Miksi hän puhuu niin omituisesti?
”ÄITI, miksi hän puhuu niin omituisesti?” Oletko koskaan kuullut lapsen kysyvän näin sen jälkeen, kun hän on tavannut jonkun ulkomailta tai maan toisesta osasta kotoisin olevan henkilön?
Oletko itse yllättynyt kuultuasi muualta kotoisin olevien ihmisten puhuvan omaa kieltäsi mitä oudoimmilla tavoilla? Jos olet, niin se johtuu siitä, että on olemassa kiehtovia aksentteja.
Mikä on aksentti?
Kun puhutun kielen ollessa kyseessä käytetään sanaa ”aksentti”, ei tarkoiteta eri kirjainten ja tavujen merkitsemistä korkomerkein, kuten kirjoitetussa kielessä. ”Aksentilla” tarkoitetaan sen sijaan vieraan kielen puhumista jollakin nuotilla tai murteellisella korostuksella eli ääntämistavalla. Se voi tarkoittaa myös murretta, joka on muualta kotoisin olevilla tai toisella paikkakunnalla asuvilla ihmisillä ja jota et siksi ole tottunut kuulemaan. Näiden ihmisten äidinkieli on kuitenkin sama kuin sinun.
Erilaisia aksentteja tavataan luultavasti useimmiten englannin kielen ollessa kyseessä, koska sitä puhutaan niin monissa osissa maailmaa. Niinpä voidaankin tavallisesti erottaa skotti kanadalaisesta, eteläafrikkalainen irlantilaisesta ja australialainen amerikkalaisesta sen aksentin perusteella, jolla he puhuvat yhteistä kieltään, englantia.
Tämä tilanne ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan englantia puhuvaan maailmaan, sillä myös muita kieliä puhuvat saattavat kokea saman asian. Monet espanjaa, portugalia, italiaa, ranskaa, saksaa tai japania puhuvat voivat myös olla sitä mieltä, että muualla asuvat puhuvat heidän kieltään mitä oudoimmilla tavoilla. Esimerkiksi englannin kielestä tuttu ”th”-äänne, jota Kastilian espanjaa puhuvat käyttävät, kuulostaa omituiselta niistä muista espanjaa puhuvista, jotka käyttävät ”s”-äännettä. Niinpä sana Zaragoza, joka äännetään ”Tharagotha” monissa osissa Espanjaa, muuttuukin ”Saragosaksi” useimpien espanjaa puhuvien keskuudessa.
Elleivät aikuiset erityisesti ponnistele ääntämistapansa muuttamiseksi, se muuttuu täysin vain harvoin, vaikka he olisivat asuneet toisella paikkakunnalla tai eri maassa jo monia vuosia. Toisaalta taas lapset omaksuvat tavallisesti ensimmäisiin kouluvuosiinsa saakka ilman mitään tietoista ponnistelua sen korostuksen, joka heidän ympärillään olevilla lapsilla on.
Miten sinä suhtaudut?
Onko sinusta kiinnostavaa kuulla äidinkieltäsi puhuttavan erilaisella korostuksella? Onko se sinusta miellyttävää? Kirjailija Kurt Vonnegut kuvaili omia tunteitaan: ”Kaikki nämä vaihtelevat puhetavat ovat kauniita, niin kuin eri perhosetkin ovat kauniita.” Vai ärsyttääkö ja ihmetyttääkö sinua se, ettei vieras osaa puhua äidinkieltäsi oikein? Ennakkoluuloilla voi joskus olla osuutta asiaan. Kansainvälisen matkustamisen lisääntyessä jatkuvasti ennakkoluulottomuus voi kuitenkin osoittautua hyödylliseksi, sillä voimme ajan kuluessa odottaa kohtaavamme tämän tilanteen yhä useammin.
Yleensä useimmissa ihmisissä korostukset herättävät kiinnostusta, ja heistä on virkistävää vaihtelua kuulla äidinkieltään puhuttavan erilaisella korostuksella. Kuuntelija on yleensä itse vakuuttunut siitä, ettei hänellä ole erilaista aksenttia – vieras sen sijaan puhuu ”oudosti”. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan sinun puheesi kuulostaa vieraasta yhtä oudolta, ja toivottavasti myös yhtä kiehtovalta ja kiinnostavalta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö samaa kieltä puhuvat, eri maista kotoisin olevat ihmiset silloin tällöin kiusoittelisi toisiaan tai laskisi leikkiä puhetavastaan. Tämän ei itsessään tarvitse olla epämiellyttävää, jos se tehdään hyvänsuovalla tavalla. Tällainen huoleton leikinlasku voi pikemminkin parantaa suhteita ja lisätä ymmärtämystä. Esimerkkinä voisi olla professori Henry Higginsin herättämä kiusoitteleva kysymys elokuvassa My Fair Lady, joka perustuu George Bernard Shaw’n Pygmalion-nimiseen näytelmään. Monien Englannissa puhuttavien korostusten ja murteiden vuoksi Higgins kysyi: ”Mikseivät englantilaiset opi puhumaan?” Puhuessaan englannin kielestä hän letkautti sitten: ”Amerikassa sitä ei ole puhuttu vuosiin!” Shaw kirjoitti myös kuivaa huumoria käyttäen: ”Englanti ja Amerikka ovat kaksi maata, joita erottaa sama kieli.”
Säilyvätkö korostukset?
Raamattu kertoo meille, että eri kielet ilmaantuivat äkisti ihmisten keskuudessa noin 4000 vuotta sitten, kun Eufratvirran rannalle rakennettiin Baabelin tornia. (1. Mooseksen kirja 11:1–9) Kullakin niistä noin 3000 kielestä, joita nykyään puhutaan maapallolla, voidaan ilmaista koko inhimillisten tunteiden ja ajatusten laaja skaala.
Sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen kanssa tulevaisuudessa Jumalan valtakunnan alaisuudessa on ilmeisesti jälleen vain yksi kieli koko maapallolla, kuten oli ennen Baabelissa tapahtunutta kieltensekoitusta. Se, tullaanko tätä maailmanlaajuista, yhteistä kieltä puhumaan erilaisilla korostuksilla maan eri osissa, on kiehtova kysymys, johon vasta tulevaisuudessa saadaan vastaus.
Kun siis pieni poikasi tai tyttäresi nyt kysyy sinulta: ”Äiti, miksi hän puhuu niin omituisesti?”, yritä vastata hymyillen ja sanoa: ”Ei hän oikeastaan puhu omituisesti – ainoastaan eri tavoin! Ja tiedätkö, että hänen mielestään sinä ja minä kuulostamme omituisilta?”