiasta lasta. Tulosten perusteella joka kymmenennellä pojalla oli vakavia psyykkisiä ongelmia. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että ”eronneisuuden lisääntyminen vaikuttaa lapsiin” ja että he ”kiintyvät heitä lähinnä oleviin aikuisiin ja ero on heille suuri pettymys”. Muuan 12-vuotias tyttö, jonka vanhemmat olivat eronneet, puhui varmasti monien samaan tilanteeseen joutuneitten lasten puolesta, kun hän sanoi: ”Kun minusta tulee iso, haluan, että minulla on hyvä olla. Menen naimisiin, emmekä me koskaan eroa.”
Ruotsalaisen kielenkäytön mukaan voivat sekä vihkimättömät parit että avioparit yhtä lailla ”erota”. Koska laillistamaton suhde on heikommalla pohjalla kuin avioliitto, avosuhteessa elävien parien lapsille on helpommin tarjolla se vaara, että heistä tulee lopulta yksinhuoltajaperheen kasvatteja. Kummassakin tapauksessa ero on lapsille tuskallinen, ja usein he edellä lainatun 12-vuotiaan tytön tavoin sanovat, että kun heistä tulee isoja, he haluavat itselleen vakaan, kestävän suhteen – avioliiton puitteissa.
Laillistamattomassa suhteessa elämisellä on muitakin kauaskantoisia vaikutuksia. Kun kerran tällaiset suhteet eivät ole rekisteröityjä, viranomaiset eivät voi ottaa niitä asianmukaisesti huomioon eivätkä soveltaa niihin lakeja. Jotkin parit päättävät olla menemättä vihille välttyäkseen epäedulliselta verotukselta ja jonkin eläkkeen ja muiden sosiaalietujen menetykseltä. Tällainen johtaa verorasituksen epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen yhteiskunnassa. Myöskään ei perintö-, testamentti- ja omaisuudenjakolakeja eikä lasten turvaksi tehtyjä huoltovelvollisuussäädöksiä voida täysin soveltaa. Eräs tanskalainen juristi sanoikin: ”Jollei oteta lukuun moraalikysymystä, niin puhtaasti juridisesta näkökulmasta paperittomat avioliitot eivät ole suotavia. Omaisuus- ja huoltovelvollisuuskysymysten selvittämiseen tarvitaan paljon enemmän paperia, toisin sanoen asiapapereita, todistuksia ja sopimuksia kuin vastaavissa tilanteissa asianmukaisesti rekisteröidyissä avioliitoissa.”
Moraalisten ja sosiaalisten seurausten lisäksi on jotain vielä tärkeämpää, mikä on otettava huomioon.
Raamatun näkökanta
Monille laillistamattomassa suhteessa eläville voi olla jokseenkin samantekevää, mitä Raamatulla on sanottavaa tästä asiasta. Niille, jotka haluavat noudattaa Jumalan käskyjä, se on kuitenkin erittäin tärkeää.
Raamatun mukaan avioliitto on ainoa miehen ja naisen yhdyselämän muoto, jonka ihmisen Luoja hyväksyy. Raamattu osoittaa, että Jehova Jumala yhdisti kaksi ensimmäistä ihmistä aviopariksi. Miksi juuri siten? Yksi tarkoitus oli se, että heillä olisi toisistaan seuraa. 1. Mooseksen kirjan historiallinen kertomus sanoo: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (2:18) Toinen tarkoitus oli suvunjatkaminen. ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”, sanottiin tälle pariskunnalle. (1:27, 28) Kyseessä ei ollut mikään koeavioliitto, kuten ilmenee 1. Mooseksen kirjan 2:24:stä, kun siinä sanotaan: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Vaikka nykyään kaikki miehet ja naiset ovat epätäydellisiä ja monet avioliitot päättyvät eroon, avioliitto on silti turvallisin ja vakain miehen ja naisen yhteiselämän muoto tämän päivän yhteiskunnassa. Mikään muu yhdyselämän muoto ei tarjoa kaikille osapuolille, myös lapsille, samanveroista suojaa ja turvallisuutta kuin avioliitto.
Tällaiseen johtopäätökseen tulivat Jan ja Anna. Asuttuaan useita vuosia Janin kanssa Anna alkoi tutkia Raamattua ja käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Pian hän halusi mukauttaa elämänsä Raamatun avioliittoa koskeviin vaatimuksiin. Niinpä hän eräänä päivänä pyysi Jania viemään hänet vihille. Jan oli pannut merkille, miten onnellinen ja tyytyväinen Anna oli joka kerta, kun hän palasi kotiin kokouksesta. Jan ymmärsi, miten paljon se merkitsisi Annalle, joten he kävivät vihillä.
”Hänen uskontonsa voi olla hyväksi minullekin”, ajatteli Jan. Hän päätti itse tutkia asiaa. Pian hänkin tuli siihen tulokseen, että raamatullinen näkemys avioliitosta on kaikkein paras. Jan ja Anna ovat nykyään vihkiytyneitä Jehovan todistajia, ja he molemmat kertovat koko ajallaan Raamatun totuuksista toisille. Miten avioliitto heidän mielestään eroaa laillistamattomasta suhteesta? He vastaavat: ”Ennen vihille menoa me vain asuimme yhdessä. Mutta sen jälkeen kun meidät oli vihitty, me aloimme rakentaa paljon läheisempää, rakkaudellisempaa ja vastuuntuntoisempaa suhdetta, suhdetta joka sisältää myös kolmannen osapuolen: Luojamme, Jehova Jumalan. Olemme tähän mennessä eläneet jo toistakymmentä vuotta onnellisessa avioliitossa.”
Jotkut saattavat kuitenkin ajatella vielä eräällä toisella tavalla. Heidän mielestään avioliitto on kyllä hyvä järjestely mutta aviouskollisuus ei ole niin välttämätöntä. He väittävät, että syrjähypyt voivat vaikuttaa jopa myönteisesti ja vahvistavasti avioliittoon. Pitääkö se todella paikkansa?
[Huomioteksti s. 5]
”Kun syntyi ongelmia, me mieluummin menimme eri suuntiin kuin istuimme yhdessä ratkomaan niitä, kuten yritämme tehdä nykyään, kun olemme keskenämme naimisissa”
[Huomioteksti s. 6]
Avioliitto on yhä turvallisin ja vakain miehen ja naisen yhteiselämän muoto tämän päivän yhteiskunnassa
[Kuva s. 5]
Vanhempien ero vaikuttaa lasten tunne-elämään