Veren hämmästyttävä hyytyminen
LEIKKAAT veitsellä valmistaessasi ateriaa perheellesi. Auh! Veitsi luiskahtaa ja saat haavan. Saamme tällaisia ulkoisia haavoja vain silloin tällöin, mutta tiesitkö, että saamme päivittäin satoja pieniä, sisäisiä repeämiä? Me emme kuitenkaan kuole verenhukkaan. Miksi? Koska veri kykenee ihmeellisellä tavalla paikkaamaan sellaiset viillot.
Pienten haavojen tukkiminen
Veressä virtaa kaikkia niitä aineksia, joita tarvitaan haavan parantamiseen. Ne pysyvät kuitenkin toimettomina, kunnes syntyy kriisitilanne. Tällöin kipu synnyttää hermorefleksejä, jotka saavat verisuonen supistumaan. Tämä on toimintakäsky pienille verihiutaleille. Ne ryntäävät onnettomuuspaikalle ja kiinnittyvät haavan paljaalle pinnalle. Verihiutaleiden lähettämät kemialliset viestit tuovat lisää verihiutaleita haavakohtaan ja muodostuu löyhä kudos. Tämä riittää tavallisesti pienien haavojen sulkemiseen.
Suurten haavojen hyytymät
Suuremmissa haavoissa tarvitaan vahvempi, pysyvämpi paikka. Verihiutaleet muodostavat silloinkin kudoksen, mutta se täytyy peittää hyytymällä. Hyytymän muodostuminen on kuitenkin monimutkainen tapahtuma, johon tarvitaan kymmeniä erilaisia aineita ja monimutkainen kemiallisten reaktioiden sarja.
Lyhyesti sanottuna tapahtuu seuraavaa: Hätätapauksen sattuessa verisuonten seinämät tai veren hyytymistekijät vapauttavat verenkiertoon erästä kemikaalia. Tämä saa aikaan sen, että fibrinogeeni, veriplasman sisältämä reagoimaton proteiini, muuttuu fibriiniksi. Fibriinimolekyylit ovat ainutlaatuisia siinä suhteessa, että ne kykenevät liittymään yhteen, muodostamaan pitkiä rihmoja, jotka kietoutuvat verihiutaleiden muodostaman kudoksen ympärille. Nuo rihmat ovat kuin hämähäkinverkko, johon takertuu lisää verihiutaleita, punaisia verisoluja ja muita hyytymän muodostumiseen tarvittavia aineita. Vastamuodostunut hyytymä on lähes 99-prosenttisesti vettä. Niinpä verihiutaleista vapautuu kahta proteiinia, jotka saavat hyytymän supistumaan ja poistavat siitä nestettä. Näin on muodostunut kiinteä hyytymä. Tällaista iholla olevaa hyytymää, joka on ollut alttiina ilman vaikutukselle, sanotaan yleensä ruveksi.
Alkanut prosessi täytyy myös pysäyttää, jottei hyytymästä tule niin isoa, että se tukkii verisuonen ja katkaisee verenkierron. Miten se pysäytetään? Kun korjaustyö on tehty, verivirta palautuu nopeasti normaaliksi ja hajottaa hyytymistekijät. Veressä on myös useita antikoagulantteja eli aineita, jotka estävät veren liiallisen hyytymisen ja verihiutaleiden liittymisen toisiinsa silloin, kun ei ole hätätapausta.
Hyytymän poistaminen
Kun haava on parantunut, käynnistyy toinen kemiallinen reaktio, joka murtaa fibriinirihmat ja hajottaa hyytymän. Valkoiset verisolut tuhoavat verenkiertoon vapautuvat hyytymän osaset, tai maksa, perna ja luuydin suodattavat ne.
Veren auttaminen tekemään tehtävänsä
Me voimme tehdä jotakin auttaaksemme verta tekemään tämän monimutkaisen työn paremmin. Liikunta, esimerkiksi reipas kävely ja uinti, saa veren kiertämään vapaasti. Lesitiinipitoisten ruokien, kuten kokojyväleivän ja rasvahappoa sisältävien kalojen syöminen estää verihiutaleita tarttumasta toisiinsa niin helposti ja estää verta muodostamasta epänormaaleja hyytymiä. Vihreät lehtivihannekset, tomaatit ja kasvisöljy täydentävät K-vitamiinivarastoamme, mikä auttaa pitämään hyytymismekanismin hyvässä kunnossa.
Veren hämmästyttävä kyky hyytyä auttaa meitä tosiaan ymmärtämään vielä paremmin sen paikkansapitävyyden, mitä Mooses kirjoitti: ”Jokaisen elävän olennon elämä on veressä.” – 3. Mooseksen kirja 17:11, Today’s English Version.
[Kaavio s. 26]
(Ks. painettu julkaisu)
Punasoluja
Verihiutaleita
Tavallinen verisuoni
Verihiutaleet korjaavat pientä haavaa
Verihiutaleet, punasolut ja fibriinirihmat korjaavat suurta vauriota
Fibriinirihmat pidättävät punasolua