Abortti – kenellä on oikeus päättää siitä?
KANADAN lääkäriliiton lehti (Canadian Medical Association Journal) julkaisi kahden sikäläisen lääkärin, P. M. A. Nichollsin ja Carlos del Campon, laatiman paljastavan kirjeen, jossa tarkasteltiin sitä, kenen oikeuksista abortissa on oikeastaan kysymys. Aluksi he toteavat toisten sanoneen, että ”abortti voidaan tehdä ensisijaisesti naisen suostumuksella” ja että ”monet aborttia hakevat naiset ja useimmat abortin laillistamista ajaneet ryhmät uskovat, että naisella on oikeus päättää oman ’ruumiinsa’ kohtalosta ja että tämän perusteella abortti voidaan sallia”. Siitä huolimatta ne havainnot, joita nämä lääkärit seuraavassa esittävät, pysäyttävät kyllä ajattelemaan.
”Vaikka seuraavien seikkojen pitäisi olla päivänselviä kaikille lääkäreille ja niitä pitäisi tähdentää, niitä ei yleensä oteta huomioon. Hedelmöityksen jälkeen haploidit solut sulautuvat yhteen diploidiksi soluksi. Siitä eteenpäin sikiö on olemassa yksilönä, joka perimänsä puolesta on erilainen kuin äitinsä, toisin sanoen sillä on aivan oma eheä kromosomistonsa sen sisältämine perintötekijöineen. Kiistämätön tosiasia on, että ilman niin sanottua istukkaestettä syntyisi voimakas hylkimisreaktio.
”Mistä sitten johtuu, että me suhtaudumme aborttiin samalla tavoin kuin umpilisäkkeen, sappirakon tai jonkin muun elimen poistamiseen? (Tietenkin olemme selvillä abortin suuremmista psyykkisistä seurauksista.) On ironista, että on paljon helpompaa saada synnytyslääkäri poistamaan elinkelpoinen sikiö kuin saada kirurgi suostumaan siihen, että hän poistaisi terveen sappirakon. Päinvastoin kuin sikiö tämä elin on kuitenkin kiistatta osa potilasta. Voimmeko hyväksyä sen abortinkannattajien yleisen teesin, että potilas määrää itse ’omasta ruumiistaan’, ja suostua siihen, että päätös sikiön elämän lopettamisesta on naisen ja hänen lääkärinsä välinen asia? Jos haluamme jälleen olla totuudenmukaisia, niin tässä tapauksessa ei ole kyse naisen ruumiista, vaan kiistatta erillisen yksilön elämästä, jolla yksilöllä on aivan omat perintötekijänsä.”
Lopuksi nämä lääkärit kiinnittävät huomiota vielä erääseen seikkaan: ”Joutuessamme vastatusten tämän kysymyksen kanssa meidän on mukavuussyistä tai ’myötätunnosta’ helpompi olla piittaamatta siitä, minkä tiedämme todeksi. Silti jokaisen lääkärin velvollisuus on olla antamatta periksi entistä sallivaisemman yhteiskunnan mielipiteille ja käsityksille ja olla kätkeytymättä niiden taakse.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 9]
S. J. Allen/Int 1 Stock Photo Ltd.